onko kukaan alkanut seurustella ystävän kanssa?

[kokemuksia kaipaava]

kuinka pitkä ystävyys oli takana?
miten huomasitte että oli ehkä muutakin?
ja miten kaikki sujui, oliko samanlainen ihminen myös suhteessa?

 

[Koivunkäpy]

:wave: oltiin tunnettu parisen vuotta, oltiin jo molemmat tovi tiedetty että jotain voi ollam uutakin, siihen sit vaan ajauduttiin, nyt on kaksi lasta, talo ja ihan kohta häät.

 

[Siksakkia]

Työkaverin kanssa, alettiin vaan viihtyä yhä enemmän ja enemmän yhdessä ja tajuttiin että ollaan rakastuttu :heart: Ollaan oltu yhdessä melkein 4,5 vuotta, joista naimisissa reilut 2,5 vuotta.

 

[Suhmuran Santra 55]

alkaisin,jos ei olisinäin pitkää avioliittoa ,kuin 34v. ei huvita aloittaa kaikkea alusta,joten olen varmalla pohjalla entisen kanssa,Ystävyyttä on takana n.5v.sairauden myötä tutustuttu.Että heinä olis vihreetä aidan takana.

 

[mn]

oltiin tunnettu 5 vuotta ennen ku alettiin surustella, koko sen ajan tiedettiin et siin oli muutakin, mut ain jompi kumpi seurusteli ja sit kun oltiin kumpikin yhtäaikaa vapaita niin päätettiin kokeilla ja nyt ollaan oltu 6 vuotta yhessä ja siit ajasta 5 v naimisissa
ja samalainen oli ihmisenä kuin kaverinakin. eli hyvin menee!!

 

[Otsoemo]

no ensirakkauteni kehkeytyi ystävyydestä, mut sillon oltiin niin kovin nuoria vielä. Me oltiin ystäviä vajaa 3 vuotta ennen seurustelua. Seurustelu ei sujunukaan ja ystävyys meni pitkäksi aikaa vaikeaksi eron jälkeen. Siinä oli niin paljon tunnetta pelissä, että molemmilla oli varmaan vaikeaa palata siihen ystävyystasolle. Joskus myöhemmin olen ymmärtänyt että hän oli miulle niin kuin veli ja sen takia tunne oli niin vahva, vahvempi kuin tavallisesti ystävyyssuhteissa. Ystäväni tunnusti myöhemmin, että hän onkin homo. Ei ollut vielä siinä vaiheessa tunnustanut sitä itselleen, kun luulimme olevamme rakastuneita.

No kyllä tavallaan tämän hetkisen miehenkin kanssa suhde kehkeytyi ystävyydestä tai ehkä pikemminkin kaveruudesta. Oltiin työkavereita muutaman kuukauden ja hengailtiin aika paljon vapaa-ajallakin. Kunnes huomasin, että hemmetti tässä on nyt jotain muutakin. Parempaa kumppania en voisi itselleni kuvitella. Tässä ensimmäistä lasta odotellaan yhdessä onnellisina.

 

[vieras]

oon tuntenu mieheni ala aste iästä saakka.

 

[ap]

alkaisin,jos ei olisinäin pitkää avioliittoa ,kuin 34v. ei huvita aloittaa kaikkea alusta,joten olen varmalla pohjalla entisen kanssa,Ystävyyttä on takana n.5v.sairauden myötä tutustuttu.Että heinä olis vihreetä aidan takana.

no jaa, me ollaan kyllä sinkkuja
kun molemmat seurusteli tahoillaan meidän välillä oli pelkkää ystävyyttä.

 

[ap]

:wave: oltiin tunnettu parisen vuotta, oltiin jo molemmat tovi tiedetty että jotain voi ollam uutakin, siihen sit vaan ajauduttiin, nyt on kaksi lasta, talo ja ihan kohta häät.

onko samanlainen ihminen sitten myös parisuhteessa?

 

[ap]

onko lisää kokemuksia

 

[IhanaValo]

Hmm..no periaatteessa myö miehen kans oltiin ensin vaan kavereita..tosin ei "tunnettu" kuin muutaman kuukauden ennen ku mies pamautti sen seurustelukysymyksen.Sinä aikana hengattiin paljon, sekä isommalla porukalla että kaksistaan.

 

[vieras]

Minuakin kiinnostaa!

 

[ap]

up!

 

[jurristi harmaana]

Juu olen, lähes parhaan sellaisen kanssa. Oltiin hyviä ystäviä viitisen vuotta (seurusteltiin ekaa kertaa tavatessamme kumpikin tahoillamme) ja siitä se sit lähti. En osaa edes tarkkaan sanoa, milloin aloimme varsinaisesti seurustella, mutta sinkkuja olimme kumpikin jo siinä vaiheessa. Nyt ollaan eletty yhdessä kohta 12 vuotta, josta 8,5 vuotta aviossa, lapsia kolme.

Ja juu, ainakaan meillä ei ole toisen luonteen suhteen tullut yhdessäoloaikana yllätyksiä, kumpikin siis aikanaan tiesi tarkalleen, miten vaikean ihmisen kanssa hynttyynsä lyö yhteen... Toki ihmiset ajan myötä kasvavat ja "kehittyvät" henkisesti, mutta noin niin kuin perusluonne on pysynyt samanlaisena.

 

[toisenlainen kokemus]

onko lisää kokemuksia

joo, mun ukkoni rupesi seurustelemaan selkäni takana ystäväni kanssa. oli tunnettu 15v. ja nyt he tahollaan naimisissa.