Onko kukaan antanut vauvan olla kokonaan ilman tuttia?

kuusi lasta on. kaikille tuttia tarjottu. viisi sitä on syönyt ja yksi söi peukaloaan. tutista huomattavasti helpompi vieroittaa kuin peukalosta

 

Kaikki kolme ovat pärjänneet ilman tuttia. Kun ei ensimmäisille heti maistunut, en jaksanut alkaa opettaa tutin syömiseen (tai siitä poisoppimiseen). Syli ja silittely ovat riittäneet tyynnyttelemiseen.

 

Meillä on 2v4kk esikoinen ja 3kkn ikäiset kaksoset. Iskin vauvoille tutit suuhun heti kotona, sillä hommasta ei tule mitään, jos en saa tyyppejä tuteilla tiukassa paikassa hetkeksi tyytyväiseksi. En voi olla tissituttina kahdelle ja tunteiden tulkkina uhmaikäiselle yhtä aikaa.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja kyllä sitä voi pärjätä ilman tutteja.

 

Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja kyllä sitä voi pärjätä ilman tutteja.

Tietysti voi pärjätä ilman tutteja missä tilanteessa vain, mutta oman järjen käyttö on sallittu joka tilanteessa. Meillä kaksoset saivat tutit jo ollessaan teholla. Tutteja vastaan puhuttiiin jo 90-luvun alussa ja ehkä jo aikaisemmin. Mutta silti tutti pitää pintansa.

 

Esikoiselle (2v) jouduin antamaan tutin voimakkaan imutarpeen takia. Jo alle vuosikkaana tutista tuli vain uneenrauhoittaja ja puolitoista vuotiaana jätettiin se pois. Olin varautunut viikon taistoon, lopputuloksena puolen tunnin itkupotkuraivarit ja seuraavana iltana kysyi kerran. Sitten unohtui koko asia.

Kuopukselle en ole antanut, koska ei ole ollut tarvetta. Muutamana yönä on ollut heikkoja hetkiä, koska selkeästi pitäisi vain imeä itsensä rauhalliseksi (ei olisi lapsi itsekään jaksanut oikeasti herätä tunnin välein). En ole luovuttanut (lapsi 6kk) ja hammaskipuihin ollut erinäiset purulelut käytössä.

 

Voisiko tuo "luonnottomuus" johtua somesta? Joka paikassa on vauvojen kuvia eikä kellään oo koskaan tuttia suussa ruudulla/mainoksissa jne. Mut ei tartte mennä kuin lähimarkettiin, ja heti tulee vastaan tutti suussa nököttäviä vauvoja.

Mietin samaa. Hyvinkin mahdollista. Somessa tosiaan näkyy paljon vauvoja ja hyvin harvoin tuttia suussa kuvissa. Niin ne "mielipiteet" näköjään vaan muuttuvat kun tarpeeksi paljon näkee jotain.

 

Kolme lasta, ei tuttia käytössä kenelläkään. Esikoiset on kaksoset ja heitä yritin joskus ihan alussa rauhoitella tutin avulla. Ei kelvannut kummallekaan parilla ekalla kokeilulla joten jätin sikseen, ja lopulta hyvä niin. Tunnen itseni, olisin tuplavauva-arjessa ollut aivan liian väsynyt vielä etsimään, pesemään ja keittelemään (?) tutteja. Myös jotkut tutilliset kuulema heräilee yöllä jos se tutti tippuu suusta, sekään ei kuulosta mukavalta herätä yösyöttöjen lisäksi vielä etsimään tuttia sängystä. Eikä mahdollisesti hankala vieroitus siitä tutista houkuttele sekään.

Kaikki lapset saaneet pitkään lapsentahtisesti rintaa, eikä kukaan mielestäni ole minua tuttina käyttänyt...Normaalit tiheän imun kaudet on toki ollu, mutta ei minusta sellaista yletöntä huvitissittelyä kuitenkaan. Eikä kukaan huomannut ruveta peukkuakaan imemään. Meillä on tämän suhteen ollut tuuria.

Ja oma "synkkä" salaisuuteni on vielä, että minusta ne tutit on vähän yökköjä Senkin suhteen oli helpotus, ettei kelvannut omille lapsille. Kuopukselle en koskaan edes tarjonnut, en kokenut tarpeelliseksi missään vaiheessa.

Minulle on ihan sama onko jonkun vauvalla tutti suussa vai ei, en ajattele siitä oikeestaan mitään. Se on kyllä hassun näköistä, jos vielä isolla taaperolla on tutti. Eikä ole tietty hyväksi hampaillekaan.

 

Esikoinen ei huolinut. Vaan alkoi syödä peukaloaan. Siitä sit vasta kiva irrottautuminen olikin... Elikäs muille tuikkasin suuhun heti kun oli mahdollista.

Meillä sama. Ei ollu kivaa ei.
Muut on tutin huolinu eikä oo tarvinnu peukkua imeskellä.

Tuttiahan ei oo mikään pakko antaa jos ei halua.

Mä tunnen yhden perheen jossa useampi lapsi, viimesen lapsen kohdalla perheen isä päätti että tuttia ei anneta. äiti sitten kanteli koko ajan itkevää lasta ekan puoli vuotta, oli salaa kokeillu tuttia ja vauva oli hiljentyny nukkumaan samantien... Kertoi tästä isälle mutta isä pysyi kannassaan ja tuttia ei annettu.

 

Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja kyllä sitä voi pärjätä ilman tutteja.

Olipa väheksyvä vastaus. Tässä taas pyritään pätemään muiden äitien kustannuksella, tosin huonolla menestyksellä. Ehkä oletkin ollut samantyylisessä tilanteessa, mutta vauvat eivät ole samanlaisia eivätkä lähtökohdat, perheenjäsenet jne. Luulisi sinunkin jo tajuavan useamman lapsen vanhempana.

 

Omat rintani tarvitsivat aina vauvan rinnalla oloa kun jotain halusi imeä. Esikoisen kohdalla tutti oli käytössä ja maito ehtyi siinä 4 kk jälkeen. Kuopukselle ei tuttia annettu ja sai aina halutessaan tulla rinnalle. Maitoa riitti pitkäksi aikaa.

 

Oli tutti ja siitä päästiin 1v9kk iässä kivuttomasti eroon. Söi sillon vain nukahtaessa ja oikein pahaan mieleen. Ei muuten lussutellu. Alunperin annoin tutin koska imemistarve oli hirveä eikä siitä tullu mitään että lussutti kokoajan tissiä, maitoa silti tuli ja poika suuttui kun ei ois jaksanu mutta imeä piti. Mahassa jo söi nyrkkiä ja samaista kättä kokoajan ellei ollu tissillä. Iho oli rikki kädestä. Tutin avulla iho parani ja tyyntyi helpommin ilman pakkomaitoa. Imetys ei lainkaan kärsinyt tutista. Onhan noita lussuttimia ennenkin annettu, kangasmosselo tms tyynnyttämään. Ei se ap niin uus ja luonnotin asiole.

 

Meidän tyttö pökkäsi kielellä tutin pois suusta heti alkuunsa. Ajateltiin olla sitten edes antamatta. Hyvin pärjäsi ilman. Itse en kokenut olevani "tuttina" ja imettäminenkin ilman mitään ongelmia lopetti niin 10 kk ikäisenä

 

Esikoiselle ei tuttia tarjottu, koska ei ollut tarvetta.
Toisen lapsen "opetin" tutin imemiseen, koska muuten nuolee/kuolaa/imee mitä tahansa ulottivilla olevaa kangasta. Esim. kantoliinan reunaa lutkutti kesällä ihan intona niin, että suupieli aukesi hankauksen takia..
Ja nyt talvella yrittää saada (ja saakin) toppahaalarin kauluksen tai kypärälakin kaulaosan suuhunsa, jos tuttia ei ole edessä.. kiva pakkasella olla haalarissa, jonka rintamus on läpimärkä..

 

Esikoinen söi tuttia ja pääsi siitä nätisti eroon 1v9kk ikäisenä. Kakkoselle ei kelvannut tutti vaan peukku ja siitä vieroittautumisessa oli tosi kova homma. Kuopukselle ei kelvannut muu kuin tissi ja imemisen tarve oli kova. Hankalaa oli, kun rinnasta ei saa maidon tuloa katkaistua, kun vauva olisi halunnut vain imeä. Sit oli ihan täysi koko ajan ja pulautuksia jne. Ja sit isompanakaan ei keskeytyksetön uni oikein onnistunut kummaltakaan. Yritin kaikkia tuttumalleja ja olisin antanut aika paljon, jos tutti olisi kelvannut Ei innostunut koskaan tuttipullostakaan, mut pillillä oppi juomaan nopeasti.

Kannattaisi muistaa, et ihmiset ja perheet ovat erilaisia. Se, mikä sopii itselle, ei välttämättä sovi muille. Turhaa tuomitsemista pikkuasioissa on syytä välttää ja tää tutti on yksi niistä. Joku vauva ei tarvii tuttia, jonkun toisen elämää se helpottaa kovasti. Hyviä lapsia kasvaa kummastakin eikä tutti/tutittomuus mitenkään määrittele tulevaa elämää.

 

Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja kyllä sitä voi pärjätä ilman tutteja.

Kerron sulle salaisuuden. Se että et tarvinut tutteja ei tehnyt susta yhtään parempaa äitiä. Vaikka se superilta saattaa tuntuakin ja varsinkin siltä että on pakko yrittää pönkittää paremmuuttaan. Aika säälittävää.

 

Neljästä lapsestani yksi ei ole syönyt tuttia. Tutin käytössä ja tutittomuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Jos ei ole tutti käytössä, ei tarvi illalla nukkumaan mennessä kontata pitkin huushollia, kun kaikki kymmenen tuttia ovat kadoksissa. Alunperin tutti keksittiin kai nimenomaan tyydyttämään vauvan imemistarvetta, joka lienee äärimmäisen suuri. Tämä tutti myös monasti vauvan rauhoittaa, sitten on tietenkin lapsia ja äitejä, jotka tulevat toimeen ilman tutteja. En tosin tiennyt, että tutin käyttökin/käyttämättömyyskin on nykyään joku hyvän äitiyden mittari.

 

Minulla oli ennen lasten syntymää aikomuksena, ettei lapsille anneta tuttia lainkaan. Toisin kävi. Jo sairaalassa hoitajat antoivat tutit lapsille. Ensimmäiselle en muista miksi. Seuraavat taas saivat tutit, koska olivat keskoskaapissa.Käytännössä tutti oli hyvä asia, vaikka olin etukäteen suhtautunut siihen vastentahtoisesti. Imetys ei kärsinyt tutista, sillä imetin kaikkia lapsia yli 1,5-vuotiaiksi. Tutista luovuttiin ennen imetyksen loppumista. Mielestäni on hyvä toimia tutin suhteen siten kuin parhaalta tuntuu, sillä lapset ja tilanteet ovat erilaisia.

Olen täysin samaa mieltä. Tilanteen mukaan mennään, kaikenlaiset aikomukset kannattaa pitkälti jättää. Totesin näin alkaessani odottaa kolmatta.