Meillä itse synnytys meni yllättävän mukavasti ja kivuttomasti, kiitos epiduraalin, mutta synnytyksen jälkeen olikin yhtä komplikaatioiden sumaa. Menetin yhteensä 6,5 litraa verta, eli suunnilleen sen verran, mitä raskauden aikana naisella on. Verenvuodon syytä ei alkuun tiedetty, vaan epäiltiin pahaa repeämää tai että istukka ei ole kokonaan tullut ulos, tai että kohtu ei vain jostain syystä supistu, niinkuin sen kuuluisi. Kaavintoja tehtiin kaksi. Niiden välillä kohtua paineltiin ja yritettiin saada sitä supistumaan. Myös hyytymiä kertyi kohtuun, ja ne piti saada ulos. Lopulta tehtiin Meilahdessa vielä kohdun suonien tukkimisoperaatio. Tämä vuorokausi oli aivan järkyttävän rankka fyysisesti ja henkisesti. Mies oli synnytyssalissa pienokaisen kanssa ja kätilöillä ei ollut aikaa soittaa leikkaussalista väliaikatietoja siitä, että miten minä voin. Jossain vaiheessa mieheni pääsi minua kuitenkin katsomaan ja vauva vietiin osastolle hoidettavaksi. Yön operaatiot toimivat jotenkuten, ja verenvuoto väheni siedettäväksi. sain tietenkin verensiirronkin siinä jossain välissä.
Vajaa kolme viikkoa myöhemmin, aika yhtäkkiä, alkoi kuitenkin kova vuoto uudelleen. Hyytymät olivat järkyttävän suuria, lähinnä kämmenen kokoisia. Olo muuttui hyvin pian tosi heikoksi. Synnytyssairaalan polilla tällä kertaa näkivät ultralla, että kohdussa on istukanpalasia. Niinhän tehtiin kolmas kaavinta tällä kertaa kevyessä nukutuksessa. Istukanpalasia oli ollut runsaasti ja ilmeisesti suurin oli ollut n. 4x6 cm. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kahden kaavinnan ja synnytyksen jälkeisen ultran jälkeen kohdussa olisi voinut olla vielä "runsaasti" istukanpalasia. Äärimmäisen rankka kokemus, mutta tästä kolmannesta kaavinnasta lähti todellinen toipuminen käyntiin.
Viime viikolla olin jälkitarkastuksessa ja ultralla todettiin kohdun olevan tyhjä ja pienentynyt sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia ja miten olette toipuneet fyysisesti ja psyykkisesti?
Vajaa kolme viikkoa myöhemmin, aika yhtäkkiä, alkoi kuitenkin kova vuoto uudelleen. Hyytymät olivat järkyttävän suuria, lähinnä kämmenen kokoisia. Olo muuttui hyvin pian tosi heikoksi. Synnytyssairaalan polilla tällä kertaa näkivät ultralla, että kohdussa on istukanpalasia. Niinhän tehtiin kolmas kaavinta tällä kertaa kevyessä nukutuksessa. Istukanpalasia oli ollut runsaasti ja ilmeisesti suurin oli ollut n. 4x6 cm. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kahden kaavinnan ja synnytyksen jälkeisen ultran jälkeen kohdussa olisi voinut olla vielä "runsaasti" istukanpalasia. Äärimmäisen rankka kokemus, mutta tästä kolmannesta kaavinnasta lähti todellinen toipuminen käyntiin.
Viime viikolla olin jälkitarkastuksessa ja ultralla todettiin kohdun olevan tyhjä ja pienentynyt sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia ja miten olette toipuneet fyysisesti ja psyykkisesti?