T
"Tiituli"
Vieras
Oma äitini on aina ollut todella herkkä ulkoisille vaikutteille ja arka sanomaan omaa mielipidettään. Esim. jos isäni tykkäsi meetvurstista, äitikin alkoi sanojensa mukaan tykätä siitä. Tai jos hänen siskonsa mielestä 3 vuoden ikäero lapsilla on aika hauska, niin äitikin sanoi että niin on. Tai jos isä ei halunnut katsoa bumtsibum-ohjelmaa, äitikin alkoi sanoa että ohjelma on huono.
Kun minä ja isosiskoni saimme lapsia, niin äiti sanoi ensimmäisenä että isämme oli niistä innoissaan. Ja sitten hänkin oli. Kun tätini kehui kuinka suloinen meidän esikoinen oli, äitini sanoi myös lastani suloiseksi tämän jälkeen. Tai kun isäni tokaisi kuinka hankala persoona serkkuni on, äitikin nyökkäili.
Onko kellään vauvaan (omaan) ihastuminen kiinni puolison mielipiteestä? Meillä oli selvää, että isä tykästyi minuun, siskooni ja veljeeni aikanaan - ja vasta sitä kautta äitikin piti meistä. Mitä olisi tapahtunut jos isä ei olisi pitänyt meistä? Onko kellään kokemusta tällaisesta sosiaalisesti heikosta ihmisestä, vai tunnistaako joku itsensä tällaiseksi, että pitää lapsesta koska muutkin pitävät?
Kunhan pohdin tällaisia...
Kun minä ja isosiskoni saimme lapsia, niin äiti sanoi ensimmäisenä että isämme oli niistä innoissaan. Ja sitten hänkin oli. Kun tätini kehui kuinka suloinen meidän esikoinen oli, äitini sanoi myös lastani suloiseksi tämän jälkeen. Tai kun isäni tokaisi kuinka hankala persoona serkkuni on, äitikin nyökkäili.
Onko kellään vauvaan (omaan) ihastuminen kiinni puolison mielipiteestä? Meillä oli selvää, että isä tykästyi minuun, siskooni ja veljeeni aikanaan - ja vasta sitä kautta äitikin piti meistä. Mitä olisi tapahtunut jos isä ei olisi pitänyt meistä? Onko kellään kokemusta tällaisesta sosiaalisesti heikosta ihmisestä, vai tunnistaako joku itsensä tällaiseksi, että pitää lapsesta koska muutkin pitävät?
Kunhan pohdin tällaisia...