Onko mahdollista päästä edes jonkinmoiseen uraan kiinni 40v?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nainen73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nainen73

Vieras
Minä olen mokannut elämässä aika paljon ja siksi aikoinaan jäi koulut kesken. Sain sitten kumminkin jotain duunia yo-pohjalta. Sitten tuli tehtyä lapset ja oltua suhteellisen tyytyväinen vaikka kesken jääneet koulut harmittivatkin. No 7 vuotta sitten meni hyvä duuni alta ja päätin sitten lähteä opiskelemaan. Enää en jaksanut mennä yliopistoon, koska halusin tutkinnon nopeasti. Opiskelin tradenomiksi iltalinjalla (koska tein kuitenkin keikkaduuneja koko ajan) 5 vuodessa. Opiskelu venyi, koska meille tuli vielä yksi lapsi (3 yhteensä) ja lopputyön kanssa oli hankaluuksia.

Nyt olen kumminkin töissä varastohommissa (keräilijänä) ja sielläkin vuokrafirman kautta. Jatkoa kyllä olisi tulossa, mutta ei sekään ikuista ole. Haen toki kaikenlaisia tradenomin hommia (ja muitakin töitä), mutta ei mua kutsuta edes haastatteluun.

Musta on alkanut tuntua, että ihmiset heitetään työmarkkinoita ajatellen tiettyihin kategorioihin ja vaikee niiistä on mihinkään nousta: ensin on tää "alaluokka", jossa mäkin olen. Eli suorittajat. Niissä voi osa olla koulutettujakin ja osalla voi olla ihan hyvä palkkakin, mutta kokonaistilanne on se, että ei oo mitään mahiksia edetä oikeen mihinkään ja on aika täysin työllisyystilanteen armoilla.

Sitten on se ns. keskiluokka. Semmosia ihmisiä, joilla työssä on vähän enemmänkin sisältöä ja kenties mahdollisuuksia edetä. Palkka voi olla joskus huonompikin kuin "alaluokalla" mutta asetelma silti parempi.

Yläluokassa on sitten pääosin akateemiset hyviin asemiin viimeistään 30-35v päässeet. Nämä sitten kehittyvät duunissaan entistä paremmiksi ja pyörittävät näitä hyväpalkkaisia ja sisältörikkaita töitä. Mun mies kuuluu tähän luokkaan. Palkkaa tulee yli 6k kuussa ja hän rakastaa työtään. Olen todella iloinen hänen puolestaan, rakkaus työhän säteilee myös kotiin kun mies on tasapainossa.

Tunnetteko ihmisiä, jotka ovat onnistuneet tässä?
 
Aivan varmasti voi ja monia kypsällä iällä opiskelleita ja uran luoneita tiedänkin! Usein työnantajat arvostavatkin elämänkokemusta ja kypsää näkökantaa, etenkin jos lisäksi löytyy tuore tutkinto! :)
 
[QUOTE="vieras";29062380]Kertokaahan minullekin miten se tapahtuu! Tutkinto, mutta se on auttamattoman vanha. Jotain uutta, mihin työllistymismahdollisuudet ovat hyvät.[/QUOTE]

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia liian monta, että tällaista voisi kertoa.
Kaikki lähtee sinusta.
Mitä osaat, mitä haluaisit osata, mikä kiinnostaa.

Aloita vaikka lukemalla J. Cameronin kirja "Tie luovuuteen". Ajatukset on saatava vapautumaan. Tulevaisuuden työllistävistä aloista ei ole kenelläkään varmuutta, mutta suuntaviivoja ja ennusteitakin löytyy kyllä.
 
Mä olen ainakin menettänyt kaiken toivon. Toisaalta meneehän tämä elämä jotenkin näinkin. Harmittaa vaan kun tuntee, että pitää olla huomattavasti itseään tyhmempien pompoteltavana. No ei voi mitään, jotkut ominaisuudet eivät olleet ilmeisesti nuorena kunnossa kun tuli tähän ajauduttua... mielenterveysongelmia sun muuta. Harvemmin sieltä ylös pääsee, ellei ole suhteita tms.
 
Voihan missä iässä vain opiskella lisää, jos keksii uutta kiintoisaa alaa. Eikä ole pakko vuosia opiskella ja hankkia kokonaista tutkintoa, joskus voi riittää muutama yksittäinen kurssi, niin työnantaja näkee että olet todella kiinnostunut aiheesta ja perehtynyt siihen. Tai yrittäjäksi, jos keksii hyvän liikeidean. TE-keskukset ainakin auttavat liikeideoiden arvioinnissa, ei tarvitse ihan sokkona heittäytyä kokeilemaan mahtaako toimia.

Dropout ja muutkin: Ei kannata jäädä loppuiäkseen tilanteeseen, johon ei ole tyytyväinen! Ainakin pitäisi yrittää miettiä ja etsiä mahdollisuuksia. Jos työpaikasta ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään, voi vapaa-ajalla kehittää itseään tai vaikka ruveta johonkin järjestö- tai vapaaehtoistoimintaan. Ties vaikka sitä kautta löytyisi sittenkin uusia työmahdollisuuksiakin...
 

Yhteistyössä