Onko muilla näin hankalaa 6-vuotiasta????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti

Vieras
Tyttö kyseessä. Tuntuu olevan tätä nykyä aina suu mutrussa. Osaa olla TODELLA inhottava varsinkin minua, äitiä, kohtaan. Ihan selvästi tietää mitkä asiat saavat minut ihan suuttumuksen partaalle.Tänä aamuna viimeksi ruokapöydässä: "Äiti, saanko mennä herättämään pikkuveikan" (4v.). Sanoin että ei saa... Jankkas ja jankkas ihan tahallaan koko ajan "miksi"? "Miksi en saa herättää.... " Tuolla ikävällä käytöksellä hakee huomiota koko ajan. Yritän olla kärsivällinen, mutta välillä alennun itse samalle tasolle, kun en vain jaksa. Tyttö on muutamana päivänä viikossa vain päiväkodissa ja kavereitakin hänellä tässä pihapiirissä on, mutta kaikki hetket kotona ovat yhtä jahkaamista. Osaa toki olla hellyttäväkin ja könyää syliin ja silloin tyttö tuntuu ihanalta, mutta välillä tuo on suorastaan raivostuttava :( Onko meidän äiti-tytär -suhteessa jotain mätää vai onko tämä vain taas joku hankala kehitysvaihe? Meillä myös 11v. poika eikä hänen kanssaan ole koskaan ollut näin hankalaa.... Tyttö on tuleva eskarilainen. Mielipiteitä? Kommentteja?
 
Mulla on pian 7 vuotias joka on muuttunut aivan kamalaksi.:( Joka asiasta väitellään,väännetään,puhutaan rumia ja rumasti muille jne jne.
Missä se iloinen poikani on?Ennen pystyi sanomaan, että poika on maailman kiltein tapaus...ei enää...:/
Kestäähän tätä ihan vähän aikaa vaan?Toivon paljon kyllä vastauksia.
 
Minä ainakin selittäisin asian kun toinen kysyy miksi?
Se tilanne, että vanhempi vaan vaikenee tai rupeaa tiuskimaan, ei ole omiaan luomaan suurempaa ymmärrystä tilanteeseen.
 
eikös toi oo aika yleistä, just tuossa iässä. Mulla omat vielä pienempiä, mutta kavereiden lapset, etenkin juuri tytöt on kuulemma ollut aika hankalia tossa iässä.
tää on nyt vaan mun omaa kokemusta ja kuultua, joten en ole varma. mutta voisiko kyseessä olla joku vaihe, kun kouluikä lähestyy ja vähän jännittää kun "pitäis" olla iso vaikka onkin vielä ihan pieni?
 
sinä jo vastasitkin miettimiseesi. eli alennut itse samalle tasolle ja annat huomiota jankkaamisella. kitke se tapa vain kerta kaikkiaan pois. sinähän se vanhempi olet, vai onko valta lapsella?
 
Meillä on menossa kanssa 6v tytön kanssa valtataistelu siitä kuka tässä perheessä määrää.Vaikka asian perustelisi kuinka hyvin,niin se ei silti ole hyvä.Vaikka hän saisi itse kertoa miten asian voisi hänen mielestään tehdä niin se ei ole hyvä.Kun sen ihan näkee päälle,että toinen miettii miten voisi pistää missäkin asiassa vastaan ja periksi ei haluaisi antaa ei sitten millään.

Joinain päivinä asiat sujuu ihan mallikkaasti,joinain päivinä neidin täytyy saada muutamat superraivarit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä ainakin selittäisin asian kun toinen kysyy miksi?
Se tilanne, että vanhempi vaan vaikenee tai rupeaa tiuskimaan, ei ole omiaan luomaan suurempaa ymmärrystä tilanteeseen.

'Tottakai selitän miksi, mutta jos vastaan kerran niin tyttö vain jankuttaa kysymyksiään itsestään selviin juttuihin. Esim. tänään kysyi, että "äiti, miksi ei voi hiihtää...." Tietää vastauksen ja sanoinkin, että nyt on kesä ja ei ole lunta, joten ei voi hiihtää... Jatkoi vain jankkaamistaan joten en jaksa koko ajan vastailla itsestään selviin juttuihin. Tyttö on älykäs ja nokkela ja verbaalisesti lahjakas (lukee jo), joten tietää juttuja paljon, mutta tietää, että äitiä ärsyttämällä saa huomiota....

 
Kenties jos saisit huomion keskittymään johonkin muuhun itsestäsi. Palapeliä, sudokua, ristikoita, matemaattisia pulmia, väritystä, maalausta tms. mikä vaan sopii lahjakkaalle nuorelle
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tylsyyttähän tuo purkaa

No eihän sillä koko ajan pitäis tylsää olla! Ulkona on tosi paljon ja sisälläkin puuhastelee aika paljon eli piirtelee, tekee palapelejä, askartelee.... Aika paljon itsekseen, kun teen kotona töitä tällä hetkellä 3 päivänä viikossa....
 
kirjoitat minun eskarilaisestani, tyttö hänkin. ihan samanlaista meillä ollut jo pitkään, mikään ei ole hyvä, ja samaa asiaa jankuttaa vaikka olisi kuinka hyvin vastannut ja perustellut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tylsyyttähän tuo purkaa

No eihän sillä koko ajan pitäis tylsää olla! Ulkona on tosi paljon ja sisälläkin puuhastelee aika paljon eli piirtelee, tekee palapelejä, askartelee.... Aika paljon itsekseen, kun teen kotona töitä tällä hetkellä 3 päivänä viikossa....

No se kaipaa enempi aikaa sun kanssas ja ei lapsi ymmärrä miten, siksi se jankkaa ja jankkaa .. yritä kanavoida keskusteluja eri raiteille. Jos lapsi kysyy "miksi ei voi hiihtää" niin sen sijaan että vastaisit "koska on kesä" yritäpä saada lapsi KESKUSTELEMAAN AIHEESTA OIKEASTI tyyliin "niinpä, mutta eikös sekin ole tavallaan hiihtämistä kun on rullat sellaisten suksien alla, mitäs ne nyt olikaan.. " ja lapsi vastaa sit jotain ja ei muuta ku keskustelemaan..
 
koita kestää, kyllä se ohi menee. ei lapsessa mitään vikaa ole tai että kärsisi jostain, normaali tuon ikäinen, fiksu tyttö. eipä siihen nyt voi kamalasti vaikuttaa. voit selittää asian, ja jos jankaa niin sano että lopettaa. tai sitten kun kysyy jotain, niin esim. tuo hiihtäminen, niin selitä oikein pitkästi ja tarkkaan, alkaen siitä miksi hiihtämiseen tarvitaan lunta, eli kitka jne. luulisi kyllästyvän nopeasti ja ehkä miettivän seuraavalla kerralla ennen kun aloittaa jankkaamisen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja **:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tylsyyttähän tuo purkaa

No eihän sillä koko ajan pitäis tylsää olla! Ulkona on tosi paljon ja sisälläkin puuhastelee aika paljon eli piirtelee, tekee palapelejä, askartelee.... Aika paljon itsekseen, kun teen kotona töitä tällä hetkellä 3 päivänä viikossa....

No se kaipaa enempi aikaa sun kanssas ja ei lapsi ymmärrä miten, siksi se jankkaa ja jankkaa .. yritä kanavoida keskusteluja eri raiteille. Jos lapsi kysyy "miksi ei voi hiihtää" niin sen sijaan että vastaisit "koska on kesä" yritäpä saada lapsi KESKUSTELEMAAN AIHEESTA OIKEASTI tyyliin "niinpä, mutta eikös sekin ole tavallaan hiihtämistä kun on rullat sellaisten suksien alla, mitäs ne nyt olikaan.. " ja lapsi vastaa sit jotain ja ei muuta ku keskustelemaan..

tää on hyvä, tätä käytän itse usein... lapsi alottaa jankkaamisen tai kyselin niin käännän sen hienovaraisesti niin, että lapsi itse pohtiikin asiaa miksi näin on :)
 
miksi täällä ollaan heti "syyttämässä" että lapsi ei saa huomiota, äiti ei viitsi selittää jne.? eikö teillä itsellä oikeasti ole kokemusta eri vaiheista lapsen kehityksessä. tuohan viestii vain että ap.n tyttö kasvaa ja kehittyy normaalisti, eikä siitä että ap tekisi tai jättäisi tekemättä jotain.
 
Kuulostaa tutulta, alkoi meilläkin tuossa 7 vuoden hujakoilla ja poika nyt 10 ja kauheaa taistelua usein.

Naurattaa kyllä nämä kommentoijat jotka täällä syyllistävät ja heti ovat viemässä lasta jonnekin psykologille keskustelemaan. Meillä ainakin keskustelut loppuu lyhyeen kun lapsi ei jaksa keskittyä.

Aikansa ne taistelee ja kiukkuaa ja jossain vaiheessa rauhottuu, kuuluu ihan normaaliin kehitykseen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuttua on...:
miksi täällä ollaan heti "syyttämässä" että lapsi ei saa huomiota, äiti ei viitsi selittää jne.? eikö teillä itsellä oikeasti ole kokemusta eri vaiheista lapsen kehityksessä. tuohan viestii vain että ap.n tyttö kasvaa ja kehittyy normaalisti, eikä siitä että ap tekisi tai jättäisi tekemättä jotain.

No, kyllä kun katsoo noita neuvoja, niin huomaa että kyse ei ole vaiheesta vaan siitä miten äiti ja lapsi kommunikoivat. Jos se on pelkkää jankkaamista, niin ei se ole kommunikointia silloin. Sen takia tuossa yllä neuvotaan miten asian voi muuttaa kommunikoimiseksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tuttua on...:
miksi täällä ollaan heti "syyttämässä" että lapsi ei saa huomiota, äiti ei viitsi selittää jne.? eikö teillä itsellä oikeasti ole kokemusta eri vaiheista lapsen kehityksessä. tuohan viestii vain että ap.n tyttö kasvaa ja kehittyy normaalisti, eikä siitä että ap tekisi tai jättäisi tekemättä jotain.

No, kyllä kun katsoo noita neuvoja, niin huomaa että kyse ei ole vaiheesta vaan siitä miten äiti ja lapsi kommunikoivat. Jos se on pelkkää jankkaamista, niin ei se ole kommunikointia silloin. Sen takia tuossa yllä neuvotaan miten asian voi muuttaa kommunikoimiseksi

Tätä mieltä minäkin. Ja jos äiti on kokenut selittämisen olevan yhtä tyhjän kanssa, miksi ei voisi kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Ei tuokaan hyvä ole, että lapsi saa jankuttaa ja oppii tällä tavalla kommunikointia ihan väärin keinoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
aikuisen ihmisen tehtävänä vanhempana on kestää lapsen tunnekuohut, eikä mennä niihin mukaan. tämä on perusasioita vanhemmuudessa.

Just. Kyllä minä ainakin vanhempana olen niin vajavainen että tulee väännettyä noiden lasten kanssa, oppiivathan siinä samalla että minäkin olen vaan ihminen. Meillä riidellään, sitten pyydetään anteeksi ja sovitaan ja rakastetaan.

Mutta onneksi täällä palstalla on näitä täydellisiä äitejä jotka aina rakentavasti keskustelee kullanmurujensa kanssa ja ovat kasvatuksen kuninkaita. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
aikuisen ihmisen tehtävänä vanhempana on kestää lapsen tunnekuohut, eikä mennä niihin mukaan. tämä on perusasioita vanhemmuudessa.

Just. Kyllä minä ainakin vanhempana olen niin vajavainen että tulee väännettyä noiden lasten kanssa, oppiivathan siinä samalla että minäkin olen vaan ihminen. Meillä riidellään, sitten pyydetään anteeksi ja sovitaan ja rakastetaan.

Mutta onneksi täällä palstalla on näitä täydellisiä äitejä jotka aina rakentavasti keskustelee kullanmurujensa kanssa ja ovat kasvatuksen kuninkaita. :D

Kiitos näistä sanoista =) En edes yritä olla täydellinen äiti ja tottakai rakastan noita lapsiani olivat he kuinka ärsyttäviä tahansa ;-D

 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
973
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä