Onko muille käynyt näin?

[vieras]

Että ihan lähisukuun (siis omat /puolison sisaret) pidetään pitkien välimatkojen vuoksi huonosti yhteyttä.

Sitten jos tulee mieleen tavata "pakosta", kun ne on kuitenkin sisaria, tuleekin inhoittava olo, että ei haluaisi, kun ei ole mitään yhteistä eikä oikeastaan edes pidä noista ihmisistä. Miettii mitä heille puhuu ja miksi juuri heille kaikista maailman ihmisistä?

 

[Hempu]

Mulla on mun veljen kanssa. Se oli monta vuotta Ruotsissa töissä, nyt asuu Suomessa. Sen kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Joskus se soittaa mutten viitsi vastata kun se ei koskaan soita selvinpäin ja kännissä sitä ei jaksa kukaan kuunnella. Yhtä jankkaamista.

Joskus käyn sitä moikkaamassa, mutta tosi harvoin, yhden kerran olen sen joulun jälkeen nähnyt eikä vieläkään ole ikävä.

 

[vieras]

Mulla on mun veljen kanssa. Se oli monta vuotta Ruotsissa töissä, nyt asuu Suomessa. Sen kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Joskus se soittaa mutten viitsi vastata kun se ei koskaan soita selvinpäin ja kännissä sitä ei jaksa kukaan kuunnella. Yhtä jankkaamista.

Joskus käyn sitä moikkaamassa, mutta tosi harvoin, yhden kerran olen sen joulun jälkeen nähnyt eikä vieläkään ole ikävä.

Joo, mutta entä jos sisarillakin on ihan perheet ja kaikki, mutta silti täysin vieraita ihmisiä lähes, ei kiinnosta heidän jutut.

 

[Hempu]

Niin no mun veljellä ei ole perhettä, se sinkkuuntui taas joku aika sitten. Ja mullakin tää eka vasta tulossa. Mutta meidän perheessä/suvussa tuntuu olevan se käytäntö, että jos joku menee jonkun luokse ja on vähän (100km) välimatkaa niin se olen minä joka menee.

Käyn meidän porukoilla silloin kun pystyn, veli asuu siinä aika lähellä mutta siellä ei tule käytyä. Olen asunut tässä kämpässä nyt vuoden eikä niistä kukaan ole käynyt täällä. Niin että tuskinpa tästä lapsesta kovin läheinen enonsa kanssa tulee...

 

[vieras]

Kuulostaa niin tutulta.

 

[itse ainoa lapsi]

Näin mieheni siskon (ja siis myös hän näki silloin) viimeksi n. 7 vuotta sitten. Toisen siskonsa mies näki viimeksi ehkä 20 vuotta sitten. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen, oli sitten sukua tai ei...

 

[Mölököllimalli]

Toiset on sukukeskeisiä toiset ei. Me ei olla. Ei mitään ongelmaa: nähdään harvoin ja sen kyllä kestää.

 

[itse ainoa lapsi]

Toiset on sukukeskeisiä toiset ei. Me ei olla. Ei mitään ongelmaa: nähdään harvoin ja sen kyllä kestää.

Meillä taas on ongelma kun mies ei todellakaan ole sukukeskeinen, mutta minä olen No, kai minäkin olen vuosien myötä oppinut että riittäa jos noita vaikka kerran vuodessa näkee