Onko muita jotka haluavat alkaa yrittämään uutta lasta mutta pelkäävät?

[idunnor]

Mulla noin, haluaisin uuden lapsen mutta pelkään että olen taas loppuajan raskaudesta sairaalassa, synnytys menee yhtä hirveästi kuin edellinen ja päädyn kesken kaiken nukutettuna sektioon ja moneen päivään en tunne lastani omaksi kun en pysty ymmärtämään mistä hän on siihen tullut kun mitään muistikuvia tietenkään asiasta ole...

Miehelläkin hirveä vauvakuume, sanoo ymmärtävänsä mun ajatukset ja että voidaan odottaa mutta silti hänestä näkee kilometrien päähän että kovasti uuden lapsen haluaa pian ja niin haluaisin minäkin...

Nyt kulunut 8kk edellisestä, katoaako huonot muistot mihinkään? Vai pitääkö rohkeasti olla välittämättä... Että kyllä se siitä sitten?

 

[leijona76]

Mulla noin, haluaisin uuden lapsen mutta pelkään että olen taas loppuajan raskaudesta sairaalassa, synnytys menee yhtä hirveästi kuin edellinen ja päädyn kesken kaiken nukutettuna sektioon ja moneen päivään en tunne lastani omaksi kun en pysty ymmärtämään mistä hän on siihen tullut kun mitään muistikuvia tietenkään asiasta ole...

Miehelläkin hirveä vauvakuume, sanoo ymmärtävänsä mun ajatukset ja että voidaan odottaa mutta silti hänestä näkee kilometrien päähän että kovasti uuden lapsen haluaa pian ja niin haluaisin minäkin...

Nyt kulunut 8kk edellisestä, katoaako huonot muistot mihinkään? Vai pitääkö rohkeasti olla välittämättä... Että kyllä se siitä sitten?

Sen kun tietäs, mulla syntymästä kohta 11kk ja haastava vauva, ainaki vielä liilkaa pelottaa että kaikki toistuu, seuraavakaan ei synny suosiolla ja on yhtä haastava kun tääkin.

 

[kahden äiskä]

ainahn se on pelottavaa ja jos kerran vähä huono kokemus odotuksesta ja synnytyksestä, mut usko että kun olet sitten raskaana ja puhut tästä asiasta ni se pelko helpottaa ootko ajatellu varata aikaa neuvolaan jo etukäteen..kävisit puhumassa pelostasi siellä ja "asiantuntijat" voisivat rauhotella mieltäsi..ja muista nyt kuitenkin että jokainen raskaus on erilainen..kaikki voi yhtä hyvin mennä tosi hyvin kuin huonosti.

 

[mutzi81]

Mä odotan kolmatta ja raskausaika on mulle pelottavaa! Ensimmäinen lapsi syntyi rv:lla 29+5. Tuli paha raskausmyrkytys rv:lla 27 jolloin jouduin osastolle. 2kk poika oli teholla. Seuraava oli tyttö joka syntyi rv:lla 35+5. Silloin onneksi päästiin niin pitkälle. Nyt odotan kolmatta rv:lla 20. Ja stressaavaa tämä välillä on kun ei taas yhtään tiedä kuinka pitkälle tässä raskaudessa päästään. Ei auta muu kuin toivoa että kaikki menisi hyvin.

 

[leijona76]

Siskolla myös oli ongelmia ja vaikea syntymä jne. Hänellä meni 2v ennekun uskalsi yrittää uudestaan. Mahtaako itsellänikin kestää sen verran jos ollenkaan enää lähden sille tielle että uutta alkaisin odottaa.

 

[idunnor]

Aivan, "kiva" tietää ettei oo ongelman kanssa yksin Ehkäpä tää tästä sitten..

 

[Vieras]

Mulla noin, haluaisin uuden lapsen mutta pelkään että olen taas loppuajan raskaudesta sairaalassa, synnytys menee yhtä hirveästi kuin edellinen ja päädyn kesken kaiken nukutettuna sektioon ja moneen päivään en tunne lastani omaksi kun en pysty ymmärtämään mistä hän on siihen tullut kun mitään muistikuvia tietenkään asiasta ole...

Miehelläkin hirveä vauvakuume, sanoo ymmärtävänsä mun ajatukset ja että voidaan odottaa mutta silti hänestä näkee kilometrien päähän että kovasti uuden lapsen haluaa pian ja niin haluaisin minäkin...

Nyt kulunut 8kk edellisestä, katoaako huonot muistot mihinkään? Vai pitääkö rohkeasti olla välittämättä... Että kyllä se siitä sitten?

Mulla oli myös aika vaikea loppuraskaus ja synnytys esikoisen kanssa. Nyt odotan toista ja vaikka esikoisen syntymästä on jo viis vuotta niin kyllä se pelko on vieläkin mukana. Se on ehkä hyvä että kipu ja muut sellaiset yksityiskohdat eivät enää ole muistissa niin kirkkaana. Siinä mielessä aika siis parantaa mutta kyllä ne asiat aika kovin mielessä pyörii kokoajan mitä lähemmäs synnytys tulee.

 

[idunnor]

Mulla noin, haluaisin uuden lapsen mutta pelkään että olen taas loppuajan raskaudesta sairaalassa, synnytys menee yhtä hirveästi kuin edellinen ja päädyn kesken kaiken nukutettuna sektioon ja moneen päivään en tunne lastani omaksi kun en pysty ymmärtämään mistä hän on siihen tullut kun mitään muistikuvia tietenkään asiasta ole...

Miehelläkin hirveä vauvakuume, sanoo ymmärtävänsä mun ajatukset ja että voidaan odottaa mutta silti hänestä näkee kilometrien päähän että kovasti uuden lapsen haluaa pian ja niin haluaisin minäkin...

Nyt kulunut 8kk edellisestä, katoaako huonot muistot mihinkään? Vai pitääkö rohkeasti olla välittämättä... Että kyllä se siitä sitten?

Mulla oli myös aika vaikea loppuraskaus ja synnytys esikoisen kanssa. Nyt odotan toista ja vaikka esikoisen syntymästä on jo viis vuotta niin kyllä se pelko on vieläkin mukana. Se on ehkä hyvä että kipu ja muut sellaiset yksityiskohdat eivät enää ole muistissa niin kirkkaana. Siinä mielessä aika siis parantaa mutta kyllä ne asiat aika kovin mielessä pyörii kokoajan mitä lähemmäs synnytys tulee.

Jooh eli ei tässä järkeä ole odotella että koska pelko kaikkoaa

 

[Madicken04]

Meillä lapset ovat nyt 3,5v ja reilu 2v. Nyt viimeviikkoina on vauvakuume ensimmäistä kertaa alkanut nostaa päätään ja kun erehdyin siitä miehelle mainitsemaan tämä innostui heti...

Mutta, mutta... En silti uskalla. :ashamed: En pelkää niinkään raskautta enkä synnytystä vaikka niissäkin omat ongelmansa ovat olleet. Ehkä jonkin verran lapsen mahdollista vammaa, mutte en sitäkään niin paljon. Pelkona on pääasiassa ihan tuo arjessa jaksaminen kun ei aina ole helppoa näidenkään kanssa.

Tietty vielä raskausvatsan kanssa ison lapsen kanniskelu on vähemmän houkuttelevaa ja samoin ajatus sektion jälkeisestä ajasta, väkisinkin miehen tarvitsisi taas ottaa pitkät vapaat kun en saisi mitään vauvaa painavampaa kanniskella moneen viikkoon. :/

Äh, vielä kun käy miettimään että JOS olisi sukulaiset lähellä ja JOS nuo vanhemmat olisivat terveitä/normaalisti kehittyviä ja JOS meillä olisi isompi asunto jne ei asiassa olisi mitään ongelmaa. Plääh, parasta unohtaa koko homma ja kasvatella vauvakuumetta vielä muutama vuosi niin kuin alunperin suunniteltiin.