Iki
Onko muita äitejä jotka ovat ennen lapsia sairastaneet anoreksia/bulimiaa/bulimareksiaa?? oletteko parantuneet vai onko jatkunut??miten perheenne jaksaa rumban??
Mulla tilanne tämä:
reilu seittämän vuotta sitten mut raiskattiin,asiasta puhumatta kenellekkään muutuin itsetuhoiseks. eli yritin tappaa itteni nälkään,josta mulle tuli syömishäiöitä,masennusta,järkyttäviä viiltelyjä(arvet ikuisia),muutaman kerran yritin itsemurhaa. olin sairaalassa 1.5vuotta yhtäjaksoisessa hoidossa.
4½-vuotta sitten tapasin mieheni ja 3kk sen jälkeen lopetin oksentamisen ja muun itsetuhoisen käytöksen. ensimmäinen vuosi meni hyvin,(tosin lihoin 30kg).
Aloin odottaa esikoista,raskaus ei pistänyt mua oksentamaan vaan tein sen itse sillon tällön salaa. kenellekkään en sitä ole kertonut.
synnytyksen jälkeen alko pahat migreenikohtaukset kesti viikon verran kerran kuussa(näkö lähti,tuntolähti,vauvanhoito mahdotonta) Oksentelin salaa sillon tällön.
toinen odotuskin meni hyvin,itseaiheutin oksentamisia sillon tällön. samoin synnytyksen jälkeen ja sitä on jatkunut vuoden päivät.
En oksenna usein. sillon tällön,mutta MIKSI MULLA ON TARVE SIIHEN ETTÄ OKSENNAN??? Onko muilla tätä tarvetta??
Painan 100kg ja olen 173cm pitkä. 5-vuotta sitten painoin puolet nykypainosta.mieheni tavattua 30kg vähemmän ja siihen olin tyytyväinen.
Elimistöni ei anna painoni ilmeisesti pudota kuin 2kg,vuoden ajan olen yrittänyt,painonvartijat,herkut pois,säännöllinen ruoka,liikunta,mutta EI!!!
Tiedän että saisin tiputettua painoni,mutta pelkään, että jos teen sen niin teen sen liian raa'asti.eli menee överiks!!!
ONKO MUILLA ANOREKTIKOILLA/BULIMIKOILLA JOTKA OLETTE "PARANTUNEET" TUNNE ETTÄ SEN KANSSA ON ELETTÄVÄ LOPPUELÄMÄ.
Määkään en päälle päin näytä ex-anorektikolta,mutta sisällä kytee pelko uudesta kierteestä,koska en pysty olemaan edes oksentamatta,vaikka mulla on pieniä lapsia.
Miten voin hakea apua ilman että mieheni saa tietää oksentamisesta?
ongelma on aika pieni varsinkin kun se juontaa juurensa 4½vuoden takaiseen lihomiseen. Onko jotain lääkettä millä painon saisi edes 5-10kg pienemmäks! jotta tietäisin että kyllä se laskee.
Mulla tilanne tämä:
reilu seittämän vuotta sitten mut raiskattiin,asiasta puhumatta kenellekkään muutuin itsetuhoiseks. eli yritin tappaa itteni nälkään,josta mulle tuli syömishäiöitä,masennusta,järkyttäviä viiltelyjä(arvet ikuisia),muutaman kerran yritin itsemurhaa. olin sairaalassa 1.5vuotta yhtäjaksoisessa hoidossa.
4½-vuotta sitten tapasin mieheni ja 3kk sen jälkeen lopetin oksentamisen ja muun itsetuhoisen käytöksen. ensimmäinen vuosi meni hyvin,(tosin lihoin 30kg).
Aloin odottaa esikoista,raskaus ei pistänyt mua oksentamaan vaan tein sen itse sillon tällön salaa. kenellekkään en sitä ole kertonut.
synnytyksen jälkeen alko pahat migreenikohtaukset kesti viikon verran kerran kuussa(näkö lähti,tuntolähti,vauvanhoito mahdotonta) Oksentelin salaa sillon tällön.
toinen odotuskin meni hyvin,itseaiheutin oksentamisia sillon tällön. samoin synnytyksen jälkeen ja sitä on jatkunut vuoden päivät.
En oksenna usein. sillon tällön,mutta MIKSI MULLA ON TARVE SIIHEN ETTÄ OKSENNAN??? Onko muilla tätä tarvetta??
Painan 100kg ja olen 173cm pitkä. 5-vuotta sitten painoin puolet nykypainosta.mieheni tavattua 30kg vähemmän ja siihen olin tyytyväinen.
Elimistöni ei anna painoni ilmeisesti pudota kuin 2kg,vuoden ajan olen yrittänyt,painonvartijat,herkut pois,säännöllinen ruoka,liikunta,mutta EI!!!
Tiedän että saisin tiputettua painoni,mutta pelkään, että jos teen sen niin teen sen liian raa'asti.eli menee överiks!!!
ONKO MUILLA ANOREKTIKOILLA/BULIMIKOILLA JOTKA OLETTE "PARANTUNEET" TUNNE ETTÄ SEN KANSSA ON ELETTÄVÄ LOPPUELÄMÄ.
Määkään en päälle päin näytä ex-anorektikolta,mutta sisällä kytee pelko uudesta kierteestä,koska en pysty olemaan edes oksentamatta,vaikka mulla on pieniä lapsia.
Miten voin hakea apua ilman että mieheni saa tietää oksentamisesta?
ongelma on aika pieni varsinkin kun se juontaa juurensa 4½vuoden takaiseen lihomiseen. Onko jotain lääkettä millä painon saisi edes 5-10kg pienemmäks! jotta tietäisin että kyllä se laskee.
