Onko kukaan kokenut samaa leikkipuistossa?

[Milla00]

Puistossa jossa olemme käyneet jonkin aikaa on muodostunut jo äitien kesken jotkin ryhmät. Yritän aina tilaisuuden tullen jutella varsinkin uusille kasvoille, mutta ns. vakio äiti porukka joka sielä käy niin heihin en ole saanut oikeen kunnollista puhe yhteyttä kun aina he keskenään vaan juttelevat omista asioistaan enkä kehtaa siihen väliin mennä. Tulevat puistoonkin yleensä porukassa tai toisen äidin kans. Itse kun menen pienen taaperoni kanssa puistoon jotkin "vakio" äidit katsovat tuimasti eivätkä ainakaan tervehdi. Heidän lapsensakin ovat tottuneet leikkimään keskenään. Surullista kun tyttöni on arka uusien ihmisten suhteen ja sitten puistossakaan ei yleensä pääse tutustumaan toisiin lapsiin. Itsellä on tunne niinkuin en oikeen kuuluisi heidän "porukkaan" kun heillä on jo useita lapsia ja äidit ovat mutenkin ehkä minua vanhempia. Äideillä tuntuu olevan vähän sama meininki kuin uuteen kouluuun mennessä, että pitää saada heti ryhmät muodostettua ja ulkopuolelle jäänyttä katsotaan vaan säälivästi. Itse olen tottunut juttelemaan ventovieraiden kans joten uskallan kyl mennä juttusille, mutta kun vaistoan vaan semmosen huonon hengen siellä.

 

[niin no]

uskallan kyl mennä juttusille, mutta kun vaistoan vaan semmosen huonon hengen

Sori
Jos nyt kuitenkin menet vaan juttelemaan ilman niitä "vaistojasi"

 

[Sankkuli]

Mä en voi sietää tommosia ihme mammarinkejä, ei voi mitään

 

[.....]

Joo ja sitten saa olla omaa lasta repimässä pois heidän lastensa luota, kun yhdessä leikkiminenkään ei näytä olevan heille mieleen.

 

["joo"]

Älä välitä, toi on ihan tyypillinen hiekkalaatikkoilmiö, siitä on kirjoitettu maailmansivu juttuja. Ei ne kyllä välttämättä tuimasti katso, vaan katsovat ehkä mielenkiinnosta kuka tuli, mutta kontaktia eivät kuitenkaan ota. Yksi hyvä keino on ottaa kontaktia lasten kautta, jos joku lapsista esim. eksyy samaan aikaan keinumaan sinun lapsesi kanssa. Lisäksi kannattaa katsoa mammoihin puistoon tullessaan ja vaikka ystävällisesti nyökätä, otat tilan haltuusi niin sanoakseni.

 

[pui]

Tätä en tajua. En koskaan, koskaan ole mennyt puistoon siksi, että siellä tutustutaan, vaan leikkimään joko tuttavien tai perheen kera. Ei ole kaupassa, kaupungilla, bussissa, odotustiloissa eikä puistoissa tapana moikkailla tuntemattomia ihmisiä.

 

[vierus]

Tutulta kuulostaa. On siinä jotain sellaistakin(aina naisilla sama ilmiö) et kun me nyt ollaan porukka niin näytetäänn vähän, et ei sulla ole tähän asiaa ja sä kyllä varmaan ihan hirveesti haluaisit, mut me ei nyt oikeen välitetä.
Se on lapsellista ja vallankäytöstähän siinä on kyse. Yhtä on helppo syrjiä ja siitä tulee sitä kuuluisaa me-henkeä.

 

[No,]

mä ainakin meen puistoon juurikin toisia äitejä tapaamaan,samalla kun lapset harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja yhdessä leikkimistä.Usein tulee valmiiksi tuttujen kanssa upottua keskusteluihin,arkoihinkin asioihin...ja silloin jää usein uudet puistoilijat huomioimatta,mutta ikinä en pahalla,enkä katso tuimasti tms. Meillä ainakin nois lähipuistoissa yleensä jutellaan uusienkin tuttavuuksien kanssa helposti,varsinkin jos itse tekevät aloitteen. Tsemppiä ja rohkeutta aapeelle.

 

["Aurinkoinen"]

Asutko Oulun seudulla? Oikein tyypillistä täällä!

 

[bud]

Olen huomannut saman tässä 7v aikana, kun olen äiti ollut. Itse olen pannut merkille myös sen, että riippuu asuinalueesta/puistosta, millainen meininki on. Kun asuimme kaupungin vuokrakerrostalo alueella, siellä aina oli juttuseuraa ja paljon avoimempi meininki muutenkin. Sitten kun muutimme sieltä pois "hienommalle" alueelle, jossa asumme nyt, on useita tälläisiä mammarinkejä. Yksi normaali äiti tässä uudessa puistossamme kysyikin, että olenko huomannut kyseisen ilmiön, joten se ei todella ole huuhaata.

 

[Kerpele]

Mua taas harmittaa kun mulle yritetään jutella todella usein ja mulla on aina sellanen olo että ei jaksais diipadaapaa....

Mulla on sellanen kausi että jotenkin kyllästyttää sellanen pinnallinen lässytys :/

 

["joo"]

Ehkä sitten ei kannattaisi leikkipuistoon tulla..? Onhan se ihan luonnollista, että tuollaisissa paikoissa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa...aika kummallisen kuvan lapsetkin saavat hyvistä tavoista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, jos äiti tuppisuuna...

 

["joo"]

Tarkoitin siis Kerpelettä enkä ap:ta

 

[Nepparipoks]

Mua taas harmittaa kun mulle yritetään jutella todella usein ja mulla on aina sellanen olo että ei jaksais diipadaapaa....

Mulla on sellanen kausi että jotenkin kyllästyttää sellanen pinnallinen lässytys :/

Onko oikea oikea vai väärä vasen.

 

["jeps"]

Kai suomalainen on sitten niin heikko itsetunnoltaan ja pitää itseään surkeana hyypionä. Koska ei luota siihen, että jos ottaa kaikki mukaan, ei jää itse ulkopuoliseksi. siitä kai siinä on vaan kyse. Suomalaisilla on heikko itsetunto, heikoin niillä suosituilla, jotka pyörittävät noita rinkejä, joissa jätetään pois se, jolla ei jo valmiiksi puistoon/asuinalueelle, jne tullessa ole kaveria mukana.

Ja kyllä olen huomannut saman ilmiön sekä aikuisten että lasten keskuudessa. Pieni taapero on innokas ja haluaa huomioida kaikki jja leikkiä kaikkien kanssa ja tutustua kaikkiin. Pian hän oppii että toisia ei kuulu huomata eikä vieraisiin tutustua vaan pyöritään vaan omassa piirissä, jonka yhteishenki muodustuu siitä, että juorutaan jostain ja jätetään joku ulkopuolelle.

 

[tuttuli]

Joo koettu on ja erityisen kurjalta tollanen alko tuntua siinä vaiheessa, kun lapsi itsekin joskus 3-4-vuotiaana alko tajuta ton kaavan

 

["hipp"]

Mua taas harmittaa kun mulle yritetään jutella todella usein ja mulla on aina sellanen olo että ei jaksais diipadaapaa....

Mulla on sellanen kausi että jotenkin kyllästyttää sellanen pinnallinen lässytys :/

meidänkin puistossa käy välilä yksi äiti jonka aamumuroihin joku on pissinyt.Ei alkeellisimpiakaan sosiaalitaitoja,töksäyttelee vaan, jos erehtyy juttusille.Kyllä sellaiset matamit opitaan nopeasti kiertää kaukaa,älä huoli
ap:lle jaksamiset, kurjaa että tuollaista on.Itse en ole törmännyt, puisto ja paikkakuntakohtasta varmaan.Meillä ei myöskään lapset ole törmänneet tuollaiseen vaan joka puistosta on aina löytynyt kaveri.

 

["omena"]

Entisen kodin lähipuistossa oli just tuollainen meininki, kun siellä alettiin käydä. Tietyt vanhemmat seisoi ringissä juttelemassa eikä edes tervehtineet, kun sinne meni. Aika nopeesti sitten annoin niiden olla rauhassa. Tuntui musta aika oudolle se, ettei voinut edes tervehtiä. Onneksi siellä kävi muitakin perheitä, joista saatiin kavereita. Aina mekin sitten porukalla juteltiin, mutta tervehdittiin kaikkia ja otettiin halukkaat mukaan juttuihin.

 

["vieras"]

Yritän olla joutumatta tilanteeseen että leikkipuistoporukka muodostaisi tärkeän osan sosiaalisista kontakteista Käyn ihan puhtaasti lasten vuoksi puistossa, muut saa pyöriä piireissään.

 

["joo"]

[QUOTE="vieras";24091307]Yritän olla joutumatta tilanteeseen että leikkipuistoporukka muodostaisi tärkeän osan sosiaalisista kontakteista Käyn ihan puhtaasti lasten vuoksi puistossa, muut saa pyöriä piireissään.[/QUOTE]

Ihan jees, toivottavasti kuitenkin tervehdit muita siellä ja vastaat, jos sinulle puhutaan!

 

["vieras"]

[QUOTE="joo";24091325]Ihan jees, toivottavasti kuitenkin tervehdit muita siellä ja vastaat, jos sinulle puhutaan! [/QUOTE]

Totta kai ja usein onkin jutusteluseuraa, mutta en halua liittyä mihinkään porukoihin, on sen verran kaukana omasta ajatusmaailmasta eikä äitiys niin täytä maailmaani, että olisi tarve liittyä johonkin klubeihin.

 

[jaah]

Mä on aiemmin ollu se ulkopuolinen, kaikki tunti toisensa eikä suunnilleen edes moikannu. Mutta kun käytiin puistossa vuosia (mulla vanhin jo koulussa ja nuorin 1-v nyt) niin alkoi ne ihmiset jutella.
Moni ei ajattele olevansa sisäpiiriä tai ylläpitävänsä sitä, vaan monet on ujoja tai muuten ei-niin-ssosiaalisia et on aina helpoin jutella sille ennestään tutulle.
Mullakin tulee juteltua niille tutuille nykyään, lähinnä siksi et niistä tiedän et ne vastaa
Eli aikaa se monesti vaatii, ja sitä että itse jaksaa olla ystävällinen, tervehtiä jne. Sit yhtäkkiä huomaa olevansa "sisäpiirissä" ja tajuaa ettei sellaista edes ole, ne muutkin on vaan ujoja tms.

 

["Vieras"]

Mä kylläkin vähän toivon, ettei kukaan tule juttelemaan minulle, kun minua ei ole kovin kiinnostanut tollainen rupattelu.

 

[Phoebsi]

Olen törmännyt ryhmiin, mutta niissä kukaan ei ole jättänyt tervehtimättä. Yksittäisiin murjottajiin olen sitten törmännyt senkin edestä, mutta viis heistä. Jokainen on siellä puistossa miten tahtoo, mutta kivahan se tietysti olisi että edes tervehdittäisiin ja annettaisiin lasten leikkiä keskenään.

 

[Ärrimiau]

Tätä en tajua. En koskaan, koskaan ole mennyt puistoon siksi, että siellä tutustutaan, vaan leikkimään joko tuttavien tai perheen kera. Ei ole kaupassa, kaupungilla, bussissa, odotustiloissa eikä puistoissa tapana moikkailla tuntemattomia ihmisiä.

Auts, nyt kirpaisi. Minulla on paljon tuttuja, jotka ovat tulleet tutuiksi kun olen monta kertaa kaupungilla nähnyt ja sitten vähitellen alkanut tervehtiä ja lopulta ollaan juteltu enemmänkin. Miten niistä tuntemattomista muuten voisi tulla tuttuja?