Onko muilla homo/lesbolasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Riikkaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Riikkaa

Vieras
Poikani kertoi eilen olevansa homo. Tuli täytenä yllätyksenä. Asiasta todella ristiriitaiset fiilikset... Toivon kyllä täydestä sydämestä, että hän olisi onnellinen, mutta pelottaa muiden sukulaisten suhtautuminen ja se, että koulussa aletaan kiusata (ammattikoulu) ja myöhemmin työelämässä syrjitään. Minua myös harmittaa etten voi saada häneltä lapsenlapsia. Millaisia kokemuksia/tuntemuksia teillä on ollut?
 
Tytär (yläasteikäinen) kertoi, että oma sukupuoli kiinnostaa enemmän kuin pojat. Likka ollut pitkään jotenkin ahdistuneen oloinen, mutta kun sai kerrottua niin olotila muuttui silmissä :)
Kukaan muu ei asiasta vielä tiedä kuin minä ja äiti, ja eikä tiedäkään ellei hän itse halua sitä tuoda esille. Itselleni ei asialla ole merkitystä, nyt kun jälkikäteen ajattelen niin varmaan tiesinkin tai arvelin jotain sen suuntaista.Ei ole ikinä ollut mitään ihastumisia tai muita, mitä tytöillä yleensä tulee.
Tärkeintä että on sinut itsensä kanssa, muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Onneksi suhtautuminen asiaan on muuttunut viimeisten vuosien aikana suvaitsevampaann suuntaan.
 
Mitä sinä muiden sukulaisten suhtautumisia mietit, sinun suhtautumisesi on se tärkein asia ja siihen voit ihan itse vaikuttaa. Suositukseni on että ylpeänä seisot poikasi rinnalla ja myös kerrot sen hänelle.

Ja muukin huoli on ihan turhaa, poikasi kyllä itse tietää paljon sinua paremmin millaisessa ympäristössä (koulu, työt, ..) elää ja varmasti pärjää loistavasti.
 
Minulla siis ei tietääkseni ole homolasta (vanhin vasta 6-vuotias), mutta lähipiiriini kuuluu paljon homoseksuaaleja ja siksi koin asiakseni kommentoida. Tiedän että homoseksuaalisuus ei millään muotoa ole este onnelliselle elämälle :)
 
Mitä sinä muiden sukulaisten suhtautumisia mietit, sinun suhtautumisesi on se tärkein asia ja siihen voit ihan itse vaikuttaa. Suositukseni on että ylpeänä seisot poikasi rinnalla ja myös kerrot sen hänelle.

Ja muukin huoli on ihan turhaa, poikasi kyllä itse tietää paljon sinua paremmin millaisessa ympäristössä (koulu, työt, ..) elää ja varmasti pärjää loistavasti.

Meidän suku osaa olla niin vanhanaikainen ja saattavat pojalle jopa suoraan alkaa asiasta laukoon.
 
Esikoiseni on homoseksuaali. Olen tiennyt sen aina, oikeastaan. Hänelle itselle asia valkeni armeijassa, tai ainakin vahvistui. Hänelle onneksi, koska itsensä kieltäminen ei tee hyvää. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, kestää myös paremmin vastoinkäymisiä. Takana on masennusta ja ahdistuneisuutta kun on asiaa käynyt läpi.

On huomattavasti helpompaa olla enemmistöön kuuluva kuin kuulua vähemmistöön. Äitinä olen käynyt eniten läpi sitä ettei lapseni ehkä ole kaikkien ihmisten hyväksymä sellaisena kuin on, sukulaiset tulee hyväksymään tai sitten ei. Ei kaikkia voi miellyttää. Eikä tarvitsekkaan. Tärkeintä on ettei tarvitse näytellä sellaista mitä ei ole.
 
Vaikka kaikki eivät homoja hyväksykään, ei se tarkoita etteikö poikasi ympärillä olevat ihmiset häntä hyväksyisi. Lapsenlapsiahan voi tulla monella tapaa, joten sitä nyt on turha miettiä.

Itse olen lesbo, enkä ikinä ole kuullut mitään negatiivista kommenttia tai kokenut syrjintää tai kiusaamista seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyen.
 
Luulin vanhempaa isoista pojistani homoksi. Teki vain töitä ja harrasti miesystävien kanssa vuosia. Yhden tyttöystävä tarjokkaan näin nuorempana. Järjestämilläni pikkujouluna annoin kerran lahjaksi mukin "elämänkumppanille".
No 3-kymppisenä "löysi" ihanan naisen, nyt naimisissa onnellisesti ja kolme lasta. Olisin hyväksynyt hänet homonakin, lapseni.
 
[QUOTE="wieras";29496450]Vaikka kaikki eivät homoja hyväksykään, ei se tarkoita etteikö poikasi ympärillä olevat ihmiset häntä hyväksyisi. Lapsenlapsiahan voi tulla monella tapaa, joten sitä nyt on turha miettiä.

Itse olen lesbo, enkä ikinä ole kuullut mitään negatiivista kommenttia tai kokenut syrjintää tai kiusaamista seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyen.[/QUOTE]

Pahin pelkoni onkin, että eivät sukulaiset hyväksy. Vanhempani ja muutkin sukulaiset ovat pojalleni erittäin rakkaita. En kestäisi katsoa pojan tuskaa jos vanhempani eivät asiaa tulisi hyväksymään. Asia olisi täysin eri jos eivät olisi niin hyvissä väleissä...
 

Yhteistyössä