Onko lahjat kaiken a ja o?

[Maira]

Tässä nyt kun on pitkin päivää tullu näitä "tarviiko viedä lahja" kysymyksiä niin aloin tuossa sitten miettii et ollaanko oikeesti tultu siihen että pelkkä läsnäolo ei enää riitä?

Toki ajattelen asiaa niin että hyviin tapoihin kuuluu muistaa, mutta oikeesti, eikö se enää riitä että tulet paikalle ja osallistut niinkuin toivottu on?
Ei mulle häissä merkannu se että millasen lahjan toit tai toitko ollenkaan, mä pyysin ne ihmiset sinne sen takia että ne on tärkeitä ja haluan jakaa ne asiat niiden kanssa.

Tuntuu ihan hölmöltä että nykyään kaikki pyörii rahan ympärillä, mä ainakin tunnustan sen että välillä oon niin persauki ettei mulla ole varaa ostella lahjoja, mä sitten leivon tms.

Mua huvitti ihan kamalasti sekin keskustelu mikä oli jo aikoja sitten missä puhuttiin häälahjoista ja joku sanoi että lahjakortit on niin hankalia ja olis vaan helpompi et kaikki laittais tilille rahaa, hei siis oikeesti?

Arvostakaa sitä mitä saatte, mutta älkää myös ottako pahalla jos toisella ei ole mistä antaa. :flower:

 

[Janskuliini84]

Mä olen ihan samaa mieltä. Itselle kun on myös ihan sama mitä ihmiset tuo ja mitä on maksanut, vai tuovatko ollenkaan. Joskus nyppii kun eräs sukulainen aina jaksaa heidän perheen juhlien jälkeen kertoa kuinka hän tietää, että tämä on sieltä ja sieltä alennuksesta ostettu ja näitä on ollut jo kolme kuukautta sitten jossain ale-korissa jne jne jne. Niinku IHAN SAMA ainakin minulle!

 

[ralliperuna]

Mä oon aika pitkälti sun kans samaa mieltä.
Meillä oli tosi huonosti sukulaisen häiden aikaan rahaa,no,ratkastiin se niin että mies piirsi hääparista taulun ja vietiin se.(mies siis hyvä piirtämään) Saatiin suurelta osalta nootia että vietiin vaan se tai sit sanottiin,mitä muuta toitte?Mitä muuta mein ois pitäny tuoda jos rahaa ei oo?Haluaako hääpari todella kyniä meit puhtaaks että olis onnellisia?EI.

 

[palma]

Ne lahjat eivät ole pääpointti missään juhlissa, vaan muistaminen edes jollain tapaa. Jos vieras kuvittelee, että pelkkä hänen läsnäolonsa on riittävä lahja, kertoo se enemmän vieraan omahyväisyydestä kuin juhlien järjestäjän ahneudesta. Lahjojen tuonti on niin syvälle juurtunut tapa, että väkisinkin sen tavan "unohtaminen" pistää miettimään, mistä mielenosoituksesta on kyse. Oikeasti varattomat ovat eri asia, mutta tuntuu, että moni normaalisti pärjääväkin on niin pihi, että kaikesta pitää selvitä minimipanostuksella. Miksi? Ilmeisesti siksi, että itselle jäisi enemmän.

Itsekin olin ennen pihi ja itara, mutta sitten keksin antamisen ilon. Se ei korreloi lahjan kalleuden kanssa vaan sen, että joko lahja on saajalle todella mieluinen tai sitten sen tekemiseen tai valintaan on käytetty paljon vaivaa ja hyvää fiilistä.

 

[ac]

Mä ajattelen ennemmin vaan niin päin, etten kehtaa mennä ilman lahjaa, mutta itse en kyllä ole niin lahjojen perään. Tai siis tykkään kyllä lahjoista, mutta ei mulla oo ns. "laatuvaatimuksia" ja jos joku tulee ilman lahjaa, niin ei haittaa.

Yks ihana häälahja mikä saatiin oli iso "säkillinen" wc-paperia ja kaunis wc-paperinpidike ja lahjakortti sitten tulevaisuuteen lastenvahdiks. Siis nää samalta kaveripariskunnalta. Silloin ku meitä oli vielä kaksi, niin oli muuten ihan kiva ku ei tarvinnu juosta kaupassa ostamassa veskipaperii ku sitä riitti varmaan puoleksi vuodeksi.

Ja kun meiän esikoinen syntyi niin kyllä mä arvostin näitä ketkä toi rotinoita. Kaikenlaisia ihania leipomuksia.

 

[ac]

Mä oon aika pitkälti sun kans samaa mieltä.
Meillä oli tosi huonosti sukulaisen häiden aikaan rahaa,no,ratkastiin se niin että mies piirsi hääparista taulun ja vietiin se.(mies siis hyvä piirtämään) Saatiin suurelta osalta nootia että vietiin vaan se tai sit sanottiin,mitä muuta toitte?Mitä muuta mein ois pitäny tuoda jos rahaa ei oo?Haluaako hääpari todella kyniä meit puhtaaks että olis onnellisia?EI.

Mun mielestä toi olisi ollut ihana lahja! Saatiin muuten serkultani taulu (ihan maisema taulu, hänen maalaama ) häälahjaksi, ja on kaunis ja aina koristanut meidän kotia

 

[peesi]

Ne lahjat eivät ole pääpointti missään juhlissa, vaan muistaminen edes jollain tapaa. Jos vieras kuvittelee, että pelkkä hänen läsnäolonsa on riittävä lahja, kertoo se enemmän vieraan omahyväisyydestä kuin juhlien järjestäjän ahneudesta. Lahjojen tuonti on niin syvälle juurtunut tapa, että väkisinkin sen tavan "unohtaminen" pistää miettimään, mistä mielenosoituksesta on kyse. Oikeasti varattomat ovat eri asia, mutta tuntuu, että moni normaalisti pärjääväkin on niin pihi, että kaikesta pitää selvitä minimipanostuksella. Miksi? Ilmeisesti siksi, että itselle jäisi enemmän.

Itsekin olin ennen pihi ja itara, mutta sitten keksin antamisen ilon. Se ei korreloi lahjan kalleuden kanssa vaan sen, että joko lahja on saajalle todella mieluinen tai sitten sen tekemiseen tai valintaan on käytetty paljon vaivaa ja hyvää fiilistä.

tätä peesaan. lahjat eivät ole pääasia mutta muistaminen on. se että aikuine vie itsensä paikalle on kyllä moukkamaista. jos on kutsuttu juhliin, aikuinen muistaa jotenkin juhlakalua. rahasta ei ole kyse tai kenenkään kyminisestä. lahja voi olla vaikka niityn kukkia ja itse piirretty kortti. mutta moukkamaisat on viedä itsensä ja ajatella että toinen on ahne jos tulee surulliseksi kun ei mitenkään haluta muitsaa.

 

[peesi]

Ne lahjat eivät ole pääpointti missään juhlissa, vaan muistaminen edes jollain tapaa. Jos vieras kuvittelee, että pelkkä hänen läsnäolonsa on riittävä lahja, kertoo se enemmän vieraan omahyväisyydestä kuin juhlien järjestäjän ahneudesta. Lahjojen tuonti on niin syvälle juurtunut tapa, että väkisinkin sen tavan "unohtaminen" pistää miettimään, mistä mielenosoituksesta on kyse. Oikeasti varattomat ovat eri asia, mutta tuntuu, että moni normaalisti pärjääväkin on niin pihi, että kaikesta pitää selvitä minimipanostuksella. Miksi? Ilmeisesti siksi, että itselle jäisi enemmän.

Itsekin olin ennen pihi ja itara, mutta sitten keksin antamisen ilon. Se ei korreloi lahjan kalleuden kanssa vaan sen, että joko lahja on saajalle todella mieluinen tai sitten sen tekemiseen tai valintaan on käytetty paljon vaivaa ja hyvää fiilistä.

tätä peesaan. lahjat eivät ole pääasia mutta muistaminen on. se että aikuine vie itsensä paikalle on kyllä moukkamaista. jos on kutsuttu juhliin, aikuinen muistaa jotenkin juhlakalua. rahasta ei ole kyse tai kenenkään kyminisestä. lahja voi olla vaikka niityn kukkia ja itse piirretty kortti. mutta moukkamaisat on viedä itsensä ja ajatella että toinen on ahne jos tulee surulliseksi kun ei mitenkään haluta muitsaa.

ja lapseni kasvatan samoin käyttäytymään kauniisti. kavereille ei viedä halpoja jemmavarastolahjoja, vaan ajatuksella valitaan lahja ja mietitään mistä saaja pitää.

 

[eri mieltä]

Tässä nyt kun on pitkin päivää tullu näitä "tarviiko viedä lahja" kysymyksiä niin aloin tuossa sitten miettii et ollaanko oikeesti tultu siihen että pelkkä läsnäolo ei enää riitä?

Toki ajattelen asiaa niin että hyviin tapoihin kuuluu muistaa, mutta oikeesti, eikö se enää riitä että tulet paikalle ja osallistut niinkuin toivottu on?
Ei mulle häissä merkannu se että millasen lahjan toit tai toitko ollenkaan, mä pyysin ne ihmiset sinne sen takia että ne on tärkeitä ja haluan jakaa ne asiat niiden kanssa.

Tuntuu ihan hölmöltä että nykyään kaikki pyörii rahan ympärillä, mä ainakin tunnustan sen että välillä oon niin persauki ettei mulla ole varaa ostella lahjoja, mä sitten leivon tms.

Mua huvitti ihan kamalasti sekin keskustelu mikä oli jo aikoja sitten missä puhuttiin häälahjoista ja joku sanoi että lahjakortit on niin hankalia ja olis vaan helpompi et kaikki laittais tilille rahaa, hei siis oikeesti?

Arvostakaa sitä mitä saatte, mutta älkää myös ottako pahalla jos toisella ei ole mistä antaa. :flower:

pelkkä läsnäolo ei ole koskaan riittänyt. vaikka ihmiset ovat olleet köyhempiä kukaan ei ole kehdannut mennä juhliin ilman lahjaa. aina on juhlakalua muistettu, ja entisaikoina varmaan lahja oli kalliimpi ihmisen tuloihin nähden. nykyää mieluummin ostetaan vaan omille lapsille ja itselle kalliimpia leluja, kalliimpia matkoja, ja toisille ei ole varaa antaa mitään.

 

[Chala]

Tottahan se on että monet on todella ahneita eikä se riitä että viedään ajatuksella valittu/itse rakkaudella tehty lahja vaan se pitää olla jotain arvokasta ja hienoa, mikä luonnollisesti suomentuu kallista.

Itse en tosiaan kalliita lahjoja pysty enkä halua ostaa, mutta jotain aina viedään ja toivotaan että sitä arvostetaan siinä missä kalliimpiakin. Itsekin pyrin valitsemaan lahjat saajansa mukaan eikä vain jotain äkkiä hyllystä että on tuomista.

Materialismin ylivallasta ja tästä 'lahjoja pitää tuoda vaikka väkisin' ajattelusta kertoo paljon se, että itse sanoin esim. viimeksi valmistujaisiin kutsuessa, että lahjoja ei todellakaan tarvitse tuoda, en tarvitse enkä halua mitään, haluan vain että ihmiset tulee paikalle Ei, ei kelpaa. Ja sitten usein saa lahjaksi jotain sellaista millä ei oikeasti tee mitään ja mikä jää vain pyörimään johonkin hyllyyn (maljakoita, kynttilänjalkoja tms.) mutta mitä ei viitsi poiskaan heittää kun olihan se sentään lahja.. Turhaa!

 

[Maira]

Kuten kirjoitin, tottakai kyse on hyvästä tavasta muistaa ja pyrin tottakai aina lahjan ostamaan.

Tämä aihe tuli mieleen tosta toisesta ketjusta jossa kyseltiin että pitääkö muidenkin kuin kummien viedä lahja ristiäisiin ja vastasin ite sinne että viimeks en vieny koska olin tarjoomisia sinne leiponut ja kuskannut jne. Tuli siinä sitten sellanen olo että tein hirveän etiketti virheen kun jätin lahjan viemättä, mutta en vaan nähnyt aiheelliseks viedä mitään koska olin jo mielestäni lahjan antanut ja kutsukin tuli tyyliin "tuutko samalla hörppää kahvit". Joku siellä laittoi et leipominen on vanhemmille eikä lapselle, no mutta, eikö ne kaikki lahjat ole vanhemmille enemmän kun lapselle?Ei se lapsi ymmärrä jos on saanu nutun, vanhemmathan sitä ihailee.

Yleensä vien toki lahjan aina, jos ei oo rahnaa niin sit vien vaikka leipomuksia nätisti pakattuna tai jotain itse tehtyä, omista häistä jäi mieleen esim. isännän serkun käsin maalaamat tuopit ja jätkien tuoma skumppapullo.

 

[palma]

Joku siellä laittoi et leipominen on vanhemmille eikä lapselle, no mutta, eikö ne kaikki lahjat ole vanhemmille enemmän kun lapselle?Ei se lapsi ymmärrä jos on saanu nutun, vanhemmathan sitä ihailee.
)

Se olin mä o/ Ei se lapsi aluksi mitään toki tajuakaan, mutta joillekin vanhemmille on tosi tärkeää, että lapsen ekasta juhlasta jää joku muisto lapsellekin. Siis sellainen, josta voi lapselle myöhmmin sanoa, että tän lelun sait mummolta ja tän kirjan serkulta. Itse en ajattele noin, mutta koska tuo ajattelumalli on joillekin niin tärkeä, muistan lastakin henkilökohtaisesti.

 

[papulia]

Kuten kirjoitin, tottakai kyse on hyvästä tavasta muistaa ja pyrin tottakai aina lahjan ostamaan.

Tämä aihe tuli mieleen tosta toisesta ketjusta jossa kyseltiin että pitääkö muidenkin kuin kummien viedä lahja ristiäisiin ja vastasin ite sinne että viimeks en vieny koska olin tarjoomisia sinne leiponut ja kuskannut jne. Tuli siinä sitten sellanen olo että tein hirveän etiketti virheen kun jätin lahjan viemättä, mutta en vaan nähnyt aiheelliseks viedä mitään koska olin jo mielestäni lahjan antanut ja kutsukin tuli tyyliin "tuutko samalla hörppää kahvit". Joku siellä laittoi et leipominen on vanhemmille eikä lapselle, no mutta, eikö ne kaikki lahjat ole vanhemmille enemmän kun lapselle?Ei se lapsi ymmärrä jos on saanu nutun, vanhemmathan sitä ihailee.

Yleensä vien toki lahjan aina, jos ei oo rahnaa niin sit vien vaikka leipomuksia nätisti pakattuna tai jotain itse tehtyä, omista häistä jäi mieleen esim. isännän serkun käsin maalaamat tuopit ja jätkien tuoma skumppapullo.

Miun mielestä itseleivottu lahja on loistava, varsinkin jos kyseessä on just ristiäiset, on siitä iso apu äidille jos on jo valmiiks ihan naatti. Jos vielä kysyy etukäteen, että minkä vois tehdä toisen urakkaa helpottamaan ni avot. Tää tuleva äippä ois ainakin otettu
:heart:

 

[vieras]

Ne lahjat eivät ole pääpointti missään juhlissa, vaan muistaminen edes jollain tapaa. Jos vieras kuvittelee, että pelkkä hänen läsnäolonsa on riittävä lahja, kertoo se enemmän vieraan omahyväisyydestä kuin juhlien järjestäjän ahneudesta. Lahjojen tuonti on niin syvälle juurtunut tapa, että väkisinkin sen tavan "unohtaminen" pistää miettimään, mistä mielenosoituksesta on kyse. Oikeasti varattomat ovat eri asia, mutta tuntuu, että moni normaalisti pärjääväkin on niin pihi, että kaikesta pitää selvitä minimipanostuksella. Miksi? Ilmeisesti siksi, että itselle jäisi enemmän.

Itsekin olin ennen pihi ja itara, mutta sitten keksin antamisen ilon. Se ei korreloi lahjan kalleuden kanssa vaan sen, että joko lahja on saajalle todella mieluinen tai sitten sen tekemiseen tai valintaan on käytetty paljon vaivaa ja hyvää fiilistä.

Peesailen.

Ai nykyään? "Ennen vanhaan" oli tapana viedä lahja. Olisi ollut noloa mennä oikeastaan minnekkään ilman tuliaisia. Muistelen tapoja lapsuudestani.

Ja olisi ollut todella noloa kutsua vieraita ja olla tarjoamatta mitään. Nykyään se antamattomuus on mennyt niin pitkälle, että vieraan pitäisi tajuta että mitään ei tarjota. Huono kaveri jos kahvia vierailulla kaipaa.