onko kukaan miettinyt samaa?(parisuhteesta)

[Katja]

Että olisi paljon helpompaa olla ilman puolisoa,vain sinä itse ja lapset
Ajatuksena tuntuu pahalta mutta meillä ainakin todellisuus voisi olla itselleni parempi ilman tuota ukkoa.
päällisin puolin meillä menee ihan hyvin,mutta mies on jotenkin niin ärsyttävä omine mielipiteineen että oikein v.ituttaa se välillä.

Hän ei juurikaan pidä sukulaisistani eikä edes omistaan,itse taasen kyläilisin jatkuvasti molempien sukulaisilla(tarkoitan nyt ihan lähisukua)!
Hänellä on näin syksyllä joka toinen viikonloppu menoa metsästyksen puitteissa ystävänsä kanssa...no se onneksi sitten mahdollistaa minun pidemmät käynnit sukulaisilla ja ystävillä...
Ja vielä pisteenä i:n päälle,hän juo liikaa...en siedä juomista yhtään,mutta kyllä sitä kaljaa vaan ainakin 6 pulloa kuluu pe tai la argghhhhh

Saas nähä kauanko tätä jaksan.....
mielelläni tähän ketjuun samanlaisia ajatuksia

 

[niinpä]

Meillä ukko meni yhteen väliin niin tiiviisti harrastuksissaan että tunsin jo eläväni yksinhuoltajana vaikka saman katon alla asuttiin...nyt tilanne paranemaan päin.

 

[minä]

Täähän on kuin mun näppiksestä, paitsi et me kyllä tykätään molempien sukulaisista...Mut meidän yhteiselo päättyi tänään..sitä kerkesi olla 16 vuotta =( En kyllä tiedä tuleeko olemaan helpompaa ilman miestä.aika näyttää miten tästä selviin

 

[...]

Nyt on ollut semmoinen olo, että sama olis olla yh. En siis sano, että parempi, mutta sama asia. eli minä olen ollut aamut töissä, lähtenyt ennen miehen heräämistä. Mies tulee kotiin, kun olen jo nukkumassa, koska tekee iltavuoroa, minkä päälle vielä käynyt treenamassa. Molemmilla vapaa viikonloppu ja mies on tavattavissa ainoastaan lauantai-iltana.
Ainoa mistä huomaan, että täällä asuu joku muukin minun ja lapsen lisäksi on, että kun tulen töistä on jääkaappiin ilmaantunut lisää ruokaa.

 

[vieras]

Täähän on kuin mun näppiksestä, paitsi et me kyllä tykätään molempien sukulaisista...Mut meidän yhteiselo päättyi tänään..sitä kerkesi olla 16 vuotta =( En kyllä tiedä tuleeko olemaan helpompaa ilman miestä.aika näyttää miten tästä selviin

miksi päättyi?

 

[Poolo]

Juu, päivittäin tulee samanlaisia mietittyä... Mies aina töissä eli käy yöllä nukkumassa kotona vain ja ainoastaan. Mie pyöritän arkea yksin ja aikalailla ilman tukiverkostoa 3 alle kouluikäsen lapsen kanssa. Sillon harvoin kun mies kotona, ni ei todellakaan osallistu kotitöihin, paitsi lapsia viihdyttää ja kuopuksen vaipat vaihtaa. Jos jotain pyydän tekemään, tekee ehkä vartin päästä ja valittaa et ´miks´ aina pitää tapahtua just´ heti ja välittömästi?´ Niin, miksköhän... Eikä tajua, että lasten kanssa on oltava aikataulut että homma sujuu (syömiset ja unet tiettyyn aikaan joka päivä). Tosi rasittavaa. Oon huomannu, että silti on helpompi pyörittää tätä yksin -sillon kun mies kotona, mitkään normaalit aikatalulut ja päiväjärjestykset ei pidä. Mistäköhän johtuu...? Tutut ja sukulaiset on varmaan sitä mieltä, että meillä menee ihan hyvin koska mies on "yleismukava" eli tulee kaikkien kanssa juttuun, mutta eipä vaan osaa parisuhdetta hoitaa pätkääkään eikä puhua oikeasti mistään. Meillä ei tod. mene ihan hyvin, mutta lasten takia tässä on yritettävä. Jospa tää joku päivä vaikka vähän helpottais...

 

[Champion]

No onhan josku käyny mielessä pahoina aikoina mutta kun tuo mies on ollut nyt rauhanturvaajana 2kk ja on vielä toiset samanmoiset kuukaudet niin ikävä ja kaipuu niitä arkisia asioita sen kanssa on niin kova että se raastaa. Etäisyyttä kannattaa ottaa hetkeksi niin muistaa miksi toiseen rakastui ja kun on ollut ns. yh tässä niin todellakin kaipaa kumppania jo sen puolesta. Mä en sano enää ikinä mitään pahaa yksinhuoltajien elämästä vaan ymmärrän niitä todella hyvin jos ei aina tahdo jaksaa!

 

[ap]

musta kanssa tuntuu että oikein odotan noita viikonloppuja kun mies on metsästysreissuillaan....saan rauhassa toihuta lasten kanssa,ei tarvitse katsella kenenkään kaljottelua ja jotenkin vaan asiat sujuu paremmin

 

[Aleuria Aurantia]

Meillä ukko meni yhteen väliin niin tiiviisti harrastuksissaan että tunsin jo eläväni yksinhuoltajana vaikka saman katon alla asuttiin...nyt tilanne paranemaan päin.

Juups. Meillä oli vielä viime talvena ihan sama tilanne ja sitä oli kestäny jo kauan. Asuttiin sit erillään puolisen vuotta ja palattiin yhteen kesän lopussa. Aluksi tilanne näytti olevan paranemaan päin, mutta kyllä se pirulainen vieläkin niiiin itsekäs on omine menoineen, ettei siinä muun perheen tilanne paljon menokenkää hidastele... saas nähdä miten käy.
Ehdin jo tottua yksin olemiseen, niin että ajatus houkuttaa jälleen päivä päivältä enemmän :/

 

[minä]

Täähän on kuin mun näppiksestä, paitsi et me kyllä tykätään molempien sukulaisista...Mut meidän yhteiselo päättyi tänään..sitä kerkesi olla 16 vuotta =( En kyllä tiedä tuleeko olemaan helpompaa ilman miestä.aika näyttää miten tästä selviin

miksi päättyi?

Monien asioiden takia, yks asia johti toiseen ja sitä rataa..osasyy oli miehen alkoholin käyttö, arkisin pari kaljaa ja viikoloppuisin kaatokänni..tää alkoi vasta reilu vuosi sitten mut mun mitta tuli täyteen sen osalta. Mies tosin "mukava" kännissä ei siinä mitään mut mä vaan en siedä jatkuvaa kittaamista. Otan kyllä itsekkin silloin tällöin vk-loppusin mut liika on liikaa. Tää nyt ei ollu ainut syy mut en jaksa niitä ruveta nyt erittelemään

 

[Poolo]

Tuota oon miettiny paljon, että kun jotkut valittaa et mies juo tai on väkivaltainen, ni meillä ei oo kumpaakaan ongelmaa. Ei vaan olla oikein missään tekemisissä keskenämme. Eli eletään kuin kämppikset (toisinaan ei edes sitä kun ei nähdä just ollenkaan). Niin, pitäskö sitä vaan olla tyytyväinen kun on kuitenkin mies ja lapset ja se mies osaa tehdä töitä, ei rällää eikä ryyppää...? En vaan voi sanoa olevani onnellinen, jos parisuhdetta ei käytännössä ole ollenkaan... Enpä tiedä, miten kauan tätä jaksaa pyörittää yksin. Mutta kun myökin ollaan oltu kakarasta asti yhdessä ja asuttukin melkein yhtä kauan, ni elämäntapahan tää jo on. Oon vaan huomannu kaipaavani jotain muuta ja myös sen, että elämähän tässä menee aivan ohi... Kun lapset on isoja sitä on ite jo melkein 5-kymppinen (kuulostaa tosi vanhalta... apua.)

 

[Fortune Teller]

Minä olen mies, viisikymppinen ja juon. En kuitenkaan juo KOSKAAN rähinäviinaa ja muutenkin omasta mielestäni olen ihan ok isä ja puoliso. Lukuun ottamatta sitä, että kaikki tunteet puolisoa kohtaan ovat kuolleet jo vuosia sitten. Takana runsaat parikymmentä vuotta yhteiseloa. Lapset alkavat olla siinä iässä, että eroakin voisi ajatella (tosin murkkuja vielä kumpikin), muuta ajatukset ovat todella sekaisin. Eli jotenkin komppaan Poolon kanssa. Voisko elämä olla jotain enemmän....