Toggle sidebar

Onko kukaan alkanut toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan yli 30-vuotiaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Olen aina halunnut opiskella tiettyä alaa, opinnot kuitenkin veisivät lukion kanssa yli 7v. Kannattaako enää "tässä iässä", olen nyt 28-vuotias ja valmistuessani olisin varmaan yli 35-vuotias, jos ikinä edes pääsisin sisään haluamaani kouluun.

Minulla on pieniä lapsiakin, opiskeleminen tuskin taloudellisesti kannattaa sillä hetkellä, mutta myöhemmin toki tulotaso nousisi. Luultavasti joutuisin kuitenkin hetkeksi "sossun luukulle" ja/tai lapset tosi pitkiä päiviä hoidossa, jos kävisin samalla töissä (olen yksinhuoltaja).
 
35-vuotiaanakin sulla on vielä 30 vuotta jäljellä työelämässä, joten missää nimessä ei ole liian myöhäistä opiskelu! Sanoisinpa, että go for it! Itse valmistuin toiseen, unelma-ammattiini 31-vuotiaana, enkä ole katunut pätkääkään että vaihdoin alaa ja lähdin opiskelemaan 27-vuotiaana.
 
On varmasti monikin. JOs olet tietyn ammatin halunnut jo vuosia niin miksi et ole haavettasi toteuttanut. Kyllähän 7 vuotta on pitkä aika opiskella, mutta on sulla opintojen jälkeen työelämää vielä reilu 30 vuotta jäljellä, joten kannattaa tietysti.
 
Lähde siitä ajatuksesta, että sun työura loppuu kun olet 63-65-vuotias - eli vaikka valmistuisit 40-vuotiaana, niin sulla olis vielä yli 20 vuotta työelämää edessä.
Ilman muuta sun kannattaa alkaa opiskelemaan ja tehdä itsellesi sellainen elämä, jota haluat elää.
Itte aloitin koulun 42-vuotiaana, olen 45 kun valmistun, joten teen juurikin 20 vuotta työtä, jota haluan tehdä.
 
Miksi sinun pitää lukio käydä? Eikö sulla ole mitään ammatillista koulutusta? Outoa, jos ihminen haaveilee vuosia ammatista, mutta ei ole sitä ensimmäistäkään hankkinut.
 
Tälle alalle pitää kyllä ensin käydä lukio, siinä minulla menisi pari vuotta (olen käynyt osan kursseista mutta osa on suorittamatta + kirjoitukset), itse opiskelu sitten sen jälkeen viisi vuotta :) Jos en tälle alalle pääsisikään, alkaisin ehkä opiskella kuitenkin jotain muuta, nykyiset alani eivät oikein tunnu omilta.
 
Kuulostaa rankalta, jos sun pitäisi käydä vielä töissäkin. Milloin ehdit opiskella sitten, esim lukea tentteihin tai tehdä itsenäisiä tehtäviä? Onko sulla hyvä tukiverkosto, jotka voisivat auttaa lasten hoidossa?
 
[QUOTE="vieras";28301390]Mikä ala vie 7 vuotta? Eikö sinulla ole mitään toisen asteen tutkintoa suoritettuna?[/QUOTE]

No, yliopistossa menee tyypillisesti eri helposti toi 7 vuotta. Itsellä meni 6,5 vuotta ja suoriuduin läpi kohtuullisen nopeasti.
 
[QUOTE="aapee";28301401]Tälle alalle pitää kyllä ensin käydä lukio, siinä minulla menisi pari vuotta (olen käynyt osan kursseista mutta osa on suorittamatta + kirjoitukset), itse opiskelu sitten sen jälkeen viisi vuotta :) Jos en tälle alalle pääsisikään, alkaisin ehkä opiskella kuitenkin jotain muuta, nykyiset alani eivät oikein tunnu omilta.[/QUOTE]

Jos olet suorittanut jo osan lukion kursseista, vuodessa selviät. Ja riittääkö pelkkä lukion päästötodistus vai pitääkö olla yo- todistus?
 
[QUOTE="vieras";28301419]Jos olet suorittanut jo osan lukion kursseista, vuodessa selviät. Ja riittääkö pelkkä lukion päästötodistus vai pitääkö olla yo- todistus?[/QUOTE]

Täytyy olla yo-todistus ja mielellään vielä hyvillä arvosanoilla suoritettuna :D Se tuskin tuottaa isoja ongelmia, motivaatio on kohdillaan.
 
[QUOTE="Vieras";28301413]No, yliopistossa menee tyypillisesti eri helposti toi 7 vuotta. Itsellä meni 6,5 vuotta ja suoriuduin läpi kohtuullisen nopeasti.[/QUOTE]

Ei mene "helposti" 7 vuottaa. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista suurin osa on selvinnyt 5-6 vuodesta. Tosin aina on näitä ikuisuus opiskelijoita.
 
[QUOTE="aapee";28301424]Täytyy olla yo-todistus ja mielellään vielä hyvillä arvosanoilla suoritettuna :D Se tuskin tuottaa isoja ongelmia, motivaatio on kohdillaan.[/QUOTE]

Jos heti ilmoittaudut lukioon ja suoritat verkkokursseja mahdollisimman paljon, etkö saisi ensi vuoden kevääksi lukion suoritettua?
 
[QUOTE="Vieras";28301413]No, yliopistossa menee tyypillisesti eri helposti toi 7 vuotta. Itsellä meni 6,5 vuotta ja suoriuduin läpi kohtuullisen nopeasti.[/QUOTE]

No jos ei muuta touhua siinä samalla (esim. lastenhoitoa tai töissäkäyntiä), niin kyllä useimmat yliopistotutkinnot pystyy suorittamaan 4-5 vuodessa. Mun mielestä on tosi omituista, kun yliopistossa koko ajan hoettiin, että ei teillä ole kiire valmistua. No ei nyt kiire, mutta ei kyllä tullut missään vaiheessa kovaa kiireen tuntua, kun valmistuin 5 vuodessa. Jotkut tietty haluaa haalia kaikki mahdolliset perusopinnot ja tehdä satoja opintopisteitä yli, mutta onko siinä nyt kauheasti järkeä...
 
Onhan noita. Yks reippaasti päälle kolmekymppinen ystäväni, jolla on jo maisterinpaperit yhdeltä alalta, irtisanoutui pari vuotta sitten vakiduunista ja alkoi päntätä lääkiksen pääsykokeisiin. Vielä ei oo päässyt sisälle, pyrkii nyt tänä keväänä kolmatta kertaa, mut on tässä välissä opiskellut backuppina ravitsemustieteitä.
 
Kiitos paljon tsempistä, lääkikseen minäkin.. ;) Olen jättänyt haaveitani toteuttamatta lähinnä sen vuoksi, että olen ajatellut sen olevan monimutkaista ja kaukana nykyisestä elämästäni, vasta nyt olen havainnut pystyväni melkein mihin vain. Lapset eivät ole este, ainakaan en halua ajatella niin.

Jos ei lääkikseen pääse, vaihtoehtona on journalismi. Ensin kuitenkin se lukio loppuun :)
 
[QUOTE="vieras";28301427]Ei mene "helposti" 7 vuottaa. Tuntemistani yliopisto-opiskelijoista suurin osa on selvinnyt 5-6 vuodesta. Tosin aina on näitä ikuisuus opiskelijoita.[/QUOTE]

Ja mun tuntemista yliopisto-opiskelijoista valtaosalla meni yhden tutkinnon suorittamiseen 6-8 vuotta, niin kuin itsellänikin... Lienee melko tavallista meidän humanistien keskuudessa :) Opiskeluaikaa pidentävät helposti esim. töissäkäynti ja puolen vuoden tai vuoden mittaiset vaihto-opiskelut. Eikä mulla ole edes mitään suuren suurta opintoviikkomäärää, kokonaisuudessaan ovareita tais kertyä alle 180, kun tutkinnon minimiraja oli 160 ov (puhutaan ajasta ennen opintopisteitä).
 
No se voi olla todella rankkaa kun olet yksin. Saatko apua lastenhoitoon esim. isovanhemmilta tai ex-mieheltä, jos hän ottaa joskus lapset vaikka viikollopuksi? Riippuu myös minkä ikäisiä lapsia. Kannattaa tosin kokeilla ihmeessä jos sitä haluat, olet sitten ainakin yrittänyt. Lukion nyt saa käytyä vaikka miten, verkkokurssejakin on paljon jos ei kouluun aina ehdi.

Ikäsi puolesta et todellakaan ole liian vanha, mutta kannattaa punnita opiskelun kannattavuus huolella ja se kuinka itse jaksat. Varmasti tulee rankkoja hetkiä ja rahat ovat vähissä.
 
Minä pyrin kanssa lääkikseen. :) Yo kävin viime kesänä, nyt käynyt valmennuskurssia ja sitten kokeeseen. Tosi rankka on opiskelutahti ja paljon muistettavaa vaikka aina ollut hyvä näissä aineissa. Huh. Mutta tsemppiä sinulle!
 
[QUOTE="vieras";28301497]Minä pyrin kanssa lääkikseen. :) Yo kävin viime kesänä, nyt käynyt valmennuskurssia ja sitten kokeeseen. Tosi rankka on opiskelutahti ja paljon muistettavaa vaikka aina ollut hyvä näissä aineissa. Huh. Mutta tsemppiä sinulle![/QUOTE]

Kiva juttu :) Mulla on ollut pitkä matematiikka, vaikka se ei ehkä kuitenkaan ole vahvin alani, fysiikan kanssa myös joutuu tekemään töitä, uskoisin kyllä että pystyn siihen. Toivottavasti sulla tärppää!
 
[QUOTE="aapee";28301511]Kiva juttu :) Mulla on ollut pitkä matematiikka, vaikka se ei ehkä kuitenkaan ole vahvin alani, fysiikan kanssa myös joutuu tekemään töitä, uskoisin kyllä että pystyn siihen. Toivottavasti sulla tärppää![/QUOTE]

Ei kai lääketieteen opinnoissa fysiikkaa tarvitse kuin ne lukon pakolliset tai onko pakollista kuin se yksi fysiikka. Kemia on tärkeä.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa