Onko muita jotka tekee kotityöt yksin, hoitaa lapsen/-set ja keräilee miehen jäljet?

Muuten mies onkin todella ihana ja luotettva ja maailman paras isä.
Rakastamme toisiamme ja muuten voin rehellisesti sanoa että menee hyvin.

Onko muita samankaltasia jotka vaa on kyllästyny siihen ettei saa mitään apua kotona ja joiden mies menee viikonloppuna miten huvittaa ja juo koko viikonlopun... Äiti ei sit pääsekkään... ellei poikaa saa johkin hoitoon...

Olis todella kiva kirjotella jonkun "kohtalotoverin" kanssa :hug:
Laita vaikka ykstyisviestiä :wave:

 

Heippa!

Täällä ilmottautuu yksi samankaltainen "siivooja"...

Mutta valitettavasti en voi sanoa samaa miehestäni, että hän olisi loistava isä... :'( Hän kyllä on tytön kanssa, kun sitä pyydän, mutta tyttö tuntuu välillä "kärsivän" näistä hetkistä isänsä kanssa. Kun olen tytön kanssa kaksin (mitä tapahtuu paljon, koska myös mun mies viihtyy viikonloppuisin aika paljon jossain muualla kuin kotona), tyttö on ihan iloinen ja leikkiväinen, mutta kun olemme koko perhe kotona ja sanon tytölle, että mene välillä isän luokse, niin lapsi alkaa itkeä ja sanoo, ettei halua mennä isän luo.

En tiedä, että onko jotain tapahtunut silloin kun he ovat olleet jossain kahdestaan vai miksi tyttö ei nyt millään halua mennä isänsä seuraan. Vai vaikuttaako se asiaan, että oltiin tytön kanssa viikko reissussa ja tultiin kotiin vasta nelisen päivää sitten?? Koska sen jälkeen tämä itkuisuus ja isän välttely on vaan lisääntynyt.

Kyseinen isä on myös erittäin lyhytpinnainen mikä ilmenee lähinnä siten, että kun tyttö alkaa itkeä, niin sieltä tulee välittömästi kielto, että nyt loppuu se itkeminen. Isä ei lohduta, ei ota syliin, vaan ainoastaan kieltää ja "huutaa". Tulipa mieleen semmonenkin ajatus, että pelkääkö tyttö isäänsä...

Mutta aiheeseen vielä sen verran, että kodin siivoaminen on minun vastuulla, ainoa minkä mies välillä vapaaehtoisesti tekee, on tiskikoneen tyhjennys ja nurmikon leikkaaminen. Muuten minä pidän kodin järjestyksessä (sen verran mitä jaksan...) ja yritän siinä sivussa vielä viihdyttää lastakin. Mies menee omissa harrastuksissaan ja tosiaan viikonloppuisin tulee kotiin yleensä aamuyöstä...

Mukavaa kesän jatkoa joka tapauksessa, koitetaan jaksaa!!!

 

Moi!
Täällä alkaa kans riittämään.Kaikki mihin mies koskee jää hujanhajan.En viihdy kotona kun kaikki tavarat roikkuu riipin raapin enkä jaksaisi kulkea perässä siivoamassa.Mikä ihme ratkaisuksi tähän ongelmaan?Minusta ei ole kivaa myöskään että lapsi elää jatkuvasti sekaisessa ympäristössä.Enkä nyt todellakaan tarkoita että kaiken pitäisi olla tip top vaan edes jotenkin järjestyksessä.Kiva kun jotain vieraita ois tulossa niin tänne ei kyllä kehtaa päästää sisään..Missä alan viettämään aikaani lapsen kanssa kun täällä kotona on koko ajan pinna kireällä?

 

meillä oli samanlaista.. mutta sitten tein lakon. Pesin vain pojan ja omat pyykit, pesin astioita vain sen verran että pojan kanssa saatiin syötyä jne.. Aika nopeesti mies alkoi tajuamaan kodin siivouksen merkityksen. Ja tuosta lapsen hoitamisesta... Mun miehellä ainakin oli tapana vain ovelta huikata että:"meen nyt sählyyn" tai "käyn kahvilla x:n kanssa, ei mee kauaa". Noh, aloin tekemään samalla tavalla. Sitten tuli soittoa perään, että mites lapsen ruuat jne. Kysyin vaan pokkana, että eikös herran pitäisi tietää, on sentään isä.. Loppupeleistä kaikki muuttui, kun mies jäi työttömäksi ja minä lähdin opiskelemaan. Silloin hänen oli pakko huolehtia kodista ja pojasta. Olihan se kämppä sekasin kun koulusta tulin, mutta mies todellakin tajusi, mitä se kodin siistinä pysyminen vaatii. Nyt siivotaan yhdessä ja oikeastaan mulla on enemmän iltamenoja kuin miehellä

 

tuttua kait aika monelle..tosin mun mies ei ryypiskele mutta muuten aika paljon harrastaa ja viettää aikaa kaverin kans...tämä ei tästä parane,on vuosien saatossa nähty.Yhteistä tekemistä meillä ei juurikaan oo ellei tv:n katselua ja seksiä oteta.Mutta siihenpä se jääkin se yhessä tekeminen..harmi,sillä olishan se mukava olla muutenki tärkee kuin kodinhoitaja ,lastenhoitaja sekä seksipartneri.Kait ne miehet ei muuten osaa rakkauttaan näyttää,ku pitää olla sisäkkäin.

 

meillä oli samanlaista.. mutta sitten tein lakon. Pesin vain pojan ja omat pyykit, pesin astioita vain sen verran että pojan kanssa saatiin syötyä jne.. Aika nopeesti mies alkoi tajuamaan kodin siivouksen merkityksen. Ja tuosta lapsen hoitamisesta... Mun miehellä ainakin oli tapana vain ovelta huikata että:"meen nyt sählyyn" tai "käyn kahvilla x:n kanssa, ei mee kauaa". Noh, aloin tekemään samalla tavalla. Sitten tuli soittoa perään, että mites lapsen ruuat jne. Kysyin vaan pokkana, että eikös herran pitäisi tietää, on sentään isä.. Loppupeleistä kaikki muuttui, kun mies jäi työttömäksi ja minä lähdin opiskelemaan. Silloin hänen oli pakko huolehtia kodista ja pojasta. Olihan se kämppä sekasin kun koulusta tulin, mutta mies todellakin tajusi, mitä se kodin siistinä pysyminen vaatii. Nyt siivotaan yhdessä ja oikeastaan mulla on enemmän iltamenoja kuin miehellä

Jos meillä tulee taas vastaavia ongelmia niin nämä opetukset astuvat voimaan välittömästi. Mies *oirehtii* välillä mutta on parantanut tapojaan entisestä paljon!

 

Minä hoidan lapsiani kotona 24/7 ja mies käy töissä 8-16. Minun vastuullani on ruoan laitot (kaikki), astianpesukoneen täyttö ja puhdistus, pyykin peseminen + kuivumaan laittaminen + kaappiin viikkaaminen, siivoaminen (imurointi, pölyjen pyyhkiminen, lattian luutuaminen, wc: pesu jne.). Tykkään, että koti pysyy siistinä, jotta siisteyden ylläpitäminen olisi helppoa eikä näin ollen kerääntyisi yhdelle kerralle koko talon raivaamista. Lapset pidän siistinä ja "tyytyväisinä". Molemmat lapset ovat pienia (alle 3-vuotiaita) ja elämä aika ajoin rankkaa. Mies tulee töistä, niin ruoan on oltava valmiina tai hän on kuin perseelle ammuttu karhu. Sitten hänen on saatava levätä hetki, jotta jaksaa "touhuta" meidän kanssamme. Lapset ovat iloisia, kun isä tulee töistä, mutta isä ei jaksa huomioida heitä niin paljon, kuin lapset haluaisivat. Isällä ei ole mitään harrastuksia eikä juopottele. On kyllä joka ilta meidän kanssamme töiden jälkeen, mutta kuitenkin ajatukset ovat jossain muualla. Eli fyysisesti on läsnä, mutta henkisesti ei. Lasten kanssa ollessamme koko porukalla homma on sitä, että minä touhuan molempien kanssa ja isä istuu vain omissa ajatuksissaan, lukee jotain "todella mielenkiintoista" lehteä tai pomputtelee yksinään palloa. Missään ei koskaan käydä, paitsi tietenkin kaupassa ja sielläkin mahdollisimman äkkiä, jotta päästään kotiin "lepäämään". Minulla ei ole kuin yksi ystävä jolla on lapsia ja hänkin elää aivan erilaista elämää. Heillä kaikki hyvin vaikka mies käy vuorotöissä. Muut "ystäväni" elävät sinkkuaikaa, joten heitä ei paljoa kiinnosta kuolan ja puklun peitossa kulkeva kahden pienen kiljujan äiti. Ainoa hetki, kun saan olla yksin on, kun käyn suihkussa. Sekin vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa. Mies tietenkin käy illalla ensimmäisenä pesureissulla. Seksielämää meillä ei ole juuri lainkaan. Kolmeen vuoteen mahtuu varmaan alle 10 kertaa. Ihme sinänsä, että meillä on kaksi lasta. Mies on vailla koko ajan, mutta ei ymmärrä sitä, kun sanon etten jaksa. Luulen, ettei minua paljon kiinnostakkaan. En tiedä mitä haluan. Erota... Mutta ei se minun elämääni paranna. Helpompihan se on huolehtia kahdesta lapsesta kuin vielä isästäkin. Minulla ei ole sukua lähellä, 500km päässä, mutta mieheni suku asuu tällä seudulla.

Olen niin yksin... :'(

 

:hug: Kuulostaa hankalalta ja raskaalta tilanteelta. Asioista puhuminen suoraan on ainoa ratkaisu. Kuulostaa siltä, että olette molemmat tilanteeseen väsyneitä. Nosta kissa pöydälle, kerro miehellesi tuntemuksiasi ja toiveitasi. Kysele hänen kuulumisiaan ja koeta saada keskustelua pikku hiljaa syntymään. Miehesi saattaa puntaroida samoja asioita, muttet voi lukea hänen ajatuksiaan.

Nyt ei ehkä kannata tehdä eropäätöstä, kun kuulostat aika väsyneelle. Lasten kanssa olisit vielä enemmän yksin, ja täytyy ajatella lasten kannaltakin, esim. tapaamisoikeudet ym. Ei ole erokaan kevyt prosessi. Uskoisin, että kevyempi ja parempi tapa olisi saada puhutuksi ongelmat, ei toista syyttäen vaan rakentavalla keskustelulla.

Osaatko vaatia aikaa itsellesi? Haluaisitko olla miehesi lähellä, sylissä? Sen ei tarvitse aina päätyä seksiin. Ymmärrän haluttomuutesi, mieshän tarvitsee seksiä rentoutuakseen ja naisen tarvii olla rentoutunut, jotta pystyy seksiin.

Tuntuu, että liian moni suhde kaatuu asioiden puhumattomuuteen. Toivon jaksamista sun elämään ja että kaikki menis parhain päin.

 

Cartel Niin puhuminen on meidän suhteessa vaikeaa. Emme osaa keskustella rakentavasti sovussa vaan huutamalla, syyttämällä ja loukkaamalla. Nykyään meidän puhuminen muutenkin on vain pintapuolista. Aikaa en osaa itselleni vaatia. Tunnen heti suurta syyllisyyttä, jos jätän lapset ja miehen yksinään. Sitten en osaa nauttia omasta ajasta miettien samalla miten pärjäävät. :/ Välillä pidän olla miehen lähellä välillä taas inhoan kaikkea pikku hipaisujakin. Tuntuu, että vain siksi koskee, että antaisin. En tiedä onko näin vai kuvittelenko.

Nyt tuntuu, että minä yksinään olen vain niin vaikea ja teen kaikesta vaikeaa... :'(

 

Syyttelet turhaan vain itseäsi, koska parisuhde on kahden kauppa. Siinä toimii kaksi ihmistä ja molempien käytös ratkaisee. Toista ei voi muuttaa, mutta jos pyrkii muuttamaan omaa käytösmalliaan, se voi vaikuttaa toiseenkin positiivisellä tavalla. Etsi käsiisi "Näin riitelet rakentavasti"-kirja, esim. kirjastosta. Riitojahan pitää olla välillä, mutta huutaminen ei vie ongelmia eteenpäin, eikä toisen syyttely. Riitely voi olla myös suhdetta rakentavaa.

Mitä, jos kokeilisit kirjoittaa kirjeen miehelles? Tai sähköpostia? Kertoisit mille sinusta tuntuu, mitä suhteeltanne toivoisit...

Oman ajankäyttö voisi lähteä pienestä, vaikkapa puolen tunnin lenkistä ilman lapsia. Saisit hengähdystauon ja voimia lisää jaksaa perheen arkea. Ei siitä tarvitse syyllisyyttä potea, isä on lasten vanhempi siinä missä äitikin. Sehän olisi lastenkin etu viettää hetki isän kanssa kahdenTuntuu, että olet "jämähtänyt kotiin" ja pyörit liian pienissä ympyröissä, mikä alkaa turhauttaa ja masentaa. Ulkoile lasten kanssa, käy kirjastossa, puistossa...

Pidätkö yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin sinne 500km päähän? Kyläilkää välillä koko perheen voimin siellä. Koeta jututtaa naapureita, puistossa muita äitejä ja saada kontaktia muihin aikuisiin näin.

Näen sinussa paljon hyvääkin, esim. tunnollisuuden, lasten hyvinvoinnista huolehtimisen ja syyllisyyden tunteminenkin on hyvä merkki sinänsä. :flower: .

Seuraavan kerran, kun mies koskettelee ja se tuntuu hyvälle, kerro sille, että haluaisit olla vain hänen lähellään, et välttämättä sen johtavan seksiin. Näin ei tule turhia paineita sinulle. Edetkää pikkuhiljaa. Mieti hyviä puolia itsessäsi, niitä on varmasti paljon, samoin kuin miehessäsikin.

 

Cartel Kiitos kannustavasta tekstistä. Mieli virkistyi heti. Siinä olet erittäin oikeassa, että olen jämähtänyt kotiin ja minnekkään lähteminen tuntuu hirmu vaikealta. Mutta täytyy yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja iloisin mielin kohti uusia tuttavuuksia. Toivotaan, että tämä suhde tästä paranisi.

 

Joo kyllä se siitä, päivä kerrallaan... Sinnikkyyttä ja positiivista asennetta mukaan roppakaupalla. Kuulostaa niin tutulta nuo kertomasi, joka suhteessa on jonkinlaisia ongelmia. Pakko muistaa ajatella omaa jaksamistaan ja pitää itsestäänkin huolta, kun ei sitä kukaan meidän puolesta tee =) . Jaksmista sulle :flower: . Tuossa sulle kaunis kimppu piristäviä, värikkäitä kukkasia :xmas: .

 

Laitoin sulle MetsänPeikko yv:tä.

 

Tosi kiva huomata että on muitakin... siis siinä mielessä etten olekkaan ainut...
Viimeksi kuulin siitä että ammattitutkinto opintoni on ihan turhaa ja plaaplaa plaa..

 

täällä myös aika lailla sama tilanne,mies sentään siivoaa.. mutta kun ei tiedä missä mikäkin tavara on niin niitä sitten etsin.baarissa käy 3x/vko ja meillä on paljon rauhallisempaa kun ei ole kotona..

 

Täältäkin löytyy yksi jonka mies ei auta kotitöissä eikä lasten hoidossa vaan korkeintaan huomauttelee jos en ole jotain hommaa tehnyt :/ Oli n.9kk työttömänä eikä silloinkaan tehnyt sen enempää. Nyt sentään pääsi töihin takaisin joten ei ole koko ajan asioista huomauttelemassa =) Olen asiasta huomauttanut ohimennen,mutta kiukuttelua saan takaisin ja turhia lupauksia että voin tehdä sitä ja tätä..Alkoholi ei ole ongelma,mutta pääsee tietysti useammin juhlimaan kuin minä,koska lapsille täytyy saada hoitopaikka..mies kun ei missään tapauksessa "uskalla" jäädä itse hoitamaan,kun ei muka osaa eikä yritä edes harjoitella :/

 

Täällä on yksi äiti, jonka mies tekee tasapuolisesti kotityöt ja on paljon lapsen kanssa töiden jälkeen. On ottanut suurimman osasta öistäkin
puoliksi kanssani silloin kuin poika vaan huusi kaikki yöt.
Miksi ihmeessä te suostutte tekemään kaikki kotityöt ja passaamaan miehiänne.
Pysyy se imuri ja moppi myös miehen kädessä. Varmasti myös monet äidit eivät anna hoitaa miehen hoitaa lasta ja jos antavat niin huomattavat siitä koko ajan kuinka mies hoitaa. Ei saa tehdä noin ja ei saa tehdä näin. Voitte vain syyttää itseänne, jos teette kaiken valmiiksi kuin manulle illallisen.
:saint:

 

Täällä on yksi äiti, jonka mies tekee tasapuolisesti kotityöt ja on paljon lapsen kanssa töiden jälkeen. On ottanut suurimman osasta öistäkin
puoliksi kanssani silloin kuin poika vaan huusi kaikki yöt.
Miksi ihmeessä te suostutte tekemään kaikki kotityöt ja passaamaan miehiänne.
Pysyy se imuri ja moppi myös miehen kädessä. Varmasti myös monet äidit eivät anna hoitaa miehen hoitaa lasta ja jos antavat niin huomattavat siitä koko ajan kuinka mies hoitaa. Ei saa tehdä noin ja ei saa tehdä näin. Voitte vain syyttää itseänne, jos teette kaiken valmiiksi kuin manulle illallisen.
:saint:

 

Toki mies tekee ja osaa varsin hyvin kotitöitä tehdä,mutta melko suurpiirteistä toimintaa se on.Välillä hiillyn aivan suunnattomasti,koska eniten kotitöitä teen minä.(5 henkinen perhe).Silloin mies skarppaa hetken..
Olen alkanut kantaa miehen vaatekasat lattialta,tai missä ne sitten sattuvat lojuvan,sellaisenaan hänen omaan vaatekaappiin.
Mulla ja miehelläni on aivan erilaiset siisteystottumukset,kuten näyttää muillakin kommentoijilla puolisoiden kesken olevan.Ei siinä mitään,välillä tilanne kärjistyy,koska pysyvää muutosta ei ole vuosien myötä tullut.Tuskin tulee jatkossakaan. :/

 

Meillä menee just niin, kun keskustelun aloittajalla! Kiva kun löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia...

 

Sillon, kun olin lasten isän kanssa vielä, niin hoidin kodin, lapset yksin ja paasasin miehenkin vielä..sellainen pikkulapsi, kun hän oli itsekin. Ei edes pesukonetta osannut laittaa päälle. Oli todella turhauttavaa, että vaikka oli isä vieressä, niin ei hänestä ollut mitään apua missään asiassa, edes lasten kanssa. Olin siis ihan yksin kaikessa! Eron jälkeen isä on ollut tyttöjen kanssa enemmän kuin koskaan ja mä olen saanut itselleni omaakin aikaa.
Nyt olen uudessa suhteessa, jossa mies todellakin tekee kotitöitä ja vielä pyytämättä; laittaa ruokaa, siivoaa ja touhuilee mielellään kaikkea typyjeni kanssa. Kaiken lisäksi minua arvostetaan, kunnioitetaan ja minusta todella välitetään! Yhdessä tekeminen ja oleminen, ulkoilu, ruuanlaitto, kodin siivoaminen ym. on saanut ihan uuden merkityksen!
Olen oikeasti onnellinen!

 

Kaikki tehdään..., myös mopo, auto + puutarhajutut ja pihatyöt.
%.5v ja 1.5v auttaa minkä kerkiää.
mikä olikaan ongelma =)

 

Tarkotin :hug:

 

Metsänpeikko Meillä on melkein samanlaista täällä!!

Minä olen se joka siivoaa täällä tekee ruuan hoitaa pojan ja silti saan kuulla vaan pelkkää haukkumista ja vittuilua....Joskus huonoimpina hetkinä kun itellä keittää yli ja huudan ja vittuilen takas tuo käy käsiksi kun ei enää yksinkertaisesti keksi mitään sanomista...Tosin nykyisin ehkä alkaa tajutakkin etten alistu sen tahtoon....

Tuolla ei oikeasti ole kavereita jne ja vasta muutimme uudelle paikkakunnalle 800km päähän tuon sukulaisista ei pahalla sukulaisiaan kohtaan mutta kaipasin jo rauhaa niistä koska ne tuntuu aina menevän minun edelle....Esim.odotin poikaa olin ihan viimeisillään....Niin herra on melkein naapurissa siskonsa luona katsomassa jääkiekkoa ja kun tuli kotia ihan ympäri päissään sanoinkin että jos synnytys käynnistyy ja sinä olet siskosi luona niin mie menen taksilla enkä ilmoita sinulle...Kaikista eniten tympäsi tuossakin se että kun AINA sen siskolla oli jotain isoja huolia joiden takia miehen tarvis siellä rampata sitä lohduttamassa ja itse synnytyspelossa jään yksin kotia juuri kun miestäni olisin aina tarvinnut niin se oli naapurissa... :headwall:
Tosiaan nyt muutettiin työnperästä ja ajattelin et nyt meille jää yhteistä aikaa kun ton sukulaisia ole mailla halmeilla niin joo että jääkin....

Tuo tulee töistä kotia kitisee jos on leluja lattialla jne haukkuu mua laiskaksi ja että vaan makaan päivät pitkät sohvalla ja istun koneella jne...Toki mie siivoan joka päivä tuonki lelut poikani on siis 1,5wee niin tottakai siitä on kivaa sotkea sitä mukaan kun itse ehdin siivota... :/

Minun siskoni asuu myös meillä joten on 3 sotkiaa joiden sotkuja siivoan koko päivän miksi nuo kaksi aikuista ei voi tajuta ite siivoilla sotkunsa ja en minä niille jaksa marmattaakkaan kokoajan asiasta.... :| Siskollani on tosi paha tapa jättää astioita ympäriinsä ja sitten kun ukko tulee kotia se aina minulle niistä huutaa niin kuin minä ne olisin levitellyt...Noo tälläistä täällä päin...