Onko miehellä alkava muistisairaus?

Mielestäni mieheni luonne on pikku hiljaa muuttunut. Hän juo paljon eikä näe siinä mitään ongelmaa vaikka kohtuukäyttö on unelmaa vain. Ihan minun unelmaa.
Hänen ei välitä enää sukulaisistaan, kun soittavat on aika tyly. Ei ole yhtään kiinnostunut aikuisista lapsistaan. Vastaa kun soittavat, mutta ei soita itse eikä mene käymään. Ei tosin kutsutakaan.

Muisti pätkii. Hän unohtelee asioita. Vahinkojakin on sattunut, mutta olen pitänyt niitä huolettomuutena kun hän pystyy tekemään ristikoita ja sudokuja.

Humalassa hän varsinkin alkuvaiheessa on ystävällinen, mutta muuten saattaa olla äksy ja määräilevä. Ruokakauppareissut ovat koettelevia, koska hän mättää ruokaa koriin tolkuttomat määrät, eikä asiasta kärsi neuvotella. Kuitenkin hän suuttuu kun ruokaa pitää heittää roskiin.

Kodin isoistakin asioista hän tahtoo päättää yksin. Suurensin hänen lapsuuden kuvansa lapsille lahjaksi ja siitä hän loukkaantui valtavasti, vaikka asia oli yhdessä suunniteltu. Ei minulla kuulemma ole oikeutta tehdä sellaista.

Nyt elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. Yritän puhua, että mentäisiin tutkimuksiin koska minusta jokin on pahasti. Minun mieli on usein paha, hän on tyytyväinen oloonsa ja tekee omai ratkaisuja keskustelematta lainkaan.
Olennaista on muutos joka tullut pikku hiljaa. Masentunut hän ei minusta ole.
Tunteeko kukaan asiaa miten dementia-oireet alkavat? Mistä muusta voi olla kysymys? Mies on fyysisesti terve.

 

Isälle tehtiin 70v ajokorttia varten dementiatesti. Lääkäri käski piirtää kellotaulun numeroineen ja lopuksi viisarit tietylle ajalle. Tämä on helppo koe. Mutta dementikolle vaikeahko. Pyöreänkellon tekevät, mutta numeroissa ongelmia. Jos aloitetaan klo. 12 ja päättyy samaan. Mutta joillekin tulee ongelmia klo. 18 jälkeen jne.
Olisi paras jutella jollekin lääkärille.

 

Dementia on tosi pitkällä, jos ei kellotaulua osaa piirtää. Sinähän kerroit, että mies tekee sudokuja, ei siis olla tällä tasolla, ainakaan vielä.

Monesti muutoksen huomaa ensimmäisien vuosien aikana vain oma mies tai vaimo, lääkäri harvoin huomaa. Ei ainakaan minun mieheni sairautta lääkäri havainnut vaikka oli tosi pitkällä. Siinäpä kysymys miten tämmöisen ihmisen saa testiin tai aivokuvauksiin.

Älä nyt kuitenkaan loukkaannu tai pahoita mieltäsi. Voithan sinä jutella jonkin muistisairautta hoitavan hoitajan tai lääkärin kanssa. Lääkäri näitä harvoin tunnistaa, paitsi tietenkin erikoislääkäri, mutta vanhuslääkäreitä ei paljon ole.
Yritä hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka ovat hoitaneet sairastunutta läheistään. Taudille on tyypillistä, että potilas salailee muistihäiriöitä ja osaa peittää sairauden aika pitkälle. Normaali muistikin on sellainen, että esim. nimiä unohtaa, mutta ihminen tunnistaa ja myöntää, se on se ero.
Saattaa olla, että miehesi olisi hvyä tutkia, mutta en osaa sanoa miten.

 

Dementia on tosi pitkällä, jos ei kellotaulua osaa piirtää. Sinähän kerroit, että mies tekee sudokuja, ei siis olla tällä tasolla, ainakaan vielä.

Monesti muutoksen huomaa ensimmäisien vuosien aikana vain oma mies tai vaimo, lääkäri harvoin huomaa. Ei ainakaan minun mieheni sairautta lääkäri havainnut vaikka oli tosi pitkällä. Siinäpä kysymys miten tämmöisen ihmisen saa testiin tai aivokuvauksiin.

Älä nyt kuitenkaan loukkaannu tai pahoita mieltäsi. Voithan sinä jutella jonkin muistisairautta hoitavan hoitajan tai lääkärin kanssa. Lääkäri näitä harvoin tunnistaa, paitsi tietenkin erikoislääkäri, mutta vanhuslääkäreitä ei paljon ole.
Yritä hakeutua sellaisten ihmisten pariin, jotka ovat hoitaneet sairastunutta läheistään. Taudille on tyypillistä, että potilas salailee muistihäiriöitä ja osaa peittää sairauden aika pitkälle. Normaali muistikin on sellainen, että esim. nimiä unohtaa, mutta ihminen tunnistaa ja myöntää, se on se ero.
Saattaa olla, että miehesi olisi hvyä tutkia, mutta en osaa sanoa miten.

Tuolta löytyi hyvä kuvaus Muistisairaus

 

Tuli mieleen voisiko kyseessä olla frontotemporal dementia, joku paremmin tietävä voi ilmoittaa mikäköhän tuo on suomenkielellä. Kyseessä on siis yleinen dementian muoto joka vaikuttaa nimenomaan persoonallisuuteen. Oireisiin kuuluu sosiaalinen vetäytyminen suhteista, sopimaton/loukkaava käyttäytyminen, empatiakyvyn häviäminen, ei hallita omaa käyttäytymistä seurassa. Tyypillistä on myös se että potilas menettää suunnittelu ja organisointikykynsä. Tämä on yleisin dementian muoto alle 60 vuotiailla, joten jos ikäsi puolesta miehesi ei ole vielä hirveän vanha tuo on yksi mahdollisuus.

 

Isälle tehtiin 70v ajokorttia varten dementiatesti. Lääkäri käski piirtää kellotaulun numeroineen ja lopuksi viisarit tietylle ajalle. Tämä on helppo koe. Mutta dementikolle vaikeahko. Pyöreänkellon tekevät, mutta numeroissa ongelmia. Jos aloitetaan klo. 12 ja päättyy samaan. Mutta joillekin tulee ongelmia klo. 18 jälkeen jne.
Olisi paras jutella jollekin lääkärille.

Mitäpä siihen tohtori tuumaa jos vaari sanoo, että minulla kello koko ajan seisoo....

 

Miehellä on alkavia juoppohulluusoireita. Runsas alkoholin käyttö muuttaa persoonallisuutta ja juoposta tulee kärttyisä, kitisevä, itsekäs olio, joka ajattelee vain itseään... vai onko kukaan nähnyt iloista, hyväntuulista ja muita auttavaa deegua?

Tarkoititko, ap, noilla vahingoilla pidätysongelmia? Sekin on yksi pahan alkoholismin oireita, että ei enää hallitse kehoaan.

 

Runsas alkoholinkäyttö johtaa ajan kanssa muistisairauteen. Alkoholisteilla on jo aika nuorena alzheimerin oireita. Se johtaa dementiaan lopulta.

Minusta kuvaat alkuvaiheen alzheimirin tautia. Otapa se hakusanaksi ja googleta, löydät siitä hyvän kuvauksen.

 

Mielestäni mieheni luonne on pikku hiljaa muuttunut. Hän juo paljon eikä näe siinä mitään ongelmaa vaikka kohtuukäyttö on unelmaa vain. Ihan minun unelmaa.
Hänen ei välitä enää sukulaisistaan, kun soittavat on aika tyly. Ei ole yhtään kiinnostunut aikuisista lapsistaan. Vastaa kun soittavat, mutta ei soita itse eikä mene käymään. Ei tosin kutsutakaan.

Muisti pätkii. Hän unohtelee asioita. Vahinkojakin on sattunut, mutta olen pitänyt niitä huolettomuutena kun hän pystyy tekemään ristikoita ja sudokuja.

Humalassa hän varsinkin alkuvaiheessa on ystävällinen, mutta muuten saattaa olla äksy ja määräilevä. Ruokakauppareissut ovat koettelevia, koska hän mättää ruokaa koriin tolkuttomat määrät, eikä asiasta kärsi neuvotella. Kuitenkin hän suuttuu kun ruokaa pitää heittää roskiin.

Kodin isoistakin asioista hän tahtoo päättää yksin. Suurensin hänen lapsuuden kuvansa lapsille lahjaksi ja siitä hän loukkaantui valtavasti, vaikka asia oli yhdessä suunniteltu. Ei minulla kuulemma ole oikeutta tehdä sellaista.

Nyt elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. Yritän puhua, että mentäisiin tutkimuksiin koska minusta jokin on pahasti. Minun mieli on usein paha, hän on tyytyväinen oloonsa ja tekee omai ratkaisuja keskustelematta lainkaan.
Olennaista on muutos joka tullut pikku hiljaa. Masentunut hän ei minusta ole.
Tunteeko kukaan asiaa miten dementia-oireet alkavat? Mistä muusta voi olla kysymys? Mies on fyysisesti terve.

Joskus on ihan hyvä olla muistamata yhtään mitään, pettäjät on juuri niitä, kuten myös sala juopot. Sua huijataan.

 

Et kirjoittanut, minkä ikäinen miehesi on. Minun mieheni on viisikymppinen, enkä epäile hänen kohdallaan dementiaa tai alzheimeria, vaikka hän muistuttaa hyvin paljon käytökseltään sinun miestäsi.

Hänen kohdallaan kyse on kyllä pelkästään liika juominen. Sen vuoksi sosiaaliset kontaktit sukulaisiin ja ystäviin on kaventuneet, ei häntä hirveästi kiinnosta pitää yhteyttä. Ihan äskettäin tajusin itsekin, kuinka vähän me enää olemme ihmisten kanssa tekemisissä. Emme käy ikinä missään kylässäkään. No miten sitä kävisikään, kun mies on lähes aina vapaa-ajallaan hiprakassa ja välillä kunnolla kännissä. Töissä hän vielä käy ja ilmeisesti siellä suhteet on kunnossa vielä. Mutta pelottaa ajatuskin, että jos hän vaikka joutuisi työttömäksi, silloin se olisi yhtämittaista juomista.

Lyhytpinnaisuus ja ärtymys on ihan selvää seurausta juomisesta. Elämä pyörii sen ympärillä. Mies on niitä autotallijuoppoja. Sinänsä hyvä minulle, sillä en viitsi häntä yhtään ylimääräistä katsellakaan. Elelemme kuin kahden kerroksen väki.

Muisti se pätkii täälläkin ja olemus on välillä kuin Kintaankylän hölmöläisen. Eipä siihen vieraita toivo tulevaksi, kun isäntä ei suurin piirtein koskaan ole kunnossa. Vain pakolliset menot pitää miehen vielä edes jotenkin kuosissa.

Olen ajatellut, että kun sairastuisikin jotenkin. Jos vaikka maksa vähän muistuttelisi, voisi olla terveellinen herätys. Mutta tietysti tämä mies on terve kuin pukki. Työterveyslääkärin tarkastuksessa sai kuulemma niin maan mainiot paperit ja kaikki arvot huippuluokkaa. Että ei muuta kuin viinaa vaan päähän, kyllä terve mies kestää.

 

Viina suurin syy tällaiseen, mutta voihan siinä olla kyse muustakin, niin että jos jotenkin saisit miehen lääkäriin, niin sittenhän se selviäisi.

 

"Muisti pätkii. Hän unohtelee asioita. Vahinkojakin on sattunut, mutta olen pitänyt niitä huolettomuutena kun hän pystyy tekemään ristikoita ja sudokuja."

Istuin viikonloppuna junassa ja kaksi naista katseli ristikkolehtiä. Juttelivat, että jossain vanhainkodissa on erittäin terävämuistisia vanhuksia ristisanaharrastuksen ansiosta.

Mutta kyllä minusta muistiaan voi virkistää muillakin asioilla. Ristisanatehtävät ovat usein sitä saman toistoa. Moni menee vipuun kun kuvittelee sillä konstilla pitävänsä dementia loitolla.

Tykkään kuunnella Radio Suomea. Eilen illalla siellä oli yleisöpuhelinilta kyläilystä ja
Ben Furmanin aiheena vaihdevuodet. Minusta vaihdevuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa.

Mietin usein millaista elämäni nykyään olisi jos Tuhnis olisi pysynyt pihassa.
Käytän tuota savolaista sanontaa. Se on niin kotoisa ja osuva sanonta.

Tuhnis istui usein saunan vajassa kaljapullonsa kanssa. Väitti kivenkovaan juovansa vain olutta.
Myöhemmin siivosin vajasta monta muutakin iloliemipulloa. Olin tehnyt täysin oikeita johtopäätöksiä vaikka luenkin vähän dekkareita. Telkkarista tietenkin katsoin Vanhan Ketun ja monta muuta jännäriä.

Suomalainen mies on mikä on. Ei auta vaikka asiaan perehtyy juurta jaksain ja selvittää mielessään tämän kansan käytöksen salaisimmat syvyydet. Tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Jos sosiaalinen elämä kaventuu niin ei siihen tarvitse lähteä mukaan.
Edesmennyt isäni oli erikoinen persoonallisuus. Jälkeenpäin ajatellen elimme aika erikoisen lapsuuden. Mutta jostain syystä vain naureskelen mielessäni isälle. Samoin teen Tuhniksen touhuille.

Kun elän yksin aina harmittelen kun en voi kertoa hupaisia juttuja ukolleni. Hupatan yksin hiljaisella äänella "kaikki ongelmani johtuvat siitä että Tuhnis on liian ihana."

Ongelmajuojien vaimoille voin vain suositella tyyneysrukousta. Juopot ovat meidän herramme muurahaisia. Ikuisia lapsia joille on turha puhua järkeä.

Kuten tästäkin ketjusta huomaamme juovan vaimo on erittäin verbaalisesti lahjakas.
Ap:llä on sana hallussaan.

Hymyä huuleen elleille. Ei kannata ajatella, että lapsilla olisi jotenkin paha mieli.
Nykyään aikuiset ihmiset ovat erittäin viisaita. He osaavat suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Olisi kiva tehdä ap:n mielelle omatekoinen ristisanatehtävä. Siihen voisi ujuttaa mukavia kepposia.

 

Miksi Jeppe juo? Tyytymätön itseen ja elämään ollut jo pitkään? Ehkäpä hyvin varhainen trauma perustarpeiden tyydytyksessä? Ruoka ja juoma ovat jo varhaisia tyydyttämättömiä perustarpeita, jolloin masentunut jo vauvana eikä jaksa ottaa ja pitää yllä sosiaalista kontaktia, hymyllä, vaan ilmaiseen ärsytystä ja kitisee kuin pahainen pentu.

Valitettavasti alkoholi rauhoittavana lääkkeenä ja energiapiikkinä ei korjaa pitemmän päälle varsinkaan lisääntyvinä annoksina, vaan turruttaa aivot ja kehon.

olisiko mahdollista miehen vielä nauttia puhtaasta ilmasta, hapesta ja raikkaasta vedestä, vai tarvitaanko taskumatti lenkkiseuraksikin? Tämän kokeilu olisi kyllä välttämätöntä, sillä muisti- tai dementiatutkimuksia ei tehdä, ellei ole pystynyt olemaan juomatta. Viime kädessä tietenkin aivojen vaurioituminen ja liukeneminen näkyy aivokuvauksessa, mutta siinä vaiheessa dementia jo on muutoinkin selvä.

 

Muistiliitto ry
Tuolta voit pyytää erilaisia oppaita ja perehtyä niihin.

Tässä otteita:

Muistia kannattaa tutkia, kun

* unohtaa toistuvasti muutakin kuin ihmisten nimiä ,
* itselle tärkeät esineet (esimerkiksi lompakko ja avaimet) ovat usein hukassa,
* unohtaa toistuvasti sovittuja tapaamisia,
* autolla ajaessaan joutuu miettimään minne on menossa,
* ei muista, miten on tullut johonkin paikkaan,
* uusien asioiden opettelu (esimerkiksi hoito-ohjeiden seuranta) on selkeästi vaikeutunut tai
* muistin ongelmia peitellään tai vähätellään.

Kuinka dementia ilmenee?

* Oikeiden sanojen muistaminen, ymmärtäminen tai löytäminen on vaikeaa
* Toistuvia kysymyksiä samasta aiheesta
* Kyvyttömyys tunnistaa aikaa tai paikkaa
* Persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu
* Ohjeiden mukaan toimiminen ja arkipäivän toiminnoissa selviytyminen tuottaa vaikeuksia
* Opittut taidot ja asiat pyyhkiytyvät pois mielestä


Olen "dementia-sukua", ja usein ensioireet huomaavat vain lähimmät ihmiset. Kun esim. pappamme sairastui, moni ihan lähisukulaisistakin piti mummua hieman "hysteerisenä", kun eihän pappassa ollut mitään vikaa. Hän osasi pitkiäkin aikoja skarpata. Asia tuli lopulta kaikkien tietoisuuteen, kun hän eksyi kodin lähellä ollessaan autolla matkalla kauppaan. Hän ei tiennyt, kuka oli ja missä oli.

Jotenkin lonkalta heittäisin, että kenties miehesi pääasiallisin syy on kuitenkin tuo alkoholi?

 

Mies on 62 v, viina ei ole pilannut miehen ulkonäköä vaikka pieni maha onkin tullut, mutta sehän vain pukee miestä. Myös minun mielestäni.

Hän on hyvin itseriittoinen, lähes virheetön omasta mielestään. Kritisoin tilannetta ajoittain, yritän saada aikaan rakentavaa keskustelua, mutta jos hän ei poistu paikalta, hän taitavasti vääntää jutun vitsiksi. Harvapa ihminen on mestari ottamaan vastaan hankalaa palautetta.

Hän osaa toimia niin, että saa naisten huomion. Hän on kohtelias, huomaavainen, katsoo silmiin, kuuntelee tarkkaavaisesti, vastailee vieraissa kohteliaasti. Kotona onkin sitten huomattavasti vähäeleisempää, mutta koetan silti aina joskus kehua ja olla kannustava. Yritän innostaa lukemaan, elokuviin, yhdessä lenkille. Haluaisin kutsua vieraita, mutta en kehtaa kun aina tulee jotain töppäilyä, joten tilanne kieltämättä muistuttaa aika lailla yhden kirjoitttajan elämää. Hän ei ole aktiivinen vieraitten suhteen.

Yritän pitää kodin siistinä ja viihtyisänä, itse en enää ole kovin hemaiseva. Jos koristelen ja kaunistan itseäni, hän ei huomaa sellaista, kodin kaunistamista hän naureskelee, ei huomaa. Luonteeni on sellainen, että tarvitsen kauneuden kokemuksia, edes pieniä. Yritän voimaannuttaa itseäni tavalla ja toisella: lukemalla, keskustelemalla, tutkimalla luontoa ja auttamalla joka päivä edes pienesti jotain ihmistä. Se helpottaa oloani. Joskus apu jää ystävälliseen hymyn yritykseen lähimmäiselle.

Lukiessani näitä ystävällisiä kirjoituksia, tuntuu hyvältä kun joku ottaa vakavasti sanani ja alanpa uskoa, että pääongelma on alkoholi. Sekin on hyvin pelottava ajatus, sillä ennen pitkää tuo aine vaurioittaa ihmistä ja todella aiheuttaa dementoivia oireita. Jos ei ole jo vaurioittanut.

Mieheni on sanonut, että minä en mahda hänen tekemisilleen mitään. Niin se varmaan onkin, mutta en haluaisi tässä iässä paetakaan. Paha juttu, jos kyseessä on kuitenkin sairaus. Luulisi olevan helppo jättää kaikki sikseen ja muuttaa omaan rauhaan, mutta jokin päässä sanoo, että se ei käy.

 

"Lukiessani näitä ystävällisiä kirjoituksia, tuntuu hyvältä kun joku ottaa vakavasti sanani ja alanpa uskoa, että pääongelma on alkoholi. Sekin on hyvin pelottava ajatus, sillä ennen pitkää tuo aine vaurioittaa ihmistä ja todella aiheuttaa dementoivia oireita. Jos ei ole jo vaurioittanut."

Tulin tänne kirjastoon kirjoittamaan sähköpostin. Olin äsken isossa koulutustilaisuudessa ja seuraani lounaalla pakkautui entinen työkaveri. Melko pian selvisi, että hän oli pahasti töpännyt illanvietossa juomisen takia.

Sitten lähdin ulos ja vastaani tuli hätääntynyt nainen. Hän pyysi kävelemään hieman rinnallaan.
Elämässä oli tapahtunut ikäviä asioita. Sanoin, että olen tottunut auttamaan. Kävelin hetken matkaa ja sitten käännyi ja jatkoin omaan suuntaan.

En tiedä olinko taas enkeli maantiellä. Jotenkin tuntuu, että miksi nuo tapaukset pitä tänään tapahtua.

Viina on erittäin iso ongelma Suomessa. Aamun uutisissa kerrotiin, että moni alle 30-vuotias on jo täysin rappiolla.

Elämä on tässä ja nyt. Minä voin hyvin ja se näkyy kilometrien päähän.
Tämän elämänasenteen avulla voi kohtata monenlaisia ihmisiä. Mutta en tiedä jaksaisinko Tuhniksen rinnalla. Tiedän, että hän voi jo hyvin.

Äsken baaritiskillä elämäntilannettani tentattiin. Harva uskoo, että puhun totta.

Yritän elää joka päivä niin ettei tarvitse ajatella karua menneisyyttä. Mutta kyllä näitä autettavia riittää. Suomalainen on niin hidas oppimaan.

 

On olemassa määritelmä "alkoholidementia". Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, jotta a-liuotin on tuhonnut aivoja ja perussyy sairauteen. Ilman alkoholia dementiaa ei ehkä koskaan olisi sille ihmiselle tullutkaan.

Suomessa on tuhansia dementiapotilaita, joilla syynä on alkoholismi. Joillakin pettää ensimmäisenä haima tai maksa, joka ehkä pelastaa dementoitumiselta. Exäni on yksi "onnekas", koska hänen sisäelimensä sanoivat muutama vuosi sitten poks ja pakottivat raittiuteen. Ikävuosia oli tuolloin 61. Olen kyllä sitä mieltä, jotta aivosolujakin oli mennyt aikamoinen määrä jo nelikymppisenä, sillä hän ei suinkaan ollut enää sama nopeaälyinen kaveri kuin avioituessamme. Muutos tapahtui pikkuhiljaa ja minusta tuntui, jotta hän on tyhmistynyt kovasti. Ei hän ollut rapajuoppo, vaan kävi töissä 5 pv viikossa, kaljotteli ja otti väkevämpääkin arki-illat ja viikonlopun lauantai aamuyöstä maanantai aamuun lepäsi jaksaakseen taas.

Samantapaisia muutoksia luonteessa tapahtui, kuin aloittajakin kuvasi. Itsekeskeisyys lisääntyi, himo ruokaan, kaikki kotiin ja perheeseen liittyvä oli kallista ja tarpeetonta, kukaan ei halunnut meille kylään kuten ennen, miehelle tärkeitä olivat vain ryyppykaverit, yms. Paskaelämää meille perheenjäsenille, mies koki olonsa hyväksi ja tyytyväiseksi, kun huolto pelasi. Mitään perheen yhteistä ei enää ollut eikä hän niistä välittänyt.

Ei sellaisesta pidä ottaa itselleen vastuuta. Aikuinen valitsee itse elämäntapansa, kuten ap:n mies on sanonutkin. Jos elämä käy liian raskaaksi, on lupa lähteä. Jos varat riittävät, voi valita monta ratkaisua oman rauhan ja elämänlaadun ratkaisemiseksi.

 

Katsoimme eilen illalla yli 20 vuotta vanhan kotivideon. Jo filmauksen aikoihin juopottelu oli käynnissä, mutta ne vaikeat vuodet olivat vasta edessä.

Näin sitten yöllä omituisen unen. Miehen nykyinen vaimo olikin huomattavasti nuorempi ja onnellisesti raskaana. Olin hieman kateellinen tapauksesta. Heräsin ja tajusin nähneeni vain unta.

Mutta ei muistojaan ja menneisyyttään voi pyyhkiä päästä. En tiedä voiko jos juo aivonsa toosaksi.
Kai jotain kuitenkin jää jäljelle. Edes pätkiä menneisyydestään.

En yleensä osallistu isoihin seminaareihin. Mutta viime viikolla näin mitä on juopottelu työn merkeissä.
Vaikea käsittää miksi viikolla ei voi olla selvinpäin.

Juomiseen on paljon syitä. Toivoisin, että ammattiyhdistysliike ja työnantajat lopettaisivat juomisen tarjoilun työn merkeissä. Silloin me raittiit ja päihdeongelmaisten entiset ja nykyiset läheiset olisimme iloisia.

Kun tietää asiasta lähes kaiken mahdollisen haluaa jakaa tietoaan tietämättömille.
Pitäkää tämä ketju vireänä. Juomisesta pääsee eroon kun on halua. Vaikka läheinen on tärvellyt terveytensä juomisella hän on edelleen se ihan sama rakas ihminen.

 

Mielestäni mieheni luonne on pikku hiljaa muuttunut. Hän juo paljon eikä näe siinä mitään ongelmaa vaikka kohtuukäyttö on unelmaa vain. Ihan minun unelmaa.
Hänen ei välitä enää sukulaisistaan, kun soittavat on aika tyly. Ei ole yhtään kiinnostunut aikuisista lapsistaan. Vastaa kun soittavat, mutta ei soita itse eikä mene käymään. Ei tosin kutsutakaan.

Muisti pätkii. Hän unohtelee asioita. Vahinkojakin on sattunut, mutta olen pitänyt niitä huolettomuutena kun hän pystyy tekemään ristikoita ja sudokuja.

Humalassa hän varsinkin alkuvaiheessa on ystävällinen, mutta muuten saattaa olla äksy ja määräilevä. Ruokakauppareissut ovat koettelevia, koska hän mättää ruokaa koriin tolkuttomat määrät, eikä asiasta kärsi neuvotella. Kuitenkin hän suuttuu kun ruokaa pitää heittää roskiin.

Kodin isoistakin asioista hän tahtoo päättää yksin. Suurensin hänen lapsuuden kuvansa lapsille lahjaksi ja siitä hän loukkaantui valtavasti, vaikka asia oli yhdessä suunniteltu. Ei minulla kuulemma ole oikeutta tehdä sella

Nyt elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. Yritän puhua, että mentäisiin tutkimuksiin koska minusta jokin on pahasti. Minun mieli on usein paha, hän on tyytyväinen oloonsa ja tekee omai ratkaisuja keskustelematta lainkaan.
Olennaista on muutos joka tullut pikku hiljaa. Masentunut hän ei minusta ole.
Tunteeko kukaan asiaa miten dementia-oireet alkavat? Mistä muusta voi olla kysymys? Mies on fyysisesti terve.

pakastaa. Leivät ja einekset, melkein kaikki.

 

Et kirjoittanut, minkä ikäinen miehesi on. Minun mieheni on viisikymppinen, enkä epäile hänen kohdallaan dementiaa tai alzheimeria, vaikka hän muistuttaa hyvin paljon käytökseltään sinun miestäsi.

Hänen kohdallaan kyse on kyllä pelkästään liika juominen. Sen vuoksi sosiaaliset kontaktit sukulaisiin ja ystäviin on kaventuneet, ei häntä hirveästi kiinnosta pitää yhteyttä. Ihan äskettäin tajusin itsekin, kuinka vähän me enää olemme ihmisten kanssa tekemisissä. Emme käy ikinä missään kylässäkään. No miten sitä kävisikään, kun mies on lähes aina vapaa-ajallaan hiprakassa ja välillä kunnolla kännissä. Töissä hän vielä käy ja ilmeisesti siellä suhteet on kunnossa vielä. Mutta pelottaa ajatuskin, että jos hän vaikka joutuisi työttömäksi, silloin se olisi yhtämittaista juomista.

Lyhytpinnaisuus ja ärtymys on ihan selvää seurausta juomisesta. Elämä pyörii sen ympärillä. Mies on niitä autotallijuoppoja. Sinänsä hyvä minulle, sillä en viitsi häntä yhtään ylimääräistä katsellakaan. Elelemme kuin kahden kerroksen väki.

Muisti se pätkii täälläkin ja olemus on välillä kuin Kintaankylän hölmöläisen. Eipä siihen vieraita toivo tulevaksi, kun isäntä ei suurin piirtein koskaan ole kunnossa. Vain pakolliset menot pitää miehen vielä edes jotenkin kuosissa.

Olen ajatellut, että kun sairastuisikin jotenkin. Jos vaikka maksa vähän muistuttelisi, voisi olla terveellinen herätys. Mutta tietysti tämä mies on terve kuin pukki. Työterveyslääkärin tarkastuksessa sai kuulemma niin maan mainiot paperit ja kaikki arvot huippuluokkaa. Että ei muuta kuin viinaa vaan päähän, kyllä terve mies kestää.

pakkoko on katella juoppoa. Minä kyllä lähtisin veke. Vai pelkäätkö, et tappais?

 

Juomiseen on paljon syitä. Toivoisin, että ammattiyhdistysliike ja työnantajat lopettaisivat juomisen tarjoilun työn merkeissä. Silloin me raittiit ja päihdeongelmaisten entiset ja nykyiset läheiset olisimme iloisia.

Kun tietää asiasta lähes kaiken mahdollisen haluaa jakaa tietoaan tietämättömille.
Pitäkää tämä ketju vireänä. Juomisesta pääsee eroon kun on halua. Vaikka läheinen on tärvellyt terveytensä juomisella hän on edelleen se ihan sama rakas ihminen.

eri mieltä. Miksi vähäisen ja normaalikulutuksen hallitsevan pitäisi peesata ongelmaista? Jos minä haluan lasin viiniä hyvän illallisen kera, niin en todellakaan kieltäydy siitä sen takia, että vieressä istuu tyyppi joka juo koko tynnyrin, jos siihen on mahdollisuus.

Siitäkin olen eri mieltä, ettäkö juoppo on "se sama rakas ihminen". Alkoholistin luonne ja käytös muuttuu aina vain pahemmaksi, mitä pidemmälle holismi etenee. Tuo vieressä paapominen ja ymmärtäminen rakkauden nimissä, on iso karhunpalvelus juopolle itselleen ja rikkoo myös paapojan minäkuvan ja vääristää sitä.

 

Mies on 62 v, viina ei ole pilannut miehen ulkonäköä vaikka pieni maha onkin tullut, mutta sehän vain pukee miestä. Myös minun mielestäni.

Hän on hyvin itseriittoinen, lähes virheetön omasta mielestään. Kritisoin tilannetta ajoittain, yritän saada aikaan rakentavaa keskustelua, mutta jos hän ei poistu paikalta, hän taitavasti vääntää jutun vitsiksi. Harvapa ihminen on mestari ottamaan vastaan hankalaa palautetta.

Hän osaa toimia niin, että saa naisten huomion. Hän on kohtelias, huomaavainen, katsoo silmiin, kuuntelee tarkkaavaisesti, vastailee vieraissa kohteliaasti. Kotona onkin sitten huomattavasti vähäeleisempää, mutta koetan silti aina joskus kehua ja olla kannustava. Yritän innostaa lukemaan, elokuviin, yhdessä lenkille. Haluaisin kutsua vieraita, mutta en kehtaa kun aina tulee jotain töppäilyä, joten tilanne kieltämättä muistuttaa aika lailla yhden kirjoitttajan elämää. Hän ei ole aktiivinen vieraitten suhteen.

Yritän pitää kodin siistinä ja viihtyisänä, itse en enää ole kovin hemaiseva. Jos koristelen ja kaunistan itseäni, hän ei huomaa sellaista, kodin kaunistamista hän naureskelee, ei huomaa. Luonteeni on sellainen, että tarvitsen kauneuden kokemuksia, edes pieniä. Yritän voimaannuttaa itseäni tavalla ja toisella: lukemalla, keskustelemalla, tutkimalla luontoa ja auttamalla joka päivä edes pienesti jotain ihmistä. Se helpottaa oloani. Joskus apu jää ystävälliseen hymyn yritykseen lähimmäiselle.

Lukiessani näitä ystävällisiä kirjoituksia, tuntuu hyvältä kun joku ottaa vakavasti sanani ja alanpa uskoa, että pääongelma on alkoholi. Sekin on hyvin pelottava ajatus, sillä ennen pitkää tuo aine vaurioittaa ihmistä ja todella aiheuttaa dementoivia oireita. Jos ei ole jo vaurioittanut.

Mieheni on sanonut, että minä en mahda hänen tekemisilleen mitään. Niin se varmaan onkin, mutta en haluaisi tässä iässä paetakaan. Paha juttu, jos kyseessä on kuitenkin sairaus. Luulisi olevan helppo jättää kaikki sikseen ja muuttaa omaan rauhaan, mutta jokin päässä sanoo, että se ei käy.

rahan takia. Elintasoon oot tottunu. Ei se siitä paremmaksi muutu. Kärsit ainakin vielä 20 v.

 

eri mieltä. Miksi vähäisen ja normaalikulutuksen hallitsevan pitäisi peesata ongelmaista? Jos minä haluan lasin viiniä hyvän illallisen kera, niin en todellakaan kieltäydy siitä sen takia, että vieressä istuu tyyppi joka juo koko tynnyrin, jos siihen on mahdollisuus.

Siitäkin olen eri mieltä, ettäkö juoppo on "se sama rakas ihminen". Alkoholistin luonne ja käytös muuttuu aina vain pahemmaksi, mitä pidemmälle holismi etenee. Tuo vieressä paapominen ja ymmärtäminen rakkauden nimissä, on iso karhunpalvelus juopolle itselleen ja rikkoo myös paapojan minäkuvan ja vääristää sitä.

Olen eronnut miehestäni jo kauan sitten 90-luvulla.
Tarkoitin viestilläni työpaikkajuopottelua. Miksi jokaikiseen tilaisuuteen tungetaan juomia.
Minua ei saa kirveelläkään tilaisuuksiin jossa juopotellaan. Viime viikon tapaus kalvaa vieläkin mieltä.

Joku ihmettelee tuolla ellit 50+ palstalla miksi notkun netissä vaikka olen lomalla.
Kyllä lomallakin pitää olla paikallaan. Olen juossut kaupungilla jo monta päivää.

On paljon ihmisiä joilla juominen jää päälle. Illanvieton jälkeen ei pystykään olemaan selvinpäin ja sitten henkilö tyrii ja töppää ja hänet potkaistaan kylmästi ulos. Kukaan ei vihjaa sanallakaan miten saa apua ongelmansa.

Eihän minullekaan kukaan mitään neuvonut, kun kärsin juovan puolisona. Hyssyteltiin vain ja kuulema odotettiin, että lopullisesti sekoan ja joudun hoitoon.

Työyhteisö hyysää ja mahdollistaa. Perhe kärsii ja pitää kulisseja yllä.
Avioeo on kallista puuhaa. Siitä on tieteellistä faktaa. Elämän voi järjestää muutenkin kuin eroamalla.

Tämä oli viestini ydin. Ymmärrän hyvin, että ellit kirjoittavat kiireessä ja palstoilla tulee paljon väärinkäsityksiä.

Mutta menkää itseenne. Onko se juominen niin tärkeää, että heikko työkaveri lähtee mukaan ja myöhemmin menettää työnsä ja perheensä.

Minulle ei kelpaa maailman hienoinkaan viini. Käyn harvoin ehtoollisella. Onneksi en ole päihderiippuvainen muuten silloin joutuisin pyytämään alkoholitonta vaihtoehtoa.

 

Täältä löytyy ihan hyvin tietoa aiheesta, jos kiinnostaa.

 

Mielestäni mieheni luonne on pikku hiljaa muuttunut. Hän juo paljon eikä näe siinä mitään ongelmaa vaikka kohtuukäyttö on unelmaa vain. Ihan minun unelmaa.
Hänen ei välitä enää sukulaisistaan, kun soittavat on aika tyly. Ei ole yhtään kiinnostunut aikuisista lapsistaan. Vastaa kun soittavat, mutta ei soita itse eikä mene käymään. Ei tosin kutsutakaan.

Muisti pätkii. Hän unohtelee asioita. Vahinkojakin on sattunut, mutta olen pitänyt niitä huolettomuutena kun hän pystyy tekemään ristikoita ja sudokuja.

Humalassa hän varsinkin alkuvaiheessa on ystävällinen, mutta muuten saattaa olla äksy ja määräilevä. Ruokakauppareissut ovat koettelevia, koska hän mättää ruokaa koriin tolkuttomat määrät, eikä asiasta kärsi neuvotella. Kuitenkin hän suuttuu kun ruokaa pitää heittää roskiin.

Kodin isoistakin asioista hän tahtoo päättää yksin. Suurensin hänen lapsuuden kuvansa lapsille lahjaksi ja siitä hän loukkaantui valtavasti, vaikka asia oli yhdessä suunniteltu. Ei minulla kuulemma ole oikeutta tehdä sellaista.

Nyt elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. Yritän puhua, että mentäisiin tutkimuksiin koska minusta jokin on pahasti. Minun mieli on usein paha, hän on tyytyväinen oloonsa ja tekee omai ratkaisuja keskustelematta lainkaan.
Olennaista on muutos joka tullut pikku hiljaa. Masentunut hän ei minusta ole.
Tunteeko kukaan asiaa miten dementia-oireet alkavat? Mistä muusta voi olla kysymys? Mies on fyysisesti terve.