Onko mahdollista, että puolison tai ystävän sosiaalinen asema vaikuttaa siihen toiseenkin?

Jos joku pidetty ja sosiaalinen seurustelee ja menee naimisiin jonkun sosiaalisesti kömpelön ja tökerön kanssa, niin alkavatko muut kartella sitä sosiaalista tyyppiäkin?

Onko amerikkalainen ajattelu totta, että sun arvosi määräytyy sen mukaan, kenen seurassa olet?

Mä mietin paria pariskuntaa, jossa toisella on ollut laaja ystäväpiiri, mutta mentyään naimisiin nohhh tympeämmän tapauksen kanssa, on se vähentänyt kavereiden kiinnostusta sen sosiaalisen tyypin tapailun suhteen.
Kyseessä ei ole ollut kuitenkaan puolison taholta mitään mustasukkainen vahtimiskuvio "et saa nähdä kavereitas."

Mietin, että onko se niin että kun joku suosittu ihminen hyväksyy sut kaverisi, etenet siinä hänen siivellään sosiaalisessa asteikossa? "Toi huippu Martti on huolinu Pertin, joten Pertin täytyy olla fiksu".

Vaikka mä en itse ajattele näin, kaveeraan sekä suosittujen että ei-suosittujen kanssa.
 
Itse joskus poden syyllisyyttä siitä, että nuorena roikuin mun bestiksessä. En siis koskaan estänyt häntä tapailemasta muita kavereita, ja meillä on keskenämme huippuhauskaa.

Mutta olin nuorena ujo nyhverö, ja tuntuu jälkikäteen että se on saattanut rajoittaa kaverini kaverisuhteita. Mietin että jos sen sosiaalinen kaverini bestis olisi ollut joku ulospäinsuuntautuneempi, niin olisiko sillä esim.yläasteella ja lukiossa ollut laajempi kaveripiiri? :unsure: Olisiko sen elämän kulku muotoutunut eri tavalla?

Nykyisin mulla on enemmän kavereita kuin sillä. Mutta syyllisyys teinivuosista on mulla silti...
 
Viimeksi muokattu:
Jos joku pidetty ja sosiaalinen seurustelee ja menee naimisiin jonkun sosiaalisesti kömpelön ja tökerön kanssa, niin alkavatko muut kartella sitä sosiaalista tyyppiäkin?

Onko amerikkalainen ajattelu totta, että sun arvosi määräytyy sen mukaan, kenen seurassa olet?

Mä mietin paria pariskuntaa, jossa toisella on ollut laaja ystäväpiiri, mutta mentyään naimisiin nohhh tympeämmän tapauksen kanssa, on se vähentänyt kavereiden kiinnostusta sen sosiaalisen tyypin tapailun suhteen.
Kyseessä ei ole ollut kuitenkaan puolison taholta mitään mustasukkainen vahtimiskuvio "et saa nähdä kavereitas."

Mietin, että onko se niin että kun joku suosittu ihminen hyväksyy sut kaverisi, etenet siinä hänen siivellään sosiaalisessa asteikossa? "Toi huippu Martti on huolinu Pertin, joten Pertin täytyy olla fiksu".

Vaikka mä en itse ajattele näin, kaveeraan sekä suosittujen että ei-suosittujen kanssa.
Kuuluuhan kaveripiiriisi värilliset, homot ja toisin ajattelevat. Kuuluuhan?
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Siis teillä oli huippu hauskaa ja silti mietit syyllisyyttä. Ehkä silläkin oli sun seurassa hyvä olla niin ei tarvinut montaa muuta siihen vai oletteko enään tekemisissä?
Ollaan bestiksiä edelleen. :)

Ja kyllä, vapaaehtoisestihan se mun kanssa oli. Mutta mä oon jälkikäteen opiskeluaikoina, töissä ym. pakottanut itteni kaveeraamaan muidenki kanssa ja siten ns.ohjannu "kulloisen paikan bestiksiäni" turvautumaan muihin myös.

Koska mä oon huomannu että monissa paikoissa tulee jostakusta "sen paikan bestis" jolle olen hyvää seuraa, mutta äkkiä meistä tulee semmonen keskenämme nyhjäävä parivaljakko ja muilla, isommalla porukalla saattaa se yhteiselo olla rikkaampaa ja monipuolisempaa.
 
Mä nykyisin ajattelen että jossain yhteisössä ois hyvä olla mulla 2-3 hyvin läheistä, mutta että sitten kaveeraisin muidenkin kanssa.

Se pitäis sitä sosiaalista kuviota semmoisena elävänä enkä kahlitsisi ketään.
 
Ehkä mulla on tässä sellaista huijarisyndroomaakin mukana.
Koska olin lapsuuden ja nuoruuden 1-3 kaverin varassa ja olin joku estynyt "puoliautisti" muita kohtaan, niin en nykyisin meinaa uskoa aina todeksi sitä, että mulla on ihan kiva määrä kavereita, ja ne on ihmisinä kivoja.
Ajattelen usein:
"Ei tuo oikeesti halua mun kanssa olla, on vaan paremman puutteessa mun kanssa. Sillä olis fiksumpaa ja säkenöivämpää seuraa muuallakin."

Mutta ihmeesti ne fiksutkin on olleet mun kans. Kai mun seura ilmeisesti on kivaakin sit.

Mut koska "haudoin" koko nuoruuteni sen 1 bestiksen kanssa, niin haluan paniikinomaisesti tyrkätä nykyään kavereitani muidenkin seuraan, vapauttaa heidät.

Mulla on jotenki aavistus, että sen nuoruudenaikaisen bestikseni kaverivalmiudet ois olleet paremmatkin ja tuli arvostetusta perheestä, mutta ns.heitti hyviä vuosia hukkaan mun takia eikä hänen sosiaalisuutensa harjaantunut.

Olisiko hänellä enemmän kavereita, jos ei olisi nyhjänny mun kans?
Olisiko hänellä ollut fiksumpi puoliso, kun olis harjoituttanut sosiaalisia taitojaan nuorena muidenkin kuin mun, turvallisen kanssa, ja ois löytäny jonkun miehenkin ns.
paremmista piireistä?

Tää jäytää :(
 
Ja jotenkin huomaan omista muksuistani samaa piirrettä: nyhjätään sen huipun bestiksen kanssa.
Mä oon potkinu niitä kaveeraamaan 3-4 muunkin kanssa, toisen sukupuolen kanssa, erilaisten kanssa. Tiukkaa tekee välillä.

Toki nuoruuteen kuuluu turvallisuushakuisuus. On maailmanloppu jos joutuu tekemään parityön jonkun ei-kaverin kanssa.
 
9MM
Ollaan bestiksiä edelleen.

Ja kyllä, vapaaehtoisestihan se mun kanssa oli. Mutta mä oon jälkikäteen opiskeluaikoina, töissä ym. pakottanut itteni kaveeraamaan muidenki kanssa ja siten ns.ohjannu "kulloisen paikan bestiksiäni" turvautumaan muihin myös.

Koska mä oon huomannu että monissa paikoissa tulee jostakusta "sen paikan bestis" jolle olen hyvää seuraa, mutta äkkiä meistä tulee semmonen keskenämme nyhjäävä parivaljakko ja muilla, isommalla porukalla saattaa se yhteiselo olla rikkaampaa ja monipuolisempaa.
Sä oot sit samanlainen tossa kun mä. Mun paras ystävä oli isomassa porukassa hiljainen. Mut kun oltiin kahdestaan tai kolmistaa saatettiin jutella paljonkin ja viestit paukkui myöhään yöhän. Ja sen kanssa tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Mökkeiltiin grillailtiin käytiin matsei kattoon ja laivailtiin sun muuta meillä oli paljon samaa. Oltiin aina yhdessä no ei nyt vessa reissuilla. Olitko sä sellainen et bestis pyysi jopa vessaan mukaan? Ku monet naiset tekee niin baarissa. Mut sen jätkän kaa oli niin hyvä olla. Okei monet on sanonut et mä oon sosiaalinen tapaus. Mut en kokenut menettäneeni mitään vaikken ollut niin paljoo muiden kaa tekemisis kuin tän parhaan ystäväni meillä oli paljon hauskaa yhdessä
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti ja Echo
Sä oot sit samanlainen tossa kun mä. Mun paras ystävä oli isomassa porukassa hiljainen. Mut kun oltiin kahdestaan tai kolmistaa saatettiin jutella paljonkin ja viestit paukkui myöhään yöhän. Ja sen kanssa tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Mökkeiltiin grillailtiin käytiin matsei kattoon ja laivailtiin sun muuta meillä oli paljon samaa. Oltiin aina yhdessä no ei nyt vessa reissuilla. Olitko sä sellainen et bestis pyysi jopa vessaan mukaan? Ku monet naiset tekee niin baarissa. Mut sen jätkän kaa oli niin hyvä olla. Okei monet on sanonut et mä oon sosiaalinen tapaus. Mut en kokenut menettäneeni mitään vaikken ollut niin paljoo muiden kaa tekemisis kuin tän parhaan ystäväni meillä oli paljon hauskaa yhdessä
Naiset nyt pyytää aina vessaan mukaan. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Olisiko hänellä enemmän kavereita, jos ei olisi nyhjänny mun kans?
Olisiko hänellä ollut fiksumpi puoliso, kun olis harjoituttanut sosiaalisia taitojaan nuorena muidenkin kuin mun, turvallisen kanssa, ja ois löytäny jonkun miehenkin ns.
paremmista piireistä?
Tää jäytää
Ei juma, sä oikeasti luulet olevasi maailman napa joka vaikuttaa muiden elämään ..
 
  • Vau!
Reactions: Lispetti
Itse joskus poden syyllisyyttä siitä, että nuorena roikuin mun bestiksessä. En siis koskaan estänyt häntä tapailemasta muita kavereita, ja meillä on keskenämme huippuhauskaa.

Mutta olin nuorena ujo nyhverö, ja tuntuu jälkikäteen että se on saattanut rajoittaa kaverini kaverisuhteita. Mietin että jos sen sosiaalinen kaverini bestis olisi ollut joku ulospäinsuuntautuneempi, niin olisiko sillä esim.yläasteella ja lukiossa ollut laajempi kaveripiiri? :unsure: Olisiko sen elämän kulku muotoutunut eri tavalla?

Nykyisin mulla on enemmän kavereita kuin sillä. Mutta syyllisyys teinivuosista on mulla silti...
Voi ei miten ihana aloitus taas! Ja heittäydyt noin rohkeasti raastettavaksi kun uskallat avautua. Mii laik juu a lat!❤

Ihan turhaan podet syyllisyyttä, jos et olisi ollut toppuuttelemassa ystävääs niin se olis menny kaljapullo kädessä haarukset levällään pitkin kyliä ja sillä olis ollut pelkästään poikaystäviä!🧐🤷‍♀️
Susta olis tullut kummi jo 15 veenä!🫣


Ne on ne kemiat mitkä pitkälti määrää ryhmäytymistä. Dynamiikkaa ohjaa jokainen omalta osaltaan. Vahvaluontoinen saattaa hajottaa koko jengin niin halutessaan.

Ei tietenkään miehesi käy naapurin Eskolla enää kylässä jos Eskon eukko Mirja järjestää jonkun shown olemalla vain oma itsensä, ja olo on sen jälkeen kaikilla vaivaantunut.🤷‍♀️ Ehkäpä Esko kuitenkin tulee teille, ei pelkästään miehesi vuoksi vaan, koska sinä leivot maailman parasta pullaa. Lisäksi olet huumorintajuinen, hauska ka omaat riittävän hyvän tilannetajun.

Toi ajattelu niin, että ”Martti on huippu ja Einonkin kannattaa olla hänen kanssaan jotta tulee huipuksi” on mun mielestä joku nuoruusiän juttu….kai.

Ameriikan kulttuuri on helppo havainnollistaa esim. tällä laululla, tunnistatko laulun?


Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Vie nauruun suusi
niin kuin ukko
kuukin taivallaan

Ain kieli ruskeana hyräile
Käy työsi lomaan
lepoon somaan
kieli ruskeana, iloiten

Kun puuhaa paljon on,
voit olla huoleton
Jos saatat tehdä työsi,
laulain aamuin, kieli ruskeana
päivin, öin

Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Ain ovelasti viheltäin
ja kieli ruskeana työtäs tee

Kun puuhaa paljon on,
voit olla huoleton
Jos saatat tehdä työsi,
laulain kieli ruskeana, illoin
päivin, öin

Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Ain ovelasti viheltäin
ja kieli ruskeana työtäs tee

Ulos päin näyttää aina tälle, oli tilanne mikä hyvänsä:




😬
 
  • Haha
Reactions: Echo
Voi ei miten ihana aloitus taas! Ja heittäydyt noin rohkeasti raastettavaksi kun uskallat avautua. Mii laik juu a lat!

Ihan turhaan podet syyllisyyttä, jos et olisi ollut toppuuttelemassa ystävääs niin se olis menny kaljapullo kädessä haarukset levällään pitkin kyliä ja sillä olis ollut pelkästään poikaystäviä!
Susta olis tullut kummi jo 15 veenä!🫣


Ne on ne kemiat mitkä pitkälti määrää ryhmäytymistä. Dynamiikkaa ohjaa jokainen omalta osaltaan. Vahvaluontoinen saattaa hajottaa koko jengin niin halutessaan.

Ei tietenkään miehesi käy naapurin Eskolla enää kylässä jos Eskon eukko Mirja järjestää jonkun shown olemalla vain oma itsensä, ja olo on sen jälkeen kaikilla vaivaantunut. Ehkäpä Esko kuitenkin tulee teille, ei pelkästään miehesi vuoksi vaan, koska sinä leivot maailman parasta pullaa. Lisäksi olet huumorintajuinen, hauska ka omaat riittävän hyvän tilannetajun.

Toi ajattelu niin, että ”Martti on huippu ja Einonkin kannattaa olla hänen kanssaan jotta tulee huipuksi” on mun mielestä joku nuoruusiän juttu….kai.

Ameriikan kulttuuri on helppo havainnollistaa esim. tällä laululla, tunnistatko laulun?


Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Vie nauruun suusi
niin kuin ukko
kuukin taivallaan

Ain kieli ruskeana hyräile
Käy työsi lomaan
lepoon somaan
kieli ruskeana, iloiten

Kun puuhaa paljon on,
voit olla huoleton
Jos saatat tehdä työsi,
laulain aamuin, kieli ruskeana
päivin, öin

Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Ain ovelasti viheltäin
ja kieli ruskeana työtäs tee

Kun puuhaa paljon on,
voit olla huoleton
Jos saatat tehdä työsi,
laulain kieli ruskeana, illoin
päivin, öin

Kieli ruskeana työtäs tee
Ain kieli ruskeana työtäs tee
Ain ovelasti viheltäin
ja kieli ruskeana työtäs tee

Ulos päin näyttää aina tälle, oli tilanne mikä hyvänsä:
Kiitos, nyt mä aattelen Disneyn Lumikin kääpiöiden "ain laulain työtäs tee"-biisin uudella tavalla. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Mitä väliä, aikuiset tietää ettei kavereiden määrällä ole väliä. Tai välttämättä asuinpaikallakaan. Itellä ehkä 3-4 kaveria jäljellä joista kaikki asuu eri paikkakunnalla. Voi mennä vuosiakin että nähdään fyysisesti. Ja nuorena on normaalia olla tiiviimiin tietyssä porukassa, mielestäni teet virheen puuttumalla liikaa lastesi kaverisuhteisiin. Nuoret osaa kyllä itse luoda kaverisuhteita ja on normaalia että ennen sitoutumista on enemmän kavereita kuin sen jälkeen koska halutaan viettää aikaa sen puolison kanssa ja tehdä juttuja yhdessä niin ei silleen tarvii niitä kavereita niin paljon enää. Toista se on yli kolmekymppisille, vaikeampi tutustua ja löytää kavereita.
 
Itellä ehkä 3-4 kaveria jäljellä joista kaikki asuu eri paikkakunnalla. Voi mennä vuosiakin että nähdään fyysisesti. ...mielestäni teet virheen puuttumalla liikaa lastesi kaverisuhteisiin. Nuoret osaa kyllä itse luoda kaverisuhteita ja on normaalia että ennen sitoutumista on enemmän kavereita kuin sen jälkeen koska halutaan viettää aikaa sen puolison kanssa ja tehdä juttuja yhdessä niin ei silleen tarvii niitä kavereita niin paljon enää. Toista se on yli kolmekymppisille, vaikeampi tutustua ja löytää kavereita.
Hmm, "ei sitoutuessa tarvii niitä kavereita niin paljon enää?"
Entä jos tulee ero, niin miten kaivat vanhat kaverit esille, jotka olet etäännyttänyt?

Ja hienoa että sulle riittää 3-4 kaveria jotka asuu eri kaupungeissa kuin sä. Se ei vaan auta siinä kaupungissa, missä asut. On kiva, jos on lenkkikaveri tai kahvittelukaveri.
Avo/avioliitossakin auttaa se, että puolisolla on kavereitakin, niin ettei se nupota joka ilta kotona ja mee korkeintaan harrastuksiin. Muut ihmiset antaa ilmavuutta siihen hommaan.

En mielestäni tee virhettä kun totutan lapseni ylläpitämään laajaa/ees jonkinlaista kaveripiiriä.
Hyödyt:
-oppivat erilaisista ihmisistä
-> eivät mene lukkoon sellaisten kanssa

-omasta esimerkistä oppineena: aikuistuvalla tai aikuisella sinkulla on aika ankeaa opiskelukaupungissa, jos ei osaa luoda kaveripiiriä, kun ei ole sitä kyynärsauvaksi muodostunutta bestistä samassa kaupungissa. Aina illat yksin.

-koskaan ei saa laittaa kaikkea yhden/kahden ihmisen varaan. Mitä jos se ihminen muuttaa pois tai muutoin etääntyy itsestä? Eikä ole sille toisellekaan reilua tiedostaa olevansa "se ainut kontakti tässä kaupungissa." Se toinen voi kokea olonsa aika ahdistavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on motto: Ihmisen pitää tulla toimeen niiden ihmisten kanssa, jotka sille annetaan (poikkeuksiakin on, narskujen kans ei tartte kaveerata).

Siihen haluan opettaa muksuni. On ihmisiä jotka vaihtaa työpaikkaa ja vaikka kaupunkia, kun edellisessä vaikka riitaantuu muiden kanssa. Eijeijei. Jos nyt ei ole kyse jäätävästä avioerosta, kyttäävästä ex-puolisosta tai työpaikkakiusaamisesta, niin mun ajatus on hioa muksuja niin, että joka paikassa sulla on mukavaa niiden ihmisten kanssa ja yhteistyö sujuu.
 
vierailija
Hmm, "ei sitoutuessa tarvii niitä kavereita niin paljon enää?"
Entä jos tulee ero, niin miten kaivat vanhat kaverit esille, jotka olet etäännyttänyt?

Ja hienoa että sulle riittää 3-4 kaveria jotka asuu eri kaupungeissa kuin sä. Se ei vaan auta siinä kaupungissa, missä asut. On kiva, jos on lenkkikaveri tai kahvittelukaveri.
Avo/avioliitossakin auttaa se, että puolisolla on kavereitakin, niin ettei se nupota joka ilta kotona ja mee korkeintaan harrastuksiin. Muut ihmiset antaa ilmavuutta siihen hommaan.
En sanonut että kavereita ei tarvitse lainkaan, ja jokainen tietysti itse määrittää kuinka paljon on hyvä, mutta itsepä ihmettelit miksi ennen tosi sosiaaliset tyypit ei enää olekaan niin sosiaalisia kun ovat sitoutuneet. Siitä siinä on usein kyse, se kaveriaika useimmilla vähentyy aika merkittävästi. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Itse ainakin teen noita arkisia juttuja kuten lenkkeilyä mieluiten yksin tai just puolison kanssa. Tuollainen "suosittu ja epäsuosittu" ajattelu on vaan niin yläastemeininkiä että ihmetyttää että aikuinen ihminen edes ajattelee noilla termeillä
 
En sanonut että kavereita ei tarvitse lainkaan, ja jokainen tietysti itse määrittää kuinka paljon on hyvä, mutta itsepä ihmettelit miksi ennen tosi sosiaaliset tyypit ei enää olekaan niin sosiaalisia kun ovat sitoutuneet. Siitä siinä on usein kyse, se kaveriaika useimmilla vähentyy aika merkittävästi. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Itse ainakin teen noita arkisia juttuja kuten lenkkeilyä mieluiten yksin tai just puolison kanssa. Tuollainen "suosittu ja epäsuosittu" ajattelu on vaan niin yläastemeininkiä että ihmetyttää että aikuinen ihminen edes ajattelee noilla termeillä
Ei se suosittu/ei-suosittu - kuvio ole vaan yläastetta. Se jatkuu opiskeluissa, mammapiireissä, työpaikoilla.

Tässä kävi eräs mies täältäpäin, jolla on omaisuutta ja koulutusta, mutta lähes itkien on sanonut ja ihmetellyt, että mikä kyläläisillä on häntä vastaan.

Eläkeiässä viimeistään ihminen huomaa, että sitä mitä kylvää, sitä myös niittää.
Harvemmin kränäilyyn taipuvaisella tai yksioikoisella ihmisellä on kavereita.
 

Yhteistyössä