Onko kukaan pelännyt jäävänsä lapsettomaksi, vaikkei ole edes vielä yrittänyt raskautua?

[toivoton]

Itsellä kauhea vauvakuume, ja haluisin ruveta yrittää lapsia heti, koska haluan tietää saanko niitä koskaan. Opiskelujen ja työnelämän takia, yrittämistä ei kannattaisi aloittaa vielä vuoteen. Mieheni on ihan hermostunut, kun en puhu muusta kun lapsista. Ikää minulla jo/vasta 23v, ja kuvittelen että olen jo kohta liian vanha. Olemme molemmat perusterveitä ja minä ainakin normaalipainoinen. Minulla on vaan takaraivossa ajatus etten voi saada lapsia. Kaiken lisäksi olemmet harrastannet kuukausia suojaamatonta seksiä, muttei olla lauettu sisään, niin kuvittelen etten voi tulla raskaaksi, kun en tuosta tule. (tyhmää, tiiän)

Onko kukaan tuntenut samankaltaisia ajatuksia?

 

[traak]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

 

[ninni]

Joop, minä olen.
Lähipiirissä ystävillä oli paljon hankaluuksia saada lapsi, niin jotenkin kuvittelin että se on tosi yleistä. Ja että meilläkin menee yrittämisessä varmasti ainakin se vuosi.

No, toisin kävi. Kaksi lasta ja molemmat tärppäsivät samassa kuussa kun jätin pillerit pois, eli heti ekasta kierrosta.

Koita olla murehtimatta etukäteen! :hug:

 

[xy]

hehe, mä olen aina pelännyt lapsettomuutta ja nyt yritystä 2 v eikä näy loppua lapsettomuushoidoille, vaikka syytä ei ole löydetty. En tiedä, miksi pistin hymiön, mutta tuo asia alkaa olla jo naurettava..

 

[vieras]

Mulla oli samanlaisia ajatuksia myös, halusin aloittaa ensimmäisen lapsen yrityksen viimeistään 25-vuotiaana, olin jotenkin varma, että lapsettomuushoitoihin joudutaan. Luomusti lähti raskaudet käyntiin kuitenkin, ensimmäinen 6kk kuluttua yrityksestä ja toinen 8kk yrityksen jälkeen.

 

[toivoton]

Kiitos Ninni ja hyvä, että maailmassa on saman asian kanssa kamppailevia

 

[toivoton]

Kiitos Ninni ja hyvä, että maailmassa on saman asian kanssa kamppailevia

 

[Krisse]

Minä olen ja varsinkin siksi koska olisin voinut olla lapsettomuuteni syy...

 

[xy]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Tiedän mistä puhut. Mäkin olin kokenut paljon paskaa elämässä, joten kun ´tämä lapsettomuus tuli tietoon, kirosin kaiken ja luovuin harjoittamasta uskontoani. En usko enää mihinkään. Miten yhdelle ihmiselle voi tulla noin paljon paskaa elämän aikana..

 

[Lilli]

Mä pelkäsin kanssa ja tietämättömyys ahdisti.

Kaks lasta kuitenkin nyt ja helposti saivat alkunsa :heart:

 

[vieras]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Mulla on ihan samanlainen olo! Tuon "muun paskan" vuoksi en vielä nyt 27-vuotiaanakaan ole siinä tilanteessa, että mulla olisi mahdollisuus alkaa yrittää vauvan saantia. Eli kohta se hedelmällisyys romahtaa, vaikka sitä tähän asti olisi ollutkin.

Jotenkin tuntuu siltä, että kun kaikesta muustakin muiden ihmisten normaalielämään kuuluvasta olen jäänyt osattomaksi ja ikäni joutunut olemaan onnellinen vaan muiden puolesta sekä vuodattamaan kyyneleeni salassa etten muiden onnea pilaisi, niin miksi mulla lasten kanssa kävisi yhtään parempi tuuri.

 

[zxcv]

Joo, mä pelkäsin. Ja pelkäsin saavani vammaisen lapsen.

Sitten tulin 33-vuotiaana ekalla yrityksellä raskaaksi, ja helppo raskaus, helppo synnytys ja terve tyttö.

Ja samoin kävi puolitoista vuotta myöhemmin.

 

[xy]

Todennäköisesti sulla ap ei ole mitään hätää, mutta silti älä lykkää asiaa vuosiksi jos pelkäät lapsettomuutta. Mä halusin yrittää lasta liian aikaisin suhteessa, koska pelkäsin ettei lapsia tule. Mies vastusti mutta luovutti myöhemmin ja nyt on iloinen siitä että aloitettiin ajoissa, koska meillä on ongelmia asian kanssa.

 

[vieras]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Mulla on ihan samanlainen olo! Tuon "muun paskan" vuoksi en vielä nyt 27-vuotiaanakaan ole siinä tilanteessa, että mulla olisi mahdollisuus alkaa yrittää vauvan saantia. Eli kohta se hedelmällisyys romahtaa, vaikka sitä tähän asti olisi ollutkin.

Jotenkin tuntuu siltä, että kun kaikesta muustakin muiden ihmisten normaalielämään kuuluvasta olen jäänyt osattomaksi ja ikäni joutunut olemaan onnellinen vaan muiden puolesta sekä vuodattamaan kyyneleeni salassa etten muiden onnea pilaisi, niin miksi mulla lasten kanssa kävisi yhtään parempi tuuri.

Jokainen on oman onnensa seppä omassa elämässään..

 

[zxcv]

Todennäköisesti sulla ap ei ole mitään hätää, mutta silti älä lykkää asiaa vuosiksi jos pelkäät lapsettomuutta. Mä halusin yrittää lasta liian aikaisin suhteessa, koska pelkäsin ettei lapsia tule. Mies vastusti mutta luovutti myöhemmin ja nyt on iloinen siitä että aloitettiin ajoissa, koska meillä on ongelmia asian kanssa.

Toisaalta odota että löytyy se just oikea isä. Muulla elämällä ei ole väliä, se kyllä järjestyy. Isä on tärkeä.

Mä olen iloinen että odotin että just se oikea mies osui kohdalle enkä sortunut jatkamaan suhte(i)ssa pelkän epätoivon ja vauvakuumeen vuoksi.

 

[zxcv]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Mulla on ihan samanlainen olo! Tuon "muun paskan" vuoksi en vielä nyt 27-vuotiaanakaan ole siinä tilanteessa, että mulla olisi mahdollisuus alkaa yrittää vauvan saantia. Eli kohta se hedelmällisyys romahtaa, vaikka sitä tähän asti olisi ollutkin.

Mulla oli myös just tällainen olo. Mutta älä huoli. Mulla meni tuosta vielä viisi, kuusi vuotta ennen kuin naps vaan olin raskaana, ja siinä vaiheessa vauvakuumekin oli jo aika lailla laannut. Mielestäni onneksi!

 

[xy]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Mulla on ihan samanlainen olo! Tuon "muun paskan" vuoksi en vielä nyt 27-vuotiaanakaan ole siinä tilanteessa, että mulla olisi mahdollisuus alkaa yrittää vauvan saantia. Eli kohta se hedelmällisyys romahtaa, vaikka sitä tähän asti olisi ollutkin.

Jotenkin tuntuu siltä, että kun kaikesta muustakin muiden ihmisten normaalielämään kuuluvasta olen jäänyt osattomaksi ja ikäni joutunut olemaan onnellinen vaan muiden puolesta sekä vuodattamaan kyyneleeni salassa etten muiden onnea pilaisi, niin miksi mulla lasten kanssa kävisi yhtään parempi tuuri.

Jokainen on oman onnensa seppä omassa elämässään..

joo, ja silti joillekin kaatuu enemmän paskaa niskaan kuin toisille.

 

[jenni]

Hep! Täällä yksi pelokas. Olen 26-vuotias ja sairastin kohdunkaulansyövän joka saatiin taltutettua loophoidon avulla. Pelkään saavani keskenmenoja operaatiosta johtuen ja pelkään toisaalta myös syövän uusivan. LISÄKSI pelkään lapsen olevan jotenkin "viallinen"...tuttavapiirissä on käynyt niin huonoa tuuria lapsensaannin saralla että itseä jo kauhistuttaa vaikka vauvakuume polttaa kovana. Mieskin jo kypsä isäksi, mutta olen jarrutellut asiassa.

 

[xy]

Todennäköisesti sulla ap ei ole mitään hätää, mutta silti älä lykkää asiaa vuosiksi jos pelkäät lapsettomuutta. Mä halusin yrittää lasta liian aikaisin suhteessa, koska pelkäsin ettei lapsia tule. Mies vastusti mutta luovutti myöhemmin ja nyt on iloinen siitä että aloitettiin ajoissa, koska meillä on ongelmia asian kanssa.

Toisaalta odota että löytyy se just oikea isä. Muulla elämällä ei ole väliä, se kyllä järjestyy. Isä on tärkeä.

Mä olen iloinen että odotin että just se oikea mies osui kohdalle enkä sortunut jatkamaan suhte(i)ssa pelkän epätoivon ja vauvakuumeen vuoksi.

mulla on oikea mies

 

[Helekutti]

Jokainen on oman onnensa seppä omassa elämässään..

Mutta itsestä ei ole kiinni se löytääkö itselleen kumppanin jonka kanssa alkaisi lasta tekemään. Itsellä oli sellaisen kanssa melko korkeat kriteerit että jäi lapsen yrittäminenkin pitkälle 30-kympin puolelle.

Ja ne mun kriteerit oli: täyspäinen, kiltti ja ahkera. Varallisuus ja muut tämmöiset täysin sivuseikkoja.

 

[vieras]

Täällä toinen, joka pelkää lapsettomuutta vaikkei lapset ole edes ajankohtaisia nyt. Jotenkin vaan on sellainen tunne, että kaiken muun kokemani lisäksi lapsettomuus olisi vain loistavaa jatkoa kaikelle paskalle.

Mulla on ihan samanlainen olo! Tuon "muun paskan" vuoksi en vielä nyt 27-vuotiaanakaan ole siinä tilanteessa, että mulla olisi mahdollisuus alkaa yrittää vauvan saantia. Eli kohta se hedelmällisyys romahtaa, vaikka sitä tähän asti olisi ollutkin.

Jotenkin tuntuu siltä, että kun kaikesta muustakin muiden ihmisten normaalielämään kuuluvasta olen jäänyt osattomaksi ja ikäni joutunut olemaan onnellinen vaan muiden puolesta sekä vuodattamaan kyyneleeni salassa etten muiden onnea pilaisi, niin miksi mulla lasten kanssa kävisi yhtään parempi tuuri.

Jokainen on oman onnensa seppä omassa elämässään..

Mites pakotat esim. kenetkään kunnollisen ihmisen, jonka kanssa voisi elääkin, rakastumaan itseesi?

 

[hup]

Kyllä minä asiaa mietin, en varsinasiesti pelännyt kyllä. Minulla oli ikää yli 30 ja aina oli ollut aika epäsäännöllinen kierto kun olin ollut ilman pillereitä. Olin varautunut siihen, että kaikki ei ehkä ollut kunnossa. Kolme lasta olen kuitenkin saanut, kaikki ovat saaneet alkunsa hyvinkin helposti, joten omalla kohdallani pelko osoittautui turhaksi. Toivotatvasti näin myös sinulla.

 

[vieras]

Eikä ihminen voi myöskään itse valita, sairastuuko sairauteen, joka pistää vuosiksi hänet "pois pelistä" ikäistensä normaalista elämästä, mm. opiskelusta, työelämään siirtymisestä ja osin myös ihmissuhteiden rakentamisesta.

 

[piina]

Mulla oli umpilisäke puhjennut ja koko vatsa enemmin tai vähemmin tulehduksissa, leikkauksen jälkeen lääkäri tai hoitsu, en muista kumpi, sanoi, että saattaa tulla ongelmia raskautumisessa. En silloin nuorena sen enempiä ajatellut, elin päivä kerrallaan. Ehkä se kuitenkin oli syynä, että niin pian mieheni tavattua aloin odottamaan esikoista.

 

[toivoton aloittaja]

Todennäköisesti sulla ap ei ole mitään hätää, mutta silti älä lykkää asiaa vuosiksi jos pelkäät lapsettomuutta. Mä halusin yrittää lasta liian aikaisin suhteessa, koska pelkäsin ettei lapsia tule. Mies vastusti mutta luovutti myöhemmin ja nyt on iloinen siitä että aloitettiin ajoissa, koska meillä on ongelmia asian kanssa.

Olemme päättäneet, että vuoden päästä viimeistään aloitamme, kun minä saan keväällä 2011 koulun loppuun. Mies jo valmistunut, hakee töitä parhailaan. Suhteemme kunnossa, olemme vuosia olleet yhdessä.