Onko kukaan muu ollut alussa kauhuissaan yllätysraskaudesta?

Minusta tuntuu,että kaikki toiset osaavat olla niin onnellisia ja positiivisiä raskaudesta ja hyvä niin.Minulla on varmaan korvien välissä pahasti vikaa tai jäänne jostain lapsuusajalta kun kuulin naapurin tätien joilla 9 tai jopa 12 lasta,aina kauhistelevan kun he kuulivat jonkun olevan raskaana. Olen jotenkin epätoivoinen ja pelkään,kun ikääkin 42.Tuntuu,että koko kesä menee piloille,mikäli nämä oireet ovat sitä,en edes vielä uskalla testata. Puhumisen tasolla olen toitottanut pitkään,että olisi se kiva,mutta sitten kun asia on totta,olo on kaikkea muuta.Isommat lapset ovat pitkään puhuneet,että olisi ihana kun meillä olisi v auva,mieskin olisi varmaan innoissaan,mutta en vielä ole kertonut epäilystäni hänellekään.Huh,huh.Nälkä ja tyhjyyden tunne vatsassa jatkuvasti,painokin viikossa noussut monta kiloa ainakin tuntuu siltä.Kertokaa kokemuksia.Kiitos!!!

 

Musta tuntuu, että mä olen hieman kauhuissani vielä loppuraskaudestakin. Raskausaika mennyt ihan hyvin, mutta jokin vain silti pelottaa tulevassa. Jotenkin koen tämän vauvan epäoikeudenmukaiseksi, sillä lähisuvussa on perhe, jonne vauvaa on kovasti toivottu, mutta turhaan, jo vuosien ajan ja itse ei enää edes suunnitellut ja silti vauva olisi tulossa. Tiedän että tieto meidän vauvasta koskee heitä tosi kovasti. Synnytyskin pelottaa sitä enemmän mitä lähemmäksi se on tulossa. Tilannetta ei mitenkään helpota 'teiniäitien' kauhistelut ikäloppujen mummojen vauvahankkeista.

Olen itse aina hieman kauhistellut noita mammoja, jotka tekee lapsia reilusti 40 vuotiaina, ja nyt olen itse siellä samassa jonossa. En kauhistellut siksi, etteikö niinkin vanha voisi lapsia tehdä, mutta jos ennestään on jo esim. 10 niin luulisin olevan jo melko raskasta muutenkin. Oma vauvani on ollut jotenkin salainen toive, mutta olin jo päättänyt luovuttaa ja tyytyä noihin kahteen kun ikää alkoi kertyä. Aborttia en yllätysraskaudesta huolimatta vakavasti harkinnut missään vaiheessa. Keskenmenoriski tässä iässä on jo tosi iso ja välillä on käynyt mielessä, että olisinko hirmuisesti surrut, jos niin olisi käynyt. Elämä alkaa olla jo aika helppoa, kun vauva-ajoista on enää muistot.
Ja nyt alkaa uudelleen yövalvomiset jne.

Mutta tämä masuasukki ilmeisesti kovasti haluaa meille muuttaa, joten toivotamme tervetulleeksi ja rakkautta onneksi riittää vielä jaettavaksi vanhempanakin. Ja kun on itse sinnikkäästi maailmaan halunnut, niin ei kai voi aikanaan valittaa että onpa mulla vanaht vanhemmat. Toivottavasti sukuun saadaan vielä se puuttuvakin vauva, niin syyllisyyden tuntonikin siltä osin hellittää.

 

Kiitos vastauksesta!!! Kuinka pitkällä raskautesi on?? Minulla ilmeisesti vasta viikolla 6,ja olen jo hiljaisesti mielessäni toivonut,josko mensut alkaisivat yllättäen,mutta mitään ei kuulu ja nälän tunne jatkuva,rintojen kiristely myös. Pelottaa myös synnytys aivan hirveästi,vaikka aikaa tässä on totutella,mikäli niin loppuun onnessa päästään. Toisaalta pitäisi olla hirveän onnellinen,kun tosiaan on paljon pariskuntia,jotka eivät saa lapsia,vaikka haluaisivat.Tulee huono omatunto,kun edes kehtaa mielessään ajatella että nyt ei sovi ajankohtaan tai olen liian vanha tms.Tsemmpiä ja kirjoittele,olisi kiva vaihtaa kuulumisia.

 

Loppusuoralla vihelletään, eli 37+2. Aika on mennyt yllättävän äkkiä ja siitä ensikauhistuksesta on todellakin selvitty jo tänne asti. Ja nyt tuo synnytys jännittää vaan entistä enemmän. Näin kesäaikaan kun ei ole ihan varma minne nuo vanhemmat lapset saa tungettua, joten on vielä mahdollista, että mies ei pääsekään ainakaan heti edes mukaan.

Mutta kyllä tässä jo hieman uteliaana odotellaan että millainen heppu sieltä oikein putkahtaa. Tässä iässä hedelmällisyys pitäisi olla jo aika heikoilla, keskenmenoriski todella suuri ilman sikiötutkimuksiakin (nekin kävin, koska voimat ei taitaisi riittää ainakaan pahasti vammaisen lapsen hoitamiseen aikuiseksi asti) jne. Mutta tämä tyyppi se vaan porskuttaa, eikä turvotusta kummempaa vaivaa edes aiheuta mammalleen. Tietty olo on kuin norsulla Toivottavasti nyt on sitten hyvin terve, rauhallinen ja hyväuninen vauveli toivelista alkaa karttua, kun kai tässä itsekin täytyy saada antaa vaatimuksia. Tosin pahoin pelkään että eläväinen ainakin taitaa olla tulossa, rauhallisuutta ei ainakaan mahasta tunnista. Kumpikaan edellisistä ei ole näin paljon valvottanut odotusaikana jumppaamalla tosi pitkiä jaksoja oli sitten yö tai päivä. Nytkin on menossa ihan hirveä iltajumppa, joka jatkuu muutaman tunnin kuluttua yöjumppana. Vatsa on kuin vanteella pingoitettu lähes koko ajan.

Tässä on hivenen auttanut se että enpä ole yksin tässä kylällä. Näitä iltatähtiä nimittäin on tulossa tässä ihan putkessa useampia lähistöllä. Sulle on tulossa ihana ensi kesä, ei enää odotusta, mutta saapihan nauttia vapaista. Itseä hieman harmittaa, että ei tässä oikein osaa nauttiä lämmöstä ja rantakeleistä.