Onko muilla uusia vauvojansa kohtaan äärimmäistä YLIsuojeluvaistoa, joka ei välttämättä ihan tervettäkään enää ole..??

[AnnaManna]

siis kun mulla on ongelma. mä en uskalla antaa vauvaani syliin kellekään muulle kun isälleen.. pelkään että ne rikkoo sen, pudottaa tai ei osaa kannatella päätä.. sama on vauvan hoitoonjättö.. mulla sattuu olemaan yli-innokas anoppi joka varmaan jo seuraavalla viikolla haluaisi vauvan hoitoon, vaikka vain tunniksi..

ootteko avautuneet asiasta muille ihmisille jotka ovat vauvaa halunneet syliin? vai hammasta purren sydän väärällään katsonut vierestä?

mietin että pitäisikö mielummin avautua anoppille vaikka jo ennen synnytystä? ja mitenkäs sen vois tehdä.. ilman että kukaan ottaa nokkiinsa? edellisen kanssa anoppi suuttui kun en antanut muutaman viikon (oiskohan ollut 3vk ikää ) vauvaani hänelle kaupungille mukaan..

 

[AnnaManna]

:wave: :headwall:

 

[Minä vaan]

ainakaan minä en todellakaan antaisi noin pientä vauvaa mukaan kaupungille! Sen pitäisi jo anopille omakin järki sanoa.... Noin pienen vauvan paikka on kotona, äidin lähellä

Minä olen ainakin sanonut ihmisille kenelle vauva on mennyt syliin, että muista tukea niskaa jne. Ei kukaan siitä ole loukkaantunut. Kaikki sitä haluaa suojella omaansa ja jos siitä ottaa nokkiinsa niin sitten saa ottaa Tämä on minun mielipide...)

 

[dedefilus]

antais kolmeviikkosta anopille mukaan. En vaikka ois miten kykenevä anoppi! Kuuntele vaan sydäntäsi tässä asiassa. Ei kannata tehdä mitään, mikä ei tunnu oikealta!

 

[sp]

Mulla on ollut sama ongelma lasten ollessa vastasyntyneitä. Uskalsin kyllä antaa läheisten ihmisten pitää vauvaa, mut vähänkään "vieraampiin" en luottanut. On ne niin hauraita...<3

 

[Sisu]

Esikoisen aikaan olin hyvin rento äiti, luotin muihinkin hoitajiin, kuin vain tiettyihin, annoin jopa lasten pitää vauvaa sylissa ja hoitaa.
Mutta tulevaisuus pelottaa... Tätä masuvauvaa on toivottu kovasti ja tämä on tekemällä tehty lääkkiden kans, ja takana on raskaita kokemuksia... Että jo nyt tuntuu, että halu suojella tätä syntymätöntä lasta on vielä suurempi kuin ikinä aikaisemmin... Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kunhan vauva syntyy...

 

[vieras]

Mulla on ollut sama ongelma lasten ollessa vastasyntyneitä. Uskalsin kyllä antaa läheisten ihmisten pitää vauvaa, mut vähänkään "vieraampiin" en luottanut. On ne niin hauraita...<3

jokainen jolla on ollut oma lapsi osaa käsitellä vauvaa särkemättä sitä, hoitoon jättö on jo sit eri asia

 

[:)]

Mulla oli joku ylisymbioosi lapseeni, oli siis esikoinen kyseessä. Olen vieläkin aika kiinni lapsessa, jolla on ikää melkeen 2v. Mutta se pahin symbioosi hävisi kun lapsi oli 1,5v. Kärsin siitä ajoittain itsekin.

Jos odotat nyt toista, uskon, että sekä omasi että muiden ihmisten suhtautuminen uuteen vauvaasi on nyt erilaista. Anoppi on jo tottunut olemaan mummu, eikä miellä itseään enää vauvasi äidiksi, ja on siis oppinut paikkansa ja ei ole enää niin innokas.

Joku sanoi, että toisen lapsen kanssa kaikki on erilaista. Sitä odotellessa, nyt rv 13.

 

[AnnaManna]

tietenkin kaikilla on tuo äidillinen suojeluvaisto, mutta tämä minun tapaukseni ei ole enää sitä "tavallista" suojeluvaistoa, kun vaikka kuinka kertoisin ihmisille että tukee niskaa yms, mutta ahdistun ihan kamalasti siitä jos joutuisin antamaan vauvan kenelekään syliin.. ajattelin että oisko hyvä kertoa tästä ihmisille ennen vauvan syntymää etteivät ole saamassa vauvaa syliin ja tajuaisivat olla pyytämättä? ja mitenkäs sen nyt sit kertois..

 

[:)]

Esikoisen aikaan olin hyvin rento äiti, luotin muihinkin hoitajiin, kuin vain tiettyihin, annoin jopa lasten pitää vauvaa sylissa ja hoitaa.
Mutta tulevaisuus pelottaa... Tätä masuvauvaa on toivottu kovasti ja tämä on tekemällä tehty lääkkiden kans, ja takana on raskaita kokemuksia... Että jo nyt tuntuu, että halu suojella tätä syntymätöntä lasta on vielä suurempi kuin ikinä aikaisemmin... Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kunhan vauva syntyy...

Tämä on normaali ilmiö. Näin tapahtuu yleensä silloinkin, kun lapsi on sairas. Siis sairaan lapsen ympärillä hösätään.

Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy ja hän on todellinen, ja ymmärrät sen ettei hän mene pois, olet yhä rento äiti.

 

[feger]

Esikoisen aikaan tuntui olevan vain helpotus, kun joku muu otti vauvan haltuunsa edes hetkeksi.
Tästä toisesta tuntuu jotenkin suojelevaisemmalta. Ehkä johtuu siitä, ettei se vauva tosiaankaan mikään itsestäänselvyys ole.

 

[AnnaManna]

Mulla oli joku ylisymbioosi lapseeni, oli siis esikoinen kyseessä. Olen vieläkin aika kiinni lapsessa, jolla on ikää melkeen 2v. Mutta se pahin symbioosi hävisi kun lapsi oli 1,5v. Kärsin siitä ajoittain itsekin.

Jos odotat nyt toista, uskon, että sekä omasi että muiden ihmisten suhtautuminen uuteen vauvaasi on nyt erilaista. Anoppi on jo tottunut olemaan mummu, eikä miellä itseään enää vauvasi äidiksi, ja on siis oppinut paikkansa ja ei ole enää niin innokas.

Joku sanoi, että toisen lapsen kanssa kaikki on erilaista. Sitä odotellessa, nyt rv 13.

odotan nyt kolmatta ja toisen kanssa oli vain pahempi tilanne ku ekan, ja nyt kun olen tätä asiaa pohtinut niin tän kolmannen kanssa luulen että tilanne on vielä huonompi ku nyt jo pelottaa vaikka vauva ei vielä ole edes syntynyt.. tosin mikä nyt on eroa aikasempaan niin nyt olen antanut itseni päättää ettei minun ole pakko lastani kenenkään syliin antaa. myöskin miehelleni olen avoimesti puhunut asiasta ja hänkin on hyväksynyt sen...

 

[Onnellinen Villasukka]

Et kuulosta kyllä ylisuojelevalta.
Mun mielestä on tärkeää kuunnella itseään ja miltä tuntuu, mihin on valmis.
Jos toisen tunteet on oman vauvan asioiden suhteen tärkeämpiä, voihan sitäkin kokeilla ja katsoa mikä olo sen jälkeen.
Itse en ikipäivänä antaisi 3viikkoista enkä vanhempaakaan vauvaa sellaisen hoitoon kenen en halua.
Enkä varsinkaan siksi että välttäisin toisen henkilön suuttumisen.
Jos joku ei osaa kunnioittaa minun tunteita, voin sen tehdä jokatapauksessa itse.

Pidä puolesi vaan! :attn: =)

 

[:)]

Mulla oli joku ylisymbioosi lapseeni, oli siis esikoinen kyseessä. Olen vieläkin aika kiinni lapsessa, jolla on ikää melkeen 2v. Mutta se pahin symbioosi hävisi kun lapsi oli 1,5v. Kärsin siitä ajoittain itsekin.

Jos odotat nyt toista, uskon, että sekä omasi että muiden ihmisten suhtautuminen uuteen vauvaasi on nyt erilaista. Anoppi on jo tottunut olemaan mummu, eikä miellä itseään enää vauvasi äidiksi, ja on siis oppinut paikkansa ja ei ole enää niin innokas.

Joku sanoi, että toisen lapsen kanssa kaikki on erilaista. Sitä odotellessa, nyt rv 13.

odotan nyt kolmatta ja toisen kanssa oli vain pahempi tilanne ku ekan, ja nyt kun olen tätä asiaa pohtinut niin tän kolmannen kanssa luulen että tilanne on vielä huonompi ku nyt jo pelottaa vaikka vauva ei vielä ole edes syntynyt.. tosin mikä nyt on eroa aikasempaan niin nyt olen antanut itseni päättää ettei minun ole pakko lastani kenenkään syliin antaa. myöskin miehelleni olen avoimesti puhunut asiasta ja hänkin on hyväksynyt sen...

Ei sun ole pakko antaa sitä vauvaa. Puhu etukäteen ihmisille asiasta.

Ymmärrän sinua tosi hyvin. Itsellä oli myös tosi tunkeileva ja röyhkeä anoppi, ihan kuin mun lapsi olisi ollut hänen lapsi ja hän saisi päättää sen kasvatuksesta. Yök! Vieläkin ottaa päähän!

 

[Sisu]

Esikoisen aikaan olin hyvin rento äiti, luotin muihinkin hoitajiin, kuin vain tiettyihin, annoin jopa lasten pitää vauvaa sylissa ja hoitaa.
Mutta tulevaisuus pelottaa... Tätä masuvauvaa on toivottu kovasti ja tämä on tekemällä tehty lääkkiden kans, ja takana on raskaita kokemuksia... Että jo nyt tuntuu, että halu suojella tätä syntymätöntä lasta on vielä suurempi kuin ikinä aikaisemmin... Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kunhan vauva syntyy...

Tämä on normaali ilmiö. Näin tapahtuu yleensä silloinkin, kun lapsi on sairas. Siis sairaan lapsen ympärillä hösätään.

Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy ja hän on todellinen, ja ymmärrät sen ettei hän mene pois, olet yhä rento äiti.

Yritön psyykata itsenäi siihem etten olisi hysteerinen vauvan synnyttyä, vaan jatkaisin samalla rennolla meiningillä. Mutta menettämisen pelko on jo nyt valtava, tosin on se sitä muös esikoisen kohdalla...

 

[AnnaManna]

Et kuulosta kyllä ylisuojelevalta.
Mun mielestä on tärkeää kuunnella itseään ja miltä tuntuu, mihin on valmis.
Jos toisen tunteet on oman vauvan asioiden suhteen tärkeämpiä, voihan sitäkin kokeilla ja katsoa mikä olo sen jälkeen.
Itse en ikipäivänä antaisi 3viikkoista enkä vanhempaakaan vauvaa sellaisen hoitoon kenen en halua.
Enkä varsinkaan siksi että välttäisin toisen henkilön suuttumisen.
Jos joku ei osaa kunnioittaa minun tunteita, voin sen tehdä jokatapauksessa itse.

Pidä puolesi vaan! :attn: =)

oikeastaan tuo esimerkki tuosta etten antanut 3viikkoista anopin kanssa kaupungille oli esimerkki siitä miten anoppi vetää helposti herneet nenään. ei mulla ollut mitään epäilyksiä siitä että olisiko pitänyt antaa vai ei. mutta jos anoppi ei saa vauvaa syliinsäkään tällä kertaa niin mitenköhän sekaisin on maailman kirjat :/

 

[:)]

Esikoisen aikaan olin hyvin rento äiti, luotin muihinkin hoitajiin, kuin vain tiettyihin, annoin jopa lasten pitää vauvaa sylissa ja hoitaa.
Mutta tulevaisuus pelottaa... Tätä masuvauvaa on toivottu kovasti ja tämä on tekemällä tehty lääkkiden kans, ja takana on raskaita kokemuksia... Että jo nyt tuntuu, että halu suojella tätä syntymätöntä lasta on vielä suurempi kuin ikinä aikaisemmin... Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kunhan vauva syntyy...

Tämä on normaali ilmiö. Näin tapahtuu yleensä silloinkin, kun lapsi on sairas. Siis sairaan lapsen ympärillä hösätään.

Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy ja hän on todellinen, ja ymmärrät sen ettei hän mene pois, olet yhä rento äiti.

Yritön psyykata itsenäi siihem etten olisi hysteerinen vauvan synnyttyä, vaan jatkaisin samalla rennolla meiningillä. Mutta menettämisen pelko on jo nyt valtava, tosin on se sitä muös esikoisen kohdalla...

Vauvan syntymä on niin suuri ihme, ettei sitä oikeen voi ihmisjärjellä edes ymmärtää. Mitä niin hyvää juuri minä olen tehnyt, että saan tällaisen lapsen itselleni.

 

[:)]

Et kuulosta kyllä ylisuojelevalta.
Mun mielestä on tärkeää kuunnella itseään ja miltä tuntuu, mihin on valmis.
Jos toisen tunteet on oman vauvan asioiden suhteen tärkeämpiä, voihan sitäkin kokeilla ja katsoa mikä olo sen jälkeen.
Itse en ikipäivänä antaisi 3viikkoista enkä vanhempaakaan vauvaa sellaisen hoitoon kenen en halua.
Enkä varsinkaan siksi että välttäisin toisen henkilön suuttumisen.
Jos joku ei osaa kunnioittaa minun tunteita, voin sen tehdä jokatapauksessa itse.

Pidä puolesi vaan! :attn: =)

oikeastaan tuo esimerkki tuosta etten antanut 3viikkoista anopin kanssa kaupungille oli esimerkki siitä miten anoppi vetää helposti herneet nenään. ei mulla ollut mitään epäilyksiä siitä että olisiko pitänyt antaa vai ei. mutta jos anoppi ei saa vauvaa syliinsäkään tällä kertaa niin mitenköhän sekaisin on maailman kirjat :/

Pelkäätkö vain anoppiasi vai myös muita ihmisiä?

 

[AnnaManna]

Mulla oli joku ylisymbioosi lapseeni, oli siis esikoinen kyseessä. Olen vieläkin aika kiinni lapsessa, jolla on ikää melkeen 2v. Mutta se pahin symbioosi hävisi kun lapsi oli 1,5v. Kärsin siitä ajoittain itsekin.

Jos odotat nyt toista, uskon, että sekä omasi että muiden ihmisten suhtautuminen uuteen vauvaasi on nyt erilaista. Anoppi on jo tottunut olemaan mummu, eikä miellä itseään enää vauvasi äidiksi, ja on siis oppinut paikkansa ja ei ole enää niin innokas.

Joku sanoi, että toisen lapsen kanssa kaikki on erilaista. Sitä odotellessa, nyt rv 13.

odotan nyt kolmatta ja toisen kanssa oli vain pahempi tilanne ku ekan, ja nyt kun olen tätä asiaa pohtinut niin tän kolmannen kanssa luulen että tilanne on vielä huonompi ku nyt jo pelottaa vaikka vauva ei vielä ole edes syntynyt.. tosin mikä nyt on eroa aikasempaan niin nyt olen antanut itseni päättää ettei minun ole pakko lastani kenenkään syliin antaa. myöskin miehelleni olen avoimesti puhunut asiasta ja hänkin on hyväksynyt sen...

Ei sun ole pakko antaa sitä vauvaa. Puhu etukäteen ihmisille asiasta.

Ymmärrän sinua tosi hyvin. Itsellä oli myös tosi tunkeileva ja röyhkeä anoppi, ihan kuin mun lapsi olisi ollut hänen lapsi ja hän saisi päättää sen kasvatuksesta. Yök! Vieläkin ottaa päähän!

mulla on kyllä ihana anoppi, ei siinä mitään.. tottakai jokainen mummi haluaa uuden lapsenlapsensa syliin, kyllä mä anopinkin kannan ymmärrän, mietin vaan mitenkä saisin hänet näkemään minun kantani. ja anoppi ei edes ole kovin suuri ongelma, en näe mahdottomana ajatuksena että anoppi saisi vauvan syliin, suurin ongelma on hänen yliröyhkeä miehensä, joka on niitä viimeisiä ihmisiä joille vauvani syliin antaisin, mutta varmasti yksi niistä jotka suurimmalla innolla ja törkeimmästi vaatimalla vauvan syliin haluaa
:headwall:

 

[AnnaManna]

Et kuulosta kyllä ylisuojelevalta.
Mun mielestä on tärkeää kuunnella itseään ja miltä tuntuu, mihin on valmis.
Jos toisen tunteet on oman vauvan asioiden suhteen tärkeämpiä, voihan sitäkin kokeilla ja katsoa mikä olo sen jälkeen.
Itse en ikipäivänä antaisi 3viikkoista enkä vanhempaakaan vauvaa sellaisen hoitoon kenen en halua.
Enkä varsinkaan siksi että välttäisin toisen henkilön suuttumisen.
Jos joku ei osaa kunnioittaa minun tunteita, voin sen tehdä jokatapauksessa itse.

Pidä puolesi vaan! :attn: =)

oikeastaan tuo esimerkki tuosta etten antanut 3viikkoista anopin kanssa kaupungille oli esimerkki siitä miten anoppi vetää helposti herneet nenään. ei mulla ollut mitään epäilyksiä siitä että olisiko pitänyt antaa vai ei. mutta jos anoppi ei saa vauvaa syliinsäkään tällä kertaa niin mitenköhän sekaisin on maailman kirjat :/

Pelkäätkö vain anoppiasi vai myös muita ihmisiä?

anoppia pelkään ehkä vähiten. ja vähiten häntä myöskin haluaisin loukata. voisin kuvitella antavani vauvan hälle syliin, tosin tiedän ettei se hänelle riitä alkuunkaan.

 

[:)]

No ketä pelkäät eniten ja miksi?

 

[vieras]

en ole ylisuojeleva. ärsyttää suoraansanottuna sellaiset, jotka pelkää jotain basilleja ja luulevat olevansa ainoat ihmiset, jotka on koskaan saaneet vauvan.

 

[AnnaManna]

No ketä pelkäät eniten ja miksi?

anopin miestä. on sellainen hösöttäjä, varmasti rikkoo mun vauvan jos päästän lähelle. on noille kahdellekin (6-v ja 2-v ) aivan liian raju leikeissään. kovasti haluaa hoitaa ukin virkaa, eikä tahallaan tarkoita mitään pahaa, vaan epähuomiossa on tohelo. anoppi ei näe mitään moista rakkaassa miehessään ja luulen että jos en anopille puhu missään vaiheessa tästä pelostani niin hän itse "tyrkyttää" vauvaa ukin syliin.. toinen on mun sisko jolle en halua antaa vauvaa sen takia koska hän haisee aina niin pahasti tupakalle :x tää kuulostaa varmaan ihan älyttömältä, mutta itse inhoan tupakanhajua äärettömästi ja en haluais pientä vauvaani antaa siksi syliin.. tosin hälle uskallan reippaasti sanoa että käy pesemässä kätensä ensin, koska tuskin sitä itse tajuaisi.. mutta siis pahin ehdottomasti anopin mies.

 

[AnnaManna]

en ole ylisuojeleva. ärsyttää suoraansanottuna sellaiset, jotka pelkää jotain basilleja ja luulevat olevansa ainoat ihmiset, jotka on koskaan saaneet vauvan.

en mä pelkää bakteereja, mä pelkään että mun vauvalle sattuu jotain, se putoaa tai muuta vastaavaa.. miksi vieraiden pitää aina saada vauva syliin?

 

[vieras2]

en ole ylisuojeleva. ärsyttää suoraansanottuna sellaiset, jotka pelkää jotain basilleja ja luulevat olevansa ainoat ihmiset, jotka on koskaan saaneet vauvan.

täys peesi, ihanaa kun joku ajattelee samalla tavalla