Onko mitään enää tehtävissä..?

Kiitos jos jaksat lukea ja vielä vaikka vastatakin. :)

Olemme mieheni kanssa seurustelleet 6 vuotta. Meillä on 6kk ikäinen tyttö.

Nykyään riitelemme pienistä asioista ja aika usein. Mies on jo pidemmän aikaa osannut sanoa minulle riidellessä todella törkeästi ja haukkunut minua. Tätä kestänyt ehkä 2 vuotta. Hän osaa kääntää asian niin, että minä olisin useimmiten riitoihin syyllinen. Jos koitan sanoa, että mielestäni riita johtui hänestä, hän lyttää minut, eikä kuuntele mielipidettäni, syy on minun. Tämä ja haukkuminen ahdistaa ja tuntuu että itsetuntoni on huonontunut roimasti. Haluaisin puhua tästä jollekin ystävälleni tai edes äidilleni ja saada ymmärrystä, jota en mieheltäni saa, mutta en voi koska mieheni kieltää sen! Hän ei halua muiden tietävän kuinka huonosti meillä oikeasti menee. Ystäväni kadehtivat parisuhdettamme, koska eivät ikinä ole kuulleet meidän riidelleen. He siis eivät voisi edes uskoa mieheni olevan minulle ilkeä. Koska en saa läheisilleni puhua ongelmasta, hän on kehottanut minua hakeutumaan hoitoon! Minusta ahdistukseni kumpuaa hänen ilkeydestään, enkä tarvitsisi hoitoa ja olenkin ehdottanut parisuhdeterapiaa. Tähän hän ei suostu, eihän hänellä ole mitään ongelmaa, minulla on. Olen todella poikki haukkumiseen ja lyttäämiseen, harmittaa että tähän soppaan joutuu osaksi myös 6kk:n ikäinen tyttömme.

Olen miettinyt myös yksinhuoltajuutta. Tuntuu että voisin olla onnellisempi tytön kanssa kaksin muualla. Arveluttaa vain kaikki, asumme miehen asunnossa, jossa lähes kaikki irtaimisto on minun omistamaa, hirveä homma muuttamisessa. Lisäksi miten pärjään taloudellisesti? Meidän molempien unelmana on ollut antaa lapselle hyvä lapsuus ja yhdessä elävät vanhemmat. Meidän kumpienkin vanhemmat ovat eronneet, ja molemmilla on siitä huonoja kokemuksia, emmekä sitä halua lapsellemme.

Kuitenkin tuntuu, että tässä ei muu auta kuin ero.

Onko kellään kokemusta tällaisesta, vinkkejä, mitään?? Minkälaisia tukia saa jos lapsen kanssa asuu kaksin, auttaako esim. sossu vuokran maksamisessa vai miten nämä menee?

- Väsynyt
 
Mun mies haukkuu mut aina humalassa ja haistattelee selvinkin päin. Sain kitkettyä kännijuomisen kokonaan pois, koska pakkasin miehen tavarat ovelle ja käskin valita. Ei se muuten uskonut.

Haistattelusta sanoin viimeksi, että sitäkään en enää kuuntele. Meillä ei oo koskaan haistateltu kotona, eikä munkaan lapseni tule varttumaan sellaisessa kodissa. Lisäsin vielä perään, että tämähän on vain ajan kysymys milloin me erotaan, kun mies tuskin lopettaa haistattelua.

On se nyt kuukauden ollut haistattelematta ja kännijuopottelematta varmaankin 3- 4 kuukautta.
 
  • Tykkää
Reactions: n@miska ja Kukkalie
Karmeeta mikä elämä! Mikset kertoisi tuosta? eihän miehesi tiedä kenelle kerrot ja mitä jos sano toiselle että kerrot luottamuksella? Ensiksi neuvoisin sinua kertomaan neuvolassa, siellä on ammattilainen ohjaamaan sinua eteenpäin. Neuvolassa aina ensin ajatellaan lapsen etua, tuollainen koti ei ole lapsen etu. Pieni vauvakin vaistoaa kireän ilmapiirin ja voi vaikuttaa siihen monella tapaa, sitä et varmaan halua.

Noissa käytännön asioissa että miten yksinhuoltajana pärjää niin kannattaa siinäkin kysellä ammatti-ihmisiltä, voit ensin kysellä neuvolassa ja sitten soittaa oman kunnan sosiaalitoimeen ja tiedustella sieltä.

Kyllä minuakin pelottaisi hyppy tuntemattomaan. Tärkeää olisi että saisit jonkun tukihenkilön uuteen tilanteeseen ja auttamaan käytännön asioissa kun sinulla on vauvakin.
 
Todella ikävältä kuulostaa tilanteesi. Voimia sulle responsible!
Sen verran sanoisin, ettei kenenkään tarvi omassa kodissaan, eikä missään, kuunnella jatkuvaa totaalista lyttäämistä ja henkistä väkivaltaa, mitä tuo kuvailemasi todellakin on!! Rakentava riitely on eri asia, kuin se että tilanteet päätyy aina sinun lyttäämiseen ja musertamiseen.

Rohkaisen ottamaan asian keskusteluun ulkopuolisen kanssa. Parisuhdeterapiaan tai perheneuvontaan voi mennä käsittääkseni myös yksin.

Kukaan ei varmaan lähtökohtaisesti halua perhettään tai suhdettaan hajottaa, mutta jossain vaiheessa erilleen päätyminen on myös lapsen etu. Voimia!!
 
Samantapainen tilanne täällä! Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta, ensimmäiset 2 vuotta oli aivan ihanaa ruusuilla tanssimista ja hempeilyä.. Rakastan miestäni, mutta viimeisen vuoden aikana minusta on tuntunut etten ansaitse tälläistä kohtelua! Jokainen riita kääntyy aina minun syyksi, samalla tavalla kuin sinä kuvailit! Minullekin on sanottu että minun tulisi hoitaa omat ongelmani ennen kuin voimme keskittyä parisuhteessa oleviin ongelmiin...( jotka siis korjautuvat tottakai naps vaan kun olen omat ongelmani selviytyvät -,-) Osaan samaistua tilanteeseesi niin hyvin! Meillä ei ole yhteistä lasta, mutta asumme mieheni omistamassa asunnossa, isoimmat hankinnat on maksettu puoliksi mutta loput irtaimistoa on minun omistamaa.. Ongelmat vaikuttavat seksielämäämme.. Sitä on nykyään kerran jos sitäkään kuukaudessa.. Syyksi olen saanut kuulla ettei paljoa haluta kun saa mun valitusta kuunnella.. Olen 24 vuotias, urheilen paljon, joten ulkonäöllisesti ei kuulemma mitään ongelmaa ole.. En tätä pas*** kyllä aio enää kauaa suodattaa.
 

Yhteistyössä