Meillä on poika 2v 4 kk ja puhuu n 20-30 suht selkeää sanaa ja ainoat lauseet on äiti tänne tai mummu tänne. Oltiin just viikko sitte neuvolassa puheen arvioinnissa ja neuvolantäti ei ollut vielä kovin huolestunut. Yleensä odotellaan 2 1/2 vuoden ikään ennen kuin harkitaan puheterapeutille menoa. Meillä on täällä vain niin huono tilanne että puheterapeutit on todella kivenalla eikä uudet asiakkaat tahdo saada aikoja. terveydenhoitaja kyseli tutin käytöstä (meillä vielä yllä käytössä) sekä kuolaamisesta koska kuolaaminen on yleensä merkki kielen motoriikan kehittymättömyydestä. Meillä poijan kuolaaminen on merkittävästi vähentynyt ihan viime päivinä ja nyt on alkanut tulemaan uusia sanoja. Me ei vielä haluttu mennä puheterapeutille, koska ajettelen että mennään koko ajan parempaan suuntaan. Tänään poika katseli mäkihyppyä ja yhtäkkiä sanoi hyppy eikä ole ennen sitä sanonut. Mielstäni kannattaa vielä tarkkailla toiset lapset on vaan hitaasti lämpiäviä =)
hei hei hei....kyllä oli viesti toi hei lapsesi on aivovammanen melkein kun ei puhu 2 vuotiaana, vie hoitoon! (pikkasen väritettynä tietty...)
Jos lapsi ei puhu eikä ymmärrä mitään 2 v. kannattaa huolestua, jos ei puhu ennen 2 ikävuoden loppua, vie puheterapeutille.
Sinä joka kirjotit ton vie terapeutille-viestin, älä ole noin hiton asiantunteva koska et sitä ole ja saat muut 2 vuotiaiden äidit huolestuun kuoliaaks, joiden lapset ei puhu.
Jos lapsi ei puhu eikä ymmärrä mitään 2 v. kannattaa huolestua, jos ei puhu ennen 2 ikävuoden loppua, vie puheterapeutille.
Sinä joka kirjotit ton vie terapeutille-viestin, älä ole noin hiton asiantunteva koska et sitä ole ja saat muut 2 vuotiaiden äidit huolestuun kuoliaaks, joiden lapset ei puhu.
meillä on 1v9kk tyttö ja ymmärrettäviä sanoja on sellanen 40-50kpl ja viimeisen kk aikana hurjan paljon oppinu lauseita esim. Missä kirja on? missä tutti? Missä äiti on? Odotetaan tässä, äiti tulee kohta, missä isi on?, anna mulle missä kuppi?
uusimmat sanat on kokeillaan, laitetaan, nappi, pussi yms..
niin se kehitys on lapsikohtaista..
uusimmat sanat on kokeillaan, laitetaan, nappi, pussi yms..
niin se kehitys on lapsikohtaista..
hei ja haloo
\
Minä olin omasta 2-vuotiaastani huolissani, vaikka hän 2 vuotiaana sanoi muutaman sanan eikä ollut puhumaton.
Minä annoin oman suositukseni eli ota yhteys puheterapiaan. Niin minä tein omani kohdalla, ja meidän kohdalla se oli enemmänkin kuin hyvä ratkaisu: puheen tuotto on nyt hyvällä mallilla, lapsi puhuu jo lauseita.
Minun näkemys on ainoa laatuaan, muut ovat toista mieltä. Teidän mielestänne olen väärässä ja sen sijaan että toteasitte olevanne eri mieltä, käytte kimppuun ja haukutte lyttyyn. Tosi fiksua!!
Jos on jo valmis mielipide asiasta, ei kannata tänne tulla itkemään neuvoja ja olla "huolissaan", silloin saattaa saada "väärän vastauksen".
En ole lietsomassa mitään pelkoa tai hysteriaa. Sanoin mielipiteeni ja se pohjautui ihan yksiselitteisesti omien lasteni puheen oppimiseen. Kaksi vanhempaa puhuivat 2 vuotiaana pitkiä lauseita, tämä nuorin vain muutaman sanan ja olin huolissani; vein puheterapeutille, olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun eikä puheterapeutti haukkunut minua hysteeriseksi tai vähätellyt: hän oli myös sitä mieltä, että puhe on ikätasoisesta selkeästi jäljellä, vika ei ole lapsen älyssä tai kyvyssä vaan jäykässä kielessä. On vaikea muodostaa sanoja, kun "kieli ei käänny suussa". Saimme ohjeita tähän.
Tämä alan ammattilainen antoi minulle tietoa siitä, missä iässä lapsen "kuuluu" puhua minkäkin verran. Jokainen lapsi on yksilö, mutta jotakin kesiarvojahan on, onhan niitä lapsen koon, fyysisen ja motorisenkin kehityksen alueella (ympyrän piirtäminen, yhdellä jalalla seisominen, pallon potkaiseminen jne) ja jos niissä havaitaan selviä poikkeamia, keskitytään auttamaan ja tukemaan lasta näissä asioissa.
Meidän tapauksessa puheen keihityksen tukemista puoltaa myös se seikka, että suvussa on lukihäiriötä. Lukihäiriökään ei ole mikään älykkyyden mittari!! eli lukihäiriöinen voi olla hyvinkin älykäs!! mutta kyllä se oppimista ja elämää hankaloittaa ja vaikuttaa itsetuntoon, sen tietää vain lapsuutensa lukihäiriön kanssa kamppaillut!
TErapia ja terapeutti - nyt te ymmärrätte väärin. Tahallaanko väärin haluatte ymmärtää?
Fysioterapeuttikin on "terapeutti", siellä "terapiassa" saatetaan katsoa vaikka vaan ryhtivirhettä että mitä tehdä sen korjaamiseksi tai sitten pyytää tarkituttaamaan työpaikan / työpisteen ergonomiset seikat.
Hullujen hommaa vai??
Sanoin kyllä ihan selkeästi että puheen ja kielen kehittymisen oppiminen ei ole älykkyydestä kiinni.
Miten tämä lause pitäisi muotoilla että sen jokainen tajuaisi?
- ihminen voi olla hyvinkin älykäs vaikkei osaa puhua / kykene puhumaan sanaakaan koko elämänsä aikana.
- puheen oppiminen ja puheen ymmärtämisen oppiminen eivät ole älykkyyden mittareita
- hitaasti / myöhään puhumaan oppinut lapsi voi olla myöhemmin koulussa ja elämässä hyvinkin älykäs
Puheterapeutti ei ole mikään hullujen hoitaja eikä hitaasti puhumaan oppineet lapset ole tyhmiä tai hulluja.
Kerroin myös, mitä siellä terapiatädin luona tehdään: leikitään ja jutellaan. Ja semmosilla eiväillä lapsi on edistynyt aivan mielettömsti muutamassa kuukaudessa!
Olen sitä mieltä että lapsesta itsestäänkin on helpottavaa kun voi ilmaista itseään puheen avulla. Olen sitä mieltä että myös pienen lapsen kohdalla on näin.
Ja tämä on minun mielipiteeni, pohjautuen omien lasteni kautta saatuun kokemukseen ja siihen tietoon jka tukeen , mitä olen saanut.
Olkaa vaikka koko suomi eri mieltä: minulla on elävä esimkerkki, puhetta pulppuava lapsi jonka jokainen uusi sana on aina yhtä upeaa kuultavaa.
Ap kysyi huolissaan neuvoa.Alkuperäinen kirjoittaja 28.01.2006 klo 22:57 Agapi kirjoitti:
Minä olin omasta 2-vuotiaastani huolissani, vaikka hän 2 vuotiaana sanoi muutaman sanan eikä ollut puhumaton.
Minä annoin oman suositukseni eli ota yhteys puheterapiaan. Niin minä tein omani kohdalla, ja meidän kohdalla se oli enemmänkin kuin hyvä ratkaisu: puheen tuotto on nyt hyvällä mallilla, lapsi puhuu jo lauseita.
Minun näkemys on ainoa laatuaan, muut ovat toista mieltä. Teidän mielestänne olen väärässä ja sen sijaan että toteasitte olevanne eri mieltä, käytte kimppuun ja haukutte lyttyyn. Tosi fiksua!!
Jos on jo valmis mielipide asiasta, ei kannata tänne tulla itkemään neuvoja ja olla "huolissaan", silloin saattaa saada "väärän vastauksen".
En ole lietsomassa mitään pelkoa tai hysteriaa. Sanoin mielipiteeni ja se pohjautui ihan yksiselitteisesti omien lasteni puheen oppimiseen. Kaksi vanhempaa puhuivat 2 vuotiaana pitkiä lauseita, tämä nuorin vain muutaman sanan ja olin huolissani; vein puheterapeutille, olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun eikä puheterapeutti haukkunut minua hysteeriseksi tai vähätellyt: hän oli myös sitä mieltä, että puhe on ikätasoisesta selkeästi jäljellä, vika ei ole lapsen älyssä tai kyvyssä vaan jäykässä kielessä. On vaikea muodostaa sanoja, kun "kieli ei käänny suussa". Saimme ohjeita tähän.
Tämä alan ammattilainen antoi minulle tietoa siitä, missä iässä lapsen "kuuluu" puhua minkäkin verran. Jokainen lapsi on yksilö, mutta jotakin kesiarvojahan on, onhan niitä lapsen koon, fyysisen ja motorisenkin kehityksen alueella (ympyrän piirtäminen, yhdellä jalalla seisominen, pallon potkaiseminen jne) ja jos niissä havaitaan selviä poikkeamia, keskitytään auttamaan ja tukemaan lasta näissä asioissa.
Meidän tapauksessa puheen keihityksen tukemista puoltaa myös se seikka, että suvussa on lukihäiriötä. Lukihäiriökään ei ole mikään älykkyyden mittari!! eli lukihäiriöinen voi olla hyvinkin älykäs!! mutta kyllä se oppimista ja elämää hankaloittaa ja vaikuttaa itsetuntoon, sen tietää vain lapsuutensa lukihäiriön kanssa kamppaillut!
TErapia ja terapeutti - nyt te ymmärrätte väärin. Tahallaanko väärin haluatte ymmärtää?
Fysioterapeuttikin on "terapeutti", siellä "terapiassa" saatetaan katsoa vaikka vaan ryhtivirhettä että mitä tehdä sen korjaamiseksi tai sitten pyytää tarkituttaamaan työpaikan / työpisteen ergonomiset seikat.
Hullujen hommaa vai??
Sanoin kyllä ihan selkeästi että puheen ja kielen kehittymisen oppiminen ei ole älykkyydestä kiinni.
Miten tämä lause pitäisi muotoilla että sen jokainen tajuaisi?
- ihminen voi olla hyvinkin älykäs vaikkei osaa puhua / kykene puhumaan sanaakaan koko elämänsä aikana.
- puheen oppiminen ja puheen ymmärtämisen oppiminen eivät ole älykkyyden mittareita
- hitaasti / myöhään puhumaan oppinut lapsi voi olla myöhemmin koulussa ja elämässä hyvinkin älykäs
Puheterapeutti ei ole mikään hullujen hoitaja eikä hitaasti puhumaan oppineet lapset ole tyhmiä tai hulluja.
Kerroin myös, mitä siellä terapiatädin luona tehdään: leikitään ja jutellaan. Ja semmosilla eiväillä lapsi on edistynyt aivan mielettömsti muutamassa kuukaudessa!
Olen sitä mieltä että lapsesta itsestäänkin on helpottavaa kun voi ilmaista itseään puheen avulla. Olen sitä mieltä että myös pienen lapsen kohdalla on näin.
Ja tämä on minun mielipiteeni, pohjautuen omien lasteni kautta saatuun kokemukseen ja siihen tietoon jka tukeen , mitä olen saanut.
Olkaa vaikka koko suomi eri mieltä: minulla on elävä esimkerkki, puhetta pulppuava lapsi jonka jokainen uusi sana on aina yhtä upeaa kuultavaa.
Ei olla ymmärretty väärin, tiedän erittäin hyvin käsitteet terapia ja terapeutti =) Mutta tulihan se vastaus sieltä, perustit suuren asiantuntemuksesi siis vain omiin kokemuksiisi (kaksivuotiaan kuuluu osata...). Sen perusteella ei kannata olla lähettämässä toisia puheterapiaan, menittehän sinne itsekin ainoastaan omasta halustanne. Varovaisuutta kommentteihin, varsinkin kun asiasta niin kovasti ei tiedä =)
hei ja haloo
Mihin sinun suuri asiantunemuksesi sitten perustuu , mustikka? Tai muidenkaan? Oletteko kaikki alan ammattilaisia?
Edelleenkin olette järkyttävän ilkeitä. Tuleeko hyvä mieli siitä ?
Ei minulla puheterapia-alan koulutusta ole, mutta vahva ja hyvä terv.huoltoalan koulutus ja pitkä työkokemus.
Jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija. Miksi minä olisin omani kohdalla huonompi kuin sinä tai ap omasi kohdalla - kun jätätte viemättä ja vähättelette puheen viivästymää.
Miksi saamani info olisi jotenkin arvotonta, eikä oikeaa, siksikö että se tulee minun käsitystäni asiasta vai siksikö, etten itse ole alan ihminen? Silloinhan mikään tieto mitä jokaisen alan ammattilainen jakaa, ei ole minkään arvoista eikä sitä ainakaan kannata jakaa kellekään, jos itse ei ole alan ihminen...
voi jessus.
Rokotuksistakin ihmiset inttää ja he perustavat puoltavat ja vastauvavat mielipiteensä ihan siihen infoon, mitä aiheesta saavat ja hakevat, lääkäreitä /terkkareita/ hoitajia eivät ole. Ovat siis väärässä, jos ovat eri mieltä kun minä eivätkä ole koulutusta alalle hankkineet.
Ja edelleen: Miksi olla huolissan, jos ei ole huolissaan?
Minäkin olin, tein asian eteen jotain, ja kas, vaikka teidän muiden mielestä tein väärin, meidän lapsi lähti puhumaan. Väärinkö?? Ei todellakaan. En usko että muuten oltaisi tässä.
Ja kokemus on paitsi kolmesta omasta lapsesta, myös lukuisista muista lapsista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja siitä perustiedosta, jonka olen aikoinaan opiskellut. En vaan katso että täällä pitäisi jollain tittelillä alkaa heilua, tämä on äiti/vanhempi-palsta.
Kas niin. Jätän tämän aiheen. Olen mielipiteeni sanonut.
Edelleenkin olette järkyttävän ilkeitä. Tuleeko hyvä mieli siitä ?
Ei minulla puheterapia-alan koulutusta ole, mutta vahva ja hyvä terv.huoltoalan koulutus ja pitkä työkokemus.
Jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija. Miksi minä olisin omani kohdalla huonompi kuin sinä tai ap omasi kohdalla - kun jätätte viemättä ja vähättelette puheen viivästymää.
Miksi saamani info olisi jotenkin arvotonta, eikä oikeaa, siksikö että se tulee minun käsitystäni asiasta vai siksikö, etten itse ole alan ihminen? Silloinhan mikään tieto mitä jokaisen alan ammattilainen jakaa, ei ole minkään arvoista eikä sitä ainakaan kannata jakaa kellekään, jos itse ei ole alan ihminen...
voi jessus.
Rokotuksistakin ihmiset inttää ja he perustavat puoltavat ja vastauvavat mielipiteensä ihan siihen infoon, mitä aiheesta saavat ja hakevat, lääkäreitä /terkkareita/ hoitajia eivät ole. Ovat siis väärässä, jos ovat eri mieltä kun minä eivätkä ole koulutusta alalle hankkineet.
Ja edelleen: Miksi olla huolissan, jos ei ole huolissaan?
Minäkin olin, tein asian eteen jotain, ja kas, vaikka teidän muiden mielestä tein väärin, meidän lapsi lähti puhumaan. Väärinkö?? Ei todellakaan. En usko että muuten oltaisi tässä.
Ja kokemus on paitsi kolmesta omasta lapsesta, myös lukuisista muista lapsista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja siitä perustiedosta, jonka olen aikoinaan opiskellut. En vaan katso että täällä pitäisi jollain tittelillä alkaa heilua, tämä on äiti/vanhempi-palsta.
Kas niin. Jätän tämän aiheen. Olen mielipiteeni sanonut.
Kaksivuotiaan ei kuulu osata!! Tämä on sitä samaa terroria kuin että kaikkia vauvoja voi imettää jos vaan kehtaa. Yleensä neuvoloissa sanotaan, että jos kolmevuotias ei vielä sano yhtään sanaa, on jatkotutkimukset paikallaan. Oma kohta 2-v sanoo äiti, sihisee isi ja appelsiinikin on sihinää. Ja lisäksi omaa kieltä. Ei huolta vaan iloa.
kaksivuotiaan ei vielä kuulu pakosti osata puhua, kyllä jokainen lapsi kehittyy omaan vauhtiinsa . Toiset nopsempaa ja toiset hitaammin. Meillä keskimmäinen oppi vasta 6 vuotiaana kunnolla ja on täysin normaali ja terve poika =) :heart: Kyllähän sitä tietenkin jossain vaiheessa kannattaa sitten ruveta käymään puheterapiassa..jne mutta ei ole kaksivuotiaana vielä kiirus!!! \|O
Ei varmaan ole syytä olla huolissaan,ja voihan neuvolassa asiasta sitten jutella.Meillä poika on kohta kaksi vuotta,ja puhuu jo 7 sanan lauseita MUTTA on perhepäivähoidossa,aloitti syksyllä,ja puhuminen lisääntyi tosi paljon hoitoonviemisen jälkeen.Kotihoidossa lapsi tulee ymmärretyksi ja "passatuksi" ilman sanojakin,eikä ehkä vain viitsi puhua..tämä siis hyvällä,hoitolapsien on pakko ilmaista itseään kun hoitaja ei ymmärrä mitään salakieltä
Eiköhän se puhe ala tulla pian!
Eiköhän se puhe ala tulla pian!
isukki
\
Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän kyllä sinunkin näkökulmaasi tässä asiassa. Jos oma lapseni ei sanoisi sanaakaan, niin en tiedä miten asiaan suhtautuisin, luultavasti olisin huolestunut. Mutta tällä lailla sivusta asiaa seuraavana en pitäisi vielä huolestuttavana jos lapsi ei pahemmin puhele 2v iässä. Ja se että lähdit asiaa hoitamaan ei osoita muuta kuin että rakastat lapsiasi! Eikä tämä tarkoita, että ne jotka vielä odottavat ja seuraavat tilannetta rakastaisivat lapsiaan jotenkin vähemmän! Tarkoitan vaan, että asiassa ei varmaan ole yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua, jokaisen tulee tehdä niinkuin itsestään parhaimmalta tuntuu ja minkä uskoo olevan lapsellensa parasta. Kaikkea hyvää teille puhumattomille ja puheliaille taaperoille. =)
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 11:58 hei ja haloo kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän kyllä sinunkin näkökulmaasi tässä asiassa. Jos oma lapseni ei sanoisi sanaakaan, niin en tiedä miten asiaan suhtautuisin, luultavasti olisin huolestunut. Mutta tällä lailla sivusta asiaa seuraavana en pitäisi vielä huolestuttavana jos lapsi ei pahemmin puhele 2v iässä. Ja se että lähdit asiaa hoitamaan ei osoita muuta kuin että rakastat lapsiasi! Eikä tämä tarkoita, että ne jotka vielä odottavat ja seuraavat tilannetta rakastaisivat lapsiaan jotenkin vähemmän! Tarkoitan vaan, että asiassa ei varmaan ole yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua, jokaisen tulee tehdä niinkuin itsestään parhaimmalta tuntuu ja minkä uskoo olevan lapsellensa parasta. Kaikkea hyvää teille puhumattomille ja puheliaille taaperoille. =)
Caroline
Isukki osasi mielestäni ilmaista asian hyvin, mutta kerronpa myös oman kokemukseni. Meidän nyt 7 v. poikamme ei 2-vuotiaana puhunut juuri mitään ja kun hän oli esikoisemme, niin minä huolestuin. Neuvolassakin kehotettiin menemään puheterapeutille ja kävimme siellä hiukan 2 v. päivän jälkeen. Tilannetta seurattiin aina puolen vuoden välein ja jossakin vaiheessa poikamme "diagnoosi" oli hyvänlaatuinen puheenkehityksen viivästyminen. Oliskohan ollut 3-vuotiaana... Puhe kehittyi hitaasti, mutta varmasti. Viimeisinä löytyivät s ja r - s noin 4,5-vuotiaana ja r hiukan viisivuotispäivän jälkeen. Nyt kohta koululaisena poikamme puhuu mielestäni paljon, omaa laajan sanavaraston ja on kielellisesti lahjakas. Minua itseäni puheterapeuttikäynnit kuitenkin auttoivat ehkä eniten koska olin huolissani ja pt aina rauhoitteli minua sanomalla, että seurataan tilannetta. Aika tylsää, että tällaisesta asiasta tuli kiivas väittely täällä palstalla... Itse kehoittaisin alkuperäistä miettimään kuinka huolissaan on ja toimimaan sen mukaan. Mutta kuten sanottu, meidän pojan kohdalla suuri huoleni osoittautui turhaksi - onneksi! Joskus kyse saattaa kuitenkin olla jostakin muusta (esim. dysfasiasta), mutta toki 2-vuotiaalle ei vielä tehdä mitään diagnooseja, vaan tilannetta ainoastaan seurataan. Minulla tuo ammattilaisen seuranta kuitenkin huojensi omaa mieltäni ja oli sen vuoksi perusteltua.
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 11:58 hei ja haloo kirjoitti:Mihin sinun suuri asiantunemuksesi sitten perustuu , mustikka? Tai muidenkaan? Oletteko kaikki alan ammattilaisia?
Olen myös kantani selväksi tehnyt, ja huomautan että se olit sinä joka aloitit tuollaisen jyrkän linjan kannanoton =) Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Enkä tunnusta olleeni ilkeä - ehkä ei joka asiasta kannata työntää hernettä pieneen nenäänsä.
Koulutuksesta ja asiantuntemuksesta sen verran, että sairaanhoitaja-terveydenhoitaja, ja vuosien työkokemus lastenneurolta, juuri puheongelmaisten parista
mami3
Meidän huhtikuussa 2-vee täyttävä poika ei puhu vielä sanaakaan, omia äänteitä kyllä on ja ymmärtää puhetta. Täälläpäin ainaskin neuvotaan, että vasta 3-v. neuvolassa asiaan puututaan, ellei puhu. Ihan turha hermoilla tämmösellä asialla. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Kyllä ne neuvolan tädit asiansa osaavina ohjaavat hakemaan apua!!