Onko muita, jotka lomalla mielellään ei matkustele tai muuten säntäile ympäriinsä? Mieluiten kotioleilua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä arki ja työ ja siihen päälle neljän lapsen harrastukset ja kasvatus on ilmeisesti niin rankka yhtälö, että lomalla ei vaan huvita lähteä mihinkään. Ihan paras loma on, jos saa olla mahdollisimman paljon kotona, viettää pyjamapäiviä ja nukkua paljon, haaveilla, mietiskellä, olla ajan kanssa perheen kanssa.

Sillon kun oli kotiäitinä, sitä olis kaivannut reissuja yms. arjen piristykseksi. Nyt sitten taas kun lapset on isompia ja itse on töissä + muut riennot siihen päälle, niin ei enää jaksa/huvita/kaipaa matkustelua, vaikka nyt olisi rahaa siihen.
 
Mekään ei tykätä juuri matkustella... Varsinkaan sitä en ymmärrä että hiihtolomilla mennään jonottamaan ruuhkaiseen lasketelukeskukseen, me ollaan mieluummin kotona omassa rauhassa...
 
Täällä kanssa. Joku pieni retki voi piristää joskus, mutta en voi käsittää ihmisiä jotka aikatauluttaa lomansakin. Kai se on nykyajan kirous - ei osata enää vaan olla. En tiedä pelkääkö toiset sitä pysähtymistä niin paljon että mieluummin ohjelmoi koko elämän ettei vaan vahingossakaan pääse kuulemaan omia ajatuksi.
 
Minä mielelläni kans olisin lomaviikon kotona... vaan kun eipä sitä muulloin päästä käymään mummoloissa, niin vähän velvollisuuden tunnosta käydään molemmissa mummoloissa 2yötä ja sitten kotiin. Matkaa on sen verran, että ei jaksa työviikon jälkeen lähteä viikonloppuna ajamaan.
Mutta loppuloma sitten möhnötetään kotona :D
 
Harvoin ollaan samaan aikaan vapaalla, ja jos ollaan niin maataan kotona tai kesäisin mökillä. Harvoin missään reissussa käydään paria päivää pidempään.
 
Mieheni ja tämän on meille todella iso ongelma. Minä kun haluan matkustella ja nautin menemisestä ja mieheni haluaa olla vaan kotona ja grillailla.

Minä sitten menen lasten kanssa. Matkustelen jne. ja mies on kotona.

Alkaa vaan tympiä tämäkin... Eilen viimeksi tappelu tästä asiasta. Ja kun sellaista keskitietä ei vaan löydy.
 
Minä haluan matkustella ja mies pysyä kotona. Miehen mielestä lomaa on sohvalla makoilu jota se harrastaa kaikki arki illatkin. Taidanpa vaihtaa miestä tässä vielä ennen talvilomaa,.
 
Kun meillä oli leikki-ikäinen ja vauva ja kävimme etelässä lojmalla, loma tuntui aika rankalta, vaikka ihan mukavaa olikin. Tuolloin päätin, että matkustamme seuraavan kerran kun ei tarvitse vaunuja raahata ja kun ei ole päivärutiinista niin tarkkaa, että ehtii tehdä muutakin kuin sen mitä kotonakin pitää tehdä. Viedä isompaa puistoon, leikkiä hänen kanssaan vähän, hoitaa vauvan päivärutiinit. Ei tuntunut niin lomalta, että toinen oli isomman kanssa kylpylässä ja toinen pienen kanssa hotellihuoneessa päiväunilla. Ajattelin, että matkustamme sitten, kun lapset ovat vähän kasvaneet.

Nyt taas kun lapset ovat kasvaneet, on sama juttu kuin aloittajalla. Perheen yhteistä aikaa ei ole arkena paljon ollenkaan, koska vaikka meillä on vain kaksi lasta, heillä ei ole yhteiset harrastukset, vaan omat. Jolloin toinen on toisen kanssa harrastuksessa. Toinen kotona.

Lisäksi lemmikkieläimestä on vaivaa lomamatkojen suunnittelussa.

Nautimme aina jos pääsemme jonnekin lähtemään, mutta olemme todella laiskoja saamaan mitään aikaiseksi. Lapset eivät viihdy myöskään mummolassa. Kotona on paremmin tekemistä ja virikkeitä.
 
Talvella lomalla mielellään kotona, mutta kesän sitten buukkaan aika täyteen; muumimaailma, tykkimäki, korkeasaari, yksi tai kaksi muuta eläinpuistoa+loma viikko tai kaksi lapissa ja heti kesän aluksi viikonloppuloma lomarenkaan mökillä Kemiössä. Eli kun kesä menee niin ennen seuraavaa kesää ei tehdäkään mitään, eikä huvitakaan vaan olla öllötetään kotona.
 
Mieheni ja tämän on meille todella iso ongelma. Minä kun haluan matkustella ja nautin menemisestä ja mieheni haluaa olla vaan kotona ja grillailla.

Minä sitten menen lasten kanssa. Matkustelen jne. ja mies on kotona.

Alkaa vaan tympiä tämäkin... Eilen viimeksi tappelu tästä asiasta. Ja kun sellaista keskitietä ei vaan löydy.

Meillä on sama ongelma, mutta toisin päin. Minä haluisin olla enemmän kotona ja mies menis koko ajan jonnekin. Ollaan löydetty kompromisseja, mutta mä yleensä venyn enemmän. Nyt kun on kolme lasta, joista pienin just vasta vuoden vanha, mieskin on onneksi tajunnut, että pienmmälläkin menemisellä saa lomafiiliksen.

En tykkää matkustamisesta, kotona on hyvä olla :D
 
Iik en ikinä vois viettää lomaa jos se olis yhtäkuin täyteen runnottu lista. Pahin painajainen maailmassa. Meitä on toki moneen junaan, mutta joskus mietin että onko toisilla tosiaan niin kamalaa kotona että se vähäkin vapaa joka saadaan, on pakko olla jossain pois ja niin ettei vaan perhe ole täysin keskenään...
 
Oon kotiotus ja en ole koskaan edes käynyt ulkomailla. Ei ole ollut sellaisia summia arkimenojen jälkeen pussissa, mutta jos olisi niin panostaisin "tylsiin arkijuttuihin" lasten kans.
Ja en vois kuvitella mitään pelkkää vkl-lomaa, menis hermo pakkaamiseen ja taas pakkaamiseen :)
Tarttis ainaki viikon jossain Lapin iglussa niin ehkä se latais akkuja ;)
 
Viimeksi muokattu:
Lapsettomana ja vielä kotiäitinäkin halusin reissata vaikka kuinka paljon, vaikka lapsi oli erittäin huono nukkuja ja matkojen jälkeen olin aivan poikki.

Nyt kun olen töissä, lapsi päiväkodissa ja kouluttaudun samalla, ei tee yhtään mieli matkailla. Työpaikan lyhyet työmatkatkin ja illanvietot ovat pakkopullaa, vaikka ne muuten ovat mukavia. Olisin vaan kotona tai sitten käymme lähistöllä Hoplopissa, museoissa tms. Yhtään pidemmälle ei huvittaisi lähteä.
 
Oltiin viikonloppuna reissussa ja nämä arkipäivät olen kotona. Kyllä täälläkin tekemistä riittää, mutta kun ei tiedä, että mistä aloittaisi ja lomapäivät alkavat käydä vähiin. Pitäisi siivota makkaria, lapsenhuonetta, vierashuonetta. Vaihtaa kevätverhot ikkunohin. Siivota huushollia. Pestä kasa pyykkejä. jne jne.
 
Meillä on ihana koti ja piha. Rakastan kotona olemista. Työelämä ja pienet lapset on niin kiireinen ja hektinen yhdistelmä, että rauhallisesta kotielämästä ei ehdi nauttimaan muuta kuin loma-aikoina.

Onneksi enää ei tarvitse ryntäillä mummoloihinkaan koko konkkaronkan kanssa yhtämittaa, kun he tulevat useimmiten meille kylään. Yksi LYHYT mökkiloma kesällä siskon mökilla riittä minulle. Muita reissuja en kaipaa, vaan haluan olla mielummin kotona.
 
Ihana lukea tällaista. Itse aina poden siitä huonoa omaatuntoa, jollen halua lähteä lomalla mihinkään. Nyt tuntuu vähän kuin olisin saanut synninpäästön:)
 

Yhteistyössä