Onko muita joiden lapset ei pidä ulkoilusta?

["kyselijä"]

Kaihoisasti seuraan blogeja/facebookia/yleensä tuttavien juttuja, miten he ulkoilivat koko perheen voimin kaunissa talvisäässä koko aamupäivän. Lapset tykkää olla ulkona ja vielä tarhapäivienkin jälkeen vaativat itse päästä ulos. Itse olen ulkoilmaihminen ja lapsia on pienestä asti "ulkoiletettu". Heillä on sopivat ja säänmukaiset varusteet eli siitä ei pitäisi olla kiinni. Käydään vuodenajan mukaan leikkipuistossa, omalla pihalla, retkillä, pyöräillään, luistellaan, hiihdetään, pulkkaillaan yms. tai siis yritetään tehdä näitä. Tytöt 4 ja 6v. ei halua ulos ja kun heidät sinne saa väkisin raahattua, viimeistään puolen tunnin jälkeen vinkuvat sisälle. Luistelua, hiihtoa ja pyöräilyä karttavat eivätkä haluaisi niitä opetella. 6v. toki hallitsee jo näitä lajeja, mutta ihan taistelua on saada yrittämään. Motorisilta taidoiltaan ovat kehittyneet ikäkauden mukaan eli mistään sellaisesta ei ole kyse. Sisällä tykkäävät piirrellä, katsella kirjoja ja leikkiä eli ei (onneksi) mitään pelkkää telkkarin tuijottamista. Jotenkin vaan ärsyttää tuo ulkoilu, kun siitä itse niin pitäisin. Mielestäni ulkoilu kuuluu lasten (ja ihmisten yleensä) elämään jo ihan terveydellisistä syistä. Tarhassa/eskarissa ulkoilevat muiden mukana eivätkä kai siellä kamalasti tädeille valita. Kotona kaverin läsnäolo ei auta vaan samanlainen kitinä sisälle on heidänkin kanssa.
Huoh, varsinkin näin vapaapäivinä sisätiloissa nyhjääminen alkaa kyllästyttää. Onko kohtalotovereita ja vinkkejä?

 

[yksi kokemus]

Kyllä ne itse innostuu jossain vaiheessa tuosta liikunnasta. Se vie kaiken innon jos tuputetaan.

 

[Äiti ja kolme lasta]

Meillä sama juttu. Muut pihan lapset ovat aamusta iltaan ulkona, meidän eivät koskaan halua lähteä ulos. Toki ulkoilevat arkipäivisin koulussa/päiväkodissa sentään, mutta esim. nyt joululomalla ovat olleet enimmäkseen sisällä

 

["vieras"]

Kyllä meilläkin samanikäisten poikien kanssa ulos lähteminen on suostuttelun takana, mutta viihtyvät onneksi ulkona kun ne sinne saa. Jatka vaan sinnikkäästi ulkoiluttamista, se on hyväksi lapsille.

 

[Urseele]

Olisikohan ulkona jotain muuta tekemistä kuin ne "klassiset" joita lapsesti osaavat odottaa? Itsekin olen kova ulkoilemaan ja esikoinen ei kuitenkaan mielellään lähde ulos. Olen tehnyt sitten niin, että lapsi tulee mukaan ja minä nautin, esim. vedin lasta pulkassa ja kiipeilin itse puissa, viimeksi eilen. Kun lapsi näki tekemiseni, hän sitten jonkin verran innostui. Ja kiipesi itse perässä. Teen siis itse niitä juttuja, joita haluaisin lapseni kanssa kokea ja joskus hän tulee mukana, joskus ei.

Ehkä turhauttavinta itsellesi on, jos varta vasten odotat tytöistäsi "reippailijanaisia". Ehkä helpointa olisi ajatella, että nautit itse ulkoilusta ja ymmärrät, että "omena voi pudota kauas puusta".

Hienoa että jaksat silti yrittää viedä heitä ulos, se on tärkeää kuitenkin lapsillekin

 

[leijona76]

Meillä nykyään tuo 5v pitää pakottaa ulos ja sisälle. Ensin ei millään lähtis ja sitte ei millään tulis sisälle.

 

[KuutioTasku]

Kyllä meillä pojat viihtyy. Mutta tuo 7vuotias tyttö ei. Tai korkeintaan 15minuuttia. Palelee aina vaikka kuin olis vaatetta.

 

[---]

Meilläkin kovin nihkeesti lähdetään pihalle.
Muistan kuinka oma äitini pakotti mut aina ulos. Ei auttanut vaikka kuinka olisi vastaan sanonut. Sanoi, että haluaa lapset pois jaloista, kun tekee ruokaa ja siivoilee. Monesti se meni sitten niin, ettei sieltä pihalta oliskaan malttanut tulla sisälle, kun huudettiin. Se lähteminen ja pukeminen siinä kait sitten eniten risoi.

 

["vieras"]

Meidän 11 v poika ei millään lähtisi ulos ja tänäänkin pakotin lähtemään kun oli hyvä ilma. Auttoi sitten isäänsä puukuorman purkamisessa, lumen kolaamisessa ja koiran lenkillä käyttämisessä ja tuumasi itsekkin parin tunnin jälkeen että olipa kivaa. Yhdessä tehtiin vielä pari lumilyhtyä portin pieleen ja laitettiin kynttilät palamaan.