Onko miehillänne naispuolisia ystäviä?

Mun miehellä on muutama. Mut musta se on täyttä kusetusta...pettävät kaikki itseään oikeesti, sillä takana on kuitenkin pieni halu ylittää se ystävyyden raja ja lisäksi tunne siitä et on joku vähän niinku varalla joka kaikesta huolimatta välittää...ja sit toisaalta voi olla pienoinen alitajuntainen odotus ja jännitys josko kuitenkin....
Tiedän sen omasta kokemuksesta...mulla oli miespuolinen kaveri aikoinaan. Aivan upea fiilis aina tavatessamme ja yhteenkuuluvuuden ja ymmärtämisen tunne vaikkei seksiä suhteeseen liittynytkään. JA sit ku hän alkoi seurustelemaan vakavasti OLIN TODELLA mustis ihan kun mun omaisuutta ois viety. EN tietysti tätä kenellekään paljastanut!!! Eikä muuten enää olla ystäviä ku älysin itekin,et mul sittenkin oli ihan kunnollisia mies-nainen tuntemuksia häntä kohtaan, vaik ei hänellä sit vissiin mua kohtaan ja sepä oli katkera tunne.

 

No..Mun ystävät on miehenkin ystäviä ja päin vastoin.

 

Oli silloin kun aloimme seurustelemaan, mutta ne on jääneet matkan varrelle, yksi jäi etenkin, koska ei millään hyväksynyt meidän seurustelua ja yritti väliin väkisin..

 

Meillä on pari yhteistä naispuolista ystävää. En kyllä usko et miehellä olis heitä kohtaan mitään suurempia tunteita.

 

On ja saa ollakin =)

 

No..Mun ystävät on miehenkin ystäviä ja päin vastoin.

sama täällä

 

Joo on muutama kotimaassaan, keihin pitää yhteyttä netin kautta.
Yksi yhteinen on Suomessa. Saa mun puolesta hankkia lisääkin jos tapaa mukavia tyyppejä, ja saattaahan heistä tulla sitten mullekin ystäviä.

 

Oha sillä vaikken nii hirmusti innosta hypikää niide vuoks mut ei ne periaattees häirihe yhtää vaiks välil alkaa ärsyttää. Ja on mul itelläni pari mieskaveria myös.

 

Mun miehellä on muutama naispuolinen ystävä joista on tullut munkin kavereita.
Jos yhtäkkiä ystävystyisi uuden naisen kanssa niin saattaisin alkaa epäilemään ellen tätä naista koskaa saisi nähdä..

 

Ainakin 3 on. Mikä olisin sitä kieltämään, kun itellänikin on miespuolisia kavereita.

 

Harrastuskavereita on, tuskin ihan ystäväksi mainittavia.

 

On. Tosin ne on myös minun ystäviä. Niin ja mä oon tietty ihan paras ystävä.

 

ei, yritti kyllä yhden työkaverin kanssa mennä pelaan illalla esim. sulkkista kun olivat reissutöissä, mut kerroin et jos menet niin mulla on sama oikeus mennä miespuolisten kavereiden kanssa... eipä mennyt...

 

ei, yritti kyllä yhden työkaverin kanssa mennä pelaan illalla esim. sulkkista kun olivat reissutöissä, mut kerroin et jos menet niin mulla on sama oikeus mennä miespuolisten kavereiden kanssa... eipä mennyt...

Ootko oikeesti noin mustasukkainen? Teillä mahtaa mahtaa olla luottamus kohdillaan...?

 

ei, yritti kyllä yhden työkaverin kanssa mennä pelaan illalla esim. sulkkista kun olivat reissutöissä, mut kerroin et jos menet niin mulla on sama oikeus mennä miespuolisten kavereiden kanssa... eipä mennyt...

Ootko oikeesti noin mustasukkainen? Teillä mahtaa mahtaa olla luottamus kohdillaan...?

minäkö ainoastaan mustasukkainen?

 

Ei oikeastaan ystävä, mutta harrastuskaveri.

 

On toki. Joistakin heistä on tullut minunkin ystäviä, joitakin en oikein jaksa. Mutta en nyt kyllä muutenkaan ole kuuluisa halustani ja kyvystäni jaksaa kaikkia.

 

Ei enää semmoista, joka isäntä kävisi ulkoiluttamassa. Tuli tyttöystävän poikakaveri heidän väliinsä -mustasukkaisuutta siis siltä puolelta. Mutta töissä sillä on muutama mukava naispuolinen työkaveri - tosin eivät vapaa-aikana pidä yhteyttä.
Onhan se kiva tunne, jos joku muukin välittää =) En mä haluaisikaan kokonaan ja täysin täyttää isännän ajatuksia, mutta haluan olla sen ainoa elämänkumppani.
Mulla on pari miespuolista ystävää, joiden kanssa välitämme toisistamme oikeasti. Eikä siinä ole mitään taka-ajatuksia, sillä kyseessä on vain ja ainoastaan ystävyys.

 

Mun miehellä on muutama. Mut musta se on täyttä kusetusta...pettävät kaikki itseään oikeesti, sillä takana on kuitenkin pieni halu ylittää se ystävyyden raja ja lisäksi tunne siitä et on joku vähän niinku varalla joka kaikesta huolimatta välittää...ja sit toisaalta voi olla pienoinen alitajuntainen odotus ja jännitys josko kuitenkin....
Tiedän sen omasta kokemuksesta...mulla oli miespuolinen kaveri aikoinaan. Aivan upea fiilis aina tavatessamme ja yhteenkuuluvuuden ja ymmärtämisen tunne vaikkei seksiä suhteeseen liittynytkään. JA sit ku hän alkoi seurustelemaan vakavasti OLIN TODELLA mustis ihan kun mun omaisuutta ois viety. EN tietysti tätä kenellekään paljastanut!!! Eikä muuten enää olla ystäviä ku älysin itekin,et mul sittenkin oli ihan kunnollisia mies-nainen tuntemuksia häntä kohtaan, vaik ei hänellä sit vissiin mua kohtaan ja sepä oli katkera tunne.

On muutama kaveri kyllä miehelläni vastakkaista sukupuolta ja voin ihan takuulla kertoa ettei ole minkäänlaisia jännitteitä heidän välillään. Eräs heistä on hyvin kaukana esim. pienikokoisen mieheni kauneusihanteesta ja on varmaan kaksi kertaa mieheni kokoinen nainen! Siis näyttävä, pitkä ja kivan näköinen nainen mun mielestä, mutta niin eri paria fyysisesti mieheni kanssa kuin olla voi! Tunnen hänet itsekin jo ja hyvin tullaan juttuun. Samoin on pari muuta kaveria, jotka hän tuntee milloin mistäkin ja heitä ja heidän kumppaneitaan hän nykyään tapaa aina mun kanssani, yhdessä kun ollaan.

 

ap. mitenkä itsellesi tuli ilmi että olit mustis kaverisi naisesta?mun miehellä on 'kaveri' joka on kysellyt sitä seksiinkin ennen minua..ja aina yrittää olla yhteyksissä ja sitten kirjoittelee sellaista tekstiä mikä ihan selkeästi piikittelee minusta.mutta miehen mielestä vaan huumoria ja ihana nainen ym.

 

On pari. En ole mustasukkainen. Minusta on hyvä asia, että mieheni kuulee naisen näkökulman asioihin muidenkin kuin minun suustani.

 

On kai sillä enkä ole mustis, joskus ehkä ollut mutta toiseen on pystyttävä luottamaan niin myös näissä ystäväasioissa. Itellänikin on miespuolisia pelkkiä ystäviä eikä se miestä ole häirinnyt millään tavalla, tosin ne ystävät ei asu samalla paikkakunnalla vaan mun entisessä kotikaupungissani ja ollaan tunnettu niin kauan jo ettei kellään pitäis olla mitään sanomista ja sitäpaitsi mun miesystävät on tahoillaan naimisissa.

 

On kirjekavereita joiden kaa tekstaa, mailaa, kirjottaa paperikirjeitä. Myös tavannut joitakin kaupungilla kahvilla. Yhden luona(jolla mieskin) on ollut joskus bilettämässä. Mä olen tervetullut mukaan aina mut muksuille ei saa lapsenvahtia noin vaan niin tyydyn oleen kotona

 

ap. mitenkä itsellesi tuli ilmi että olit mustis kaverisi naisesta?mun miehellä on 'kaveri' joka on kysellyt sitä seksiinkin ennen minua..ja aina yrittää olla yhteyksissä ja sitten kirjoittelee sellaista tekstiä mikä ihan selkeästi piikittelee minusta.mutta miehen mielestä vaan huumoria ja ihana nainen ym.

En nykyhetkellä ole mustis aviomieheni kavereille, mut silloin aijemmin oman miespuolisen kaverin tyttöystävästä olin mustis...järkytyin aivan itsekin kun älysin mikä tunne oli. Osoitinhan mä varmaan mieltänikin "ystävyyden merkeissä" ja varmaan mollasinkin uutta tyttöystävää salakavalasti ja toivoin salaa jopa heidän eroa. Inhimillistä sanoisin kuitenkin . En mitenkään pahempaa draamaa tai kohtauksia tms. järjestänyt. Ikävällehän se tuntui huomata, et on isompiakin tunteita itsellään joihin toinen ei vastannut. Ystävyys oikeestaan loppui ku kertaheitolle silloin kun omat tunteeni ymmärsin.

 

Ei ole ja tämän palstan logiikan mukaan sen on pakko johtua siitä että minä en anna hänen olla ystävä naisten kanssa :headwall: