Onko mielestänne 2-3v. hyvä ikäero esikolle ja kakkoselle?

Olen kuullut monenlaisia mielipiteitä ja ajattelin kysästä mitä mieltä olette?
Meillä yritetään toista ja poika on nyt 1v.4kk...
Mun mielestä hyvä aika, tuntus että niistä olis isompana seuraa toisilleen

 

Meillä poika 1v.6kk ja toista yritetään. Mielestäni ikäero ei saa olla liian suuri jotta lapsista on seuraa toisilleen =)

 

Tuostakin on monenlaisia kokemuksia. lapsen luonteethan ne lopulta seuran määrää. Minulla ja siskollani on 5 vuotta ikäeroa ja silti ollaan pienenä leikitty yhdessä aina. Siskoni uusperheessä kahden tytön ikäero on 2vuotta ja nyt kun ovat 8 ja 10, ei seura enää kelpaa. Omat kaverit pitää olla. Sitten taas ystäväni jolla alle 2 vuotta ikäeroa tytöllä ja pojalla, ei seuraa oikeastaan muuten ole kun pienempi seuraa isomman leikkejä.

 

Mä en ajatellut sitä, et niistä ois isompana seuraa toisilleen, vaan lähinnä ajateltiin sitä, että esikoinen voisi olla sen ikäinen, että kuopuksen kanssa vauva-aika ei olisi rankkaa, eli jonkinverran omantoiminen esikoinen saisi olla. No, tultiin sit siihen tulokseen, et kun esikoinen oli 3kk (todella helppohoitoinen vauva) et toinen vois tulla kun sen aika on. Raskaus alkoi sitten esikoisen ollessa reilun vuoden ja ikäeroa tuli 1v10kk. Vaikka kakkonenkin on helppo, niin hyvä ikäero mun mielestä, kun esikoinen puhuu mitä haluaa, käy potalla, syö itse jne. Seuraa heistä toisilleen ei vielä kovasti ole, mitä nyt pienempi kattelee isomman leikkejä ja ryömii viereen räpeltämään ja isompi pussailee ja haluais pidellä sylissä :heart:
Mutta eihän lapsia tehdä/saada sen takia, että niistä ois seuraa toisilleen

 

No minä ainakin olen eri mieltä tuosta, ettei lapsia"tehdä" siksi, että niistä olisi seuraa toisilleen. Meillä on siis toistaiseksi vain yksi lapsi ja vaikka on ollut terve ja aika helppokin niin olen aika poikki itse kun mies ei yötouhuihin osallistu ollenkaan. Muuten saisi mielestämme jäädä ainokaiseksi, mutta kun syrjäseudulla asutaan, eikä hirveästi kavereita lähistöllä olisi niin "pakko" kai se on toinen seuraksi joskus tehdä. Varmaan olisin nuorempana jaksanut paremmin, mutta nyt kolmevitosena oma kroppa jo muistuttelee olemassaolostaan. Että omasta puolestani voin sanoa, että mahdollinen toinen lapsi tehdään esikolle seuraksi, muuten ehkä pitäytyisimme vain yhdessä.

 

meillä poika synty 04 ja tyttä 06 ja nyt vauva 07 että pienet ikä erot ja hyvin poika ja tyttö ovat tulleet toimeen keskenään mitä nyt välillä poika tönnii tyttöö eli kun poika oli 7kk ikäinen aloin odottaan toista ja kun tyttö oli 7kk ikäinen niin vauva sai alun

 

Meillä pojilla ikäeroa 2v4kk ja on ihan hyvä. Aikaisemmin ajattelin että olisin halunnut lapset vähän pienemmällä ikäerolla, mutta kun lapsia alettiin tekemään niin huomattiin että ei niitä niin vaan tehdäkkään, vaan saadaan jos saadaan. Meillä alkaa pojista nyt olemaan kyllä toisilleen seuraa aika hyvin kun pienempi on 1v3kk ja toivon että on jatkossa enemmän. Asutaan maalla ja naapureita ei oikein ole. Ja kyllä se kolmaskin joskus saa tulla jos luoja suo.

Itselläni ja siskolla on ikäeroa yli 10v, ei meistä leikkikavereita ole toisillemme ollut, mutta samanlailla ollaan "tapeltu" kun muutkin, kun toinen oli murrosiässä ja toinen uhmaiässä. Varmasti erilainen suhde meillä on kun jos ikäeroa olisi muutama vuosi. Mutta nytkun ollaan aikuisia ja molemmilla lapsia, niin ei ikäero enää tunnu niin suurelta.
Sisarukset tekee yhdessä eri juttuja, riippuen ikäerosta. Pienellä ikäerolla olevat leikkii yhdessä. Isompi ikäero (esim yli 10v) niin sisarukset voi tehdä yhteisiä retkiä, matkoja kun isompi on jo iso. Jokaisessa ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa. Ei oikeaa ikäeroa ole olemassa, ja aina siihen ei itse voi vaikuttaa vaikka haluaisi.

 

Muuten saisi mielestämme jäädä ainokaiseksi, mutta kun syrjäseudulla asutaan, eikä hirveästi kavereita lähistöllä olisi niin "pakko" kai se on toinen seuraksi joskus tehdä. Varmaan olisin nuorempana jaksanut paremmin, mutta nyt kolmevitosena oma kroppa jo muistuttelee olemassaolostaan. Että omasta puolestani voin sanoa, että mahdollinen toinen lapsi tehdään esikolle seuraksi, muuten ehkä pitäytyisimme vain yhdessä.

Et oo tosissas (?!)
Jos oot niin älkää ihmeessä tehkö toista...

 

Muuten saisi mielestämme jäädä ainokaiseksi, mutta kun syrjäseudulla asutaan, eikä hirveästi kavereita lähistöllä olisi niin "pakko" kai se on toinen seuraksi joskus tehdä. Varmaan olisin nuorempana jaksanut paremmin, mutta nyt kolmevitosena oma kroppa jo muistuttelee olemassaolostaan. Että omasta puolestani voin sanoa, että mahdollinen toinen lapsi tehdään esikolle seuraksi, muuten ehkä pitäytyisimme vain yhdessä.

Et oo tosissas (?!)
Jos oot niin älkää ihmeessä tehkö toista...

Niinpä. Tosissani olen. Kaikki ei vain ole sellaisia talousihmeitä, että jaksavat pyörittää huushollin ja liudan lapsia ja miehen siinä sivussa ja käydä töissäkin. Kieltämättä on jopa tullut välillä mieleen, että olisi saanut tuo ensimmäinenkin jäädä tekemättä kun välillä tuntuu niin raskaalle tämä arki. Ja olen sentään vielä hoitovapaalla. Kuinkahan sitten kun työt taas alkaa. Ehkäpä olen sitten masentunut tai jotain kun on tällaisia ajatuksia. Kuolema kuittaa univelat, vai mites se menikään... :kieh:

 

Meillä on nyt 9v ja 7½v pojat. Haluttiin aina kolme lasta...eka ei saanut alkuaan niin helpolla ja aateltiin, että toisessaki menee aikaa...No hänpä lähti alulle ihan heti ja niin ikäeroa on tasan 1½v...aika rankkaa heidän kanssa oli, mutta nykyään heidän touhut sopii hyvin yksiin. 9v ei oo vielä niin isoo poikaa, etteikö pikkuveikan touhut käy, ja taas nuorempiki ei oo niin "lapsellinen" enää. Tai ovat sit yhdessä ihan "pikkupoikii" kun sille päälle sattuvat. Nyt kolmas, tyttö on iältään 1v 2kk ja yksi kerrallaan on ajatus tällä erää elää, että meille taitaa olla lapsiluku tullut täyteen! Minä en oo mikkää talousihme ja raskasta arki on, enpä juuri tartte nukkuu, on hyvin vähäunisia kausia tiheeseen. Pojat sairasti paljon, nyt terveitä ja tämä kolmas on hyvin tyytymätön ja vaativa tällä erää, mutta silti ihana toivottu napero ja TYTTÖ!!! :heart:
En jaksas käydä töissä juuri nyt, joskaan en jaksa aina pyörittää tätäkään KÄYTÄNNÖSSÄ YKSIN vaikka mies onkin, muttei osallistu oikeestaan mihinkään. Kärsin myös hartia/pää/selkäkivuista jotka pahenee aina kun on valvottuja öitä ja muuten elämä ihan yhtä härdellii...
Se on niin yksilöllistä millanen ikäero kenenkin lapsille sopii, en kyllä enää tekis lapsii noin pienellä ikäerolla, ehkä 2,5-3v (johon kyllä ei voi ite niin tarkasti vaikuttaa, lapset tulee kun tulee...) mutta kuiteski oon tyytyväinen näin, pojat on jo "isoja" ja seurana toisilleen, kun mulla on menny aika tytön kaa

 

vielä ei ole kokemusta mutta jos sintti pysyy mukana, tulee ikäeroksi 2v2kk.

mulla ja siskolla on ikäeroa 2,5v ja se on meidän molempien mielestä ollut hyvä. pienenä leikittiin ja tapeltiin, nykyään ollaan toistemme parhaat kaverit (ja kun molemmilla on vielä samanikäiset lapset).
miehellä taasen on 5v vanhempi veli ja 7v nuorempi sisko eikä ole ikinä ollut läheinen heidän kanssaan koska ei kuulemma ollut niin paljoa yhteisiä leikkejä, toinen oli aina niin paljon isompi tai pienempi.

 

Ettei nyt jäisi sellaista kuvaa kellekään, ettei meidän esikoinen olisi toivottu. Siis TODELLAKIN on tehty ihan tarkoituksella ja ihana rakas onkin :heart: . Aina vain ei osaa omia voimavarojaan arvioida etukäteen, joten siksi tuntuu tällä hetkellä, että ainoaksi saa jäädä. Mutta tosiaan täällä maankainalossa kun asutaan niin olisi ihan hyvä olla tytölle seuraa omasta takaa. Kyllä me varmaan joskus vielä toinenkin hankitaan, jos Luoja suo, muttei kyllä ihan pian.

 

Tiitenille lohdutus: omasta mielestäni viimeiset kuukaudet hoitovapaalla olivat todella raskaita. Kun palasin töihin, elämä helpottui HUOMATTAVASTI!

Ja aiheesta: minulla veljeeni 2v9kk ikäeroa. On mielestäni ollut aina ihan sopiva (no, ei varmaan ihan pikkuisena vielä). On ollut paljon yhteisiä leikkejä, mutta myös omia kavereita. Edelleen tulemme hyvin toimeen.

Eräät kaverini, joilla pieni ikäero sisaruksiinsa (esim. alle 1,5 v) on jälkeenpäin sanonut, että ikäero saisi mielellään olla vähän isompi - jos samaa sukupuolta. Taisteltiin samoista kavereista, samat harrastukset jne. Ainaista kilpailua.

Loppujen lopuksi kuitenkaan en usko ikäeron olevan tärkein asia, vaan temperamentin. Toiset sopivat yhteen, toiset eivät.

 

Samaamieltä Dahlian kanssa! elämä muuttui ihan erilaiseksi työn myötä. myös sen takia, että mies osallistuu ihan eritavalla kodin ja lapsen hotioon nyt kun en ole Kotirouvana. Toki töissäkin on välillä raskasta, mutta KYLLÄ KANNATTI lähteä töihin.