M
mie
Vieras
Sain hiljaittain kuulla että ensirakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni on kuollut ;( . Tuntuu tosi pahalle ja itkettää vaikka en henkiköä ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen tai ollut millään lailla yhteydessä.
Mies ei vaan ymmärrä miksi liikutuin niin kovasti asiasta :/
Enkä oikeastaan itsekään ymmärrä miksi tuntuu niin näinkin pahalta. Toisalta hän on joskus ollut minulle todella tärkeä joten kai se on ymmärrettävää että tuntuu jossakin.......... Onko teillä mielestäni oikeus suruuni vai pitäiskö pitää vaan mölyt mahassa?
Mies ei vaan ymmärrä miksi liikutuin niin kovasti asiasta :/
Enkä oikeastaan itsekään ymmärrä miksi tuntuu niin näinkin pahalta. Toisalta hän on joskus ollut minulle todella tärkeä joten kai se on ymmärrettävää että tuntuu jossakin.......... Onko teillä mielestäni oikeus suruuni vai pitäiskö pitää vaan mölyt mahassa?