onko muilla ollut toisen raskauden kanssa

["aloittaja"]

että ette ole olleet niin innoissanne? Mä luulin että olisin yhtä HYPE ja innoissani ja hysteerinen. Kävisin lukemassa kaikenmaailman juttuja ja miettisin että koskakohan ne potkut tuntuu. Nyt mä en edes mieti koko raskautta, ajattelen että no kyllä se sieltä tulee kun on aika...

Mä en enää harrasta tätä raskautta. Miksi??? Mä kaipaan sitä että tää on sellanen ISO JUTTU!!

(älkääkä ymmärtäkö väärin, halusin ehdottomasti toisen lapsen, ja olen innoissani perheenlisäyksestä, mutta tämä raskaus ei tunnu missään)

 

[Maira]

Jep, sen oli jo kertaalleen kokenut eikä se ollut niin maatakaatavan iso ja jännittävä juttu ja kun oli jo se yks jonka kanssa piti touhuta jne. niin ei vaan ehtinyt ihmettelee sitä raskautta.

 

[Glenn]

Ei se mulle ainakaan niin iso juttu ollu. Kaikki oli niin tuoreessa muistissa edelliseltä kerralta, että vähemmän tuli seurailtua nettipalstoja sen osalta. Alkuraskaudessa neuvolakin tuntui suht turhalta. Vaikka eka kerralla neuvolassa käynti oli tyyliin kuukauden kohokohta Taisin vähän pidentääkin niitä neuvolassa käynti välejä alku-ja keskiraskaudessa.

 

[Lex]

No enpä minäkään sen ihmeemmin ole joutanut raskauksissa leijumaan, tyytyväistä normaalielämää vain vietellyt =)

 

[sivusta seurannut mamma]

Minulla ei ole ainakaan noin käynyt: toista odotan viimeisilläni ja ihan yhtä innoissani ja onnellinen olen. Itse asiassa odotan malttamattomampana nyt kuin aiemmin, millainen tyyppi sieltä on tulossa.

Olen jo aiemmin jo ihmetellyt, että mikä noita (masentuneen kuuloisia) äitejä vaivaa, kun koko ajan puhuvat, ettei toinen raskaus tunnu missään: nyt, kun olen raskaana, minun käy heitä sääliksi.

 

["Jep"]

Olen raskaana, toista odotan. Tunnelmat ovat suunnilleen samanlaiset, ei sitä jotenkin ehdi esikoisen kanssa touhutessa samalla tavalla kuulostella miten raskaus etenee jne, aika kuluu niin nopeasti että huh huh! Suorastaan hirvittää että muutama viikko enää odotusta jäljellä

Enemmän mietityttää minkälainen tyyppi on tulossa, toisaalta enemmän myös pelottaa menetys, siis se jos kaikki ei menekään hyvin. Ekalla kerralla oli jotenkin sen verran euforinen eikä tiennyt synnytyksestä kuitenkaan kovin paljon jne, nyt on ihan eri fiilis.

 

[jassåå]

mulla taas toisinpäin- ekassa raskaudessa suorastaan V*tutti kokoajan, mut nyt on ihan toisenlaista- nautin tästä raskaudesta ja on jotenkin ihanan seesteinen olo

 

["Vieras"]

Mullakin kaksi raskautta alle kahdessa vuodessa, niin kummasti sitä toista ei ehtinyt sillä tavalla miettimään. Esikoinen jäjesti ohjelmaa yms.
Esikoista odottaessa tiesin esim. aina millä viikolla ja päivillä mennään, toisesta tiesin lasketua ajan ja ollaanko alle vai yli puolenvälin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";25923899]Mullakin kaksi raskautta alle kahdessa vuodessa, niin kummasti sitä toista ei ehtinyt sillä tavalla miettimään. Esikoinen jäjesti ohjelmaa yms.
Esikoista odottaessa tiesin esim. aina millä viikolla ja päivillä mennään, toisesta tiesin lasketua ajan ja ollaanko alle vai yli puolenvälin.[/QUOTE]

Nojoo, mulla kans tää sama, toinen raskaus 2 vuoden sisään, joten kaikki jutut on tuoreessa muistissa ja toinen on vielä niin pieni, tarvitsee mua kokoajan.

Luulen että innostun sitten loppua kohden enemmän, ainakin toivon niin

 

["vieras"]

Juu, mulla kans noin kuin ap:llä. Ekasta olin aivan haltioissani. Seurailin kaikkia oireita ja "leijuin" onnellisuudessani. Ajattelin raskautta koko ajan jne. Tokalla kertaa sama kuin ap:llä.