Alkuperäinen kirjoittaja tämä nauratti;23439821:
varsinkin tuo levätä ja olla rennosti, heh he millon? nukkua pidempään, hah ha haa, millon??
sulla varmaan extraflegmaattiset lapset tai sitten ne on jo isompia
itselläni vähän pienemmät ja en todellakaan levähdä tai nuku pitempään
Meillä tuo riippuu päivästä. Lapset ovat 6v poika (autismi ja downin syndrooma), 4v tyttö (autisti) ja kohta 4kk vauva. Viikolla kun isommat ovat päiväkodissa meillä on vauvan kanssa todella leppoisaa, saa nukkua päikkäreitä ja ottaa rennosti.
Silloin kun kaikki on kotona päivät tosissaan vaihtelee. Vauva herää syömään siinä neljän-viiden pintaan mutta perhepedissä saan jatkaa torkkumista. Kuuden jälkeen esikoinen herää jolloin siirryn hänen kanssaan sohvalle pötköttelemään, pistetään vaikka filmi pyörimään. Usein siinä on tunnin verran rauhallista ennen kuin poika alkaa päästä vauhtii. Syödään sitten yhdessä aamupalaa ja vauvakin heräilee taas. Keskimmäinen herää vasta kahdeksan korvissa, yötyöstä kotiutunut mies syö aamupalan hänen seurassaan ja menee sitten nukkumaan. Me voidaan sitten omassa rauhallisessa tahdissa lähteä ulkoilemaan, joskus jos laiskotuttaa jäädään aamupäiväksi vielä sisälle ja ulkoillaan vasta lounaan jälkeen.
Laitellaan ruokaa, treenataan isompien lasten kanssa, imetän vauvaa, seurustellaan ja leikitään, piirretään ja lauletaan jne. Ihan miten itse tykätään.
Vaikka isommat lapset, esikoinen varsinkin tarvitsee paljon apua ja seurantaa on tuo oma tahti silti ehdotonta plussaa. Noin verrattuna siihen ajatukseen että minun pitäisi aamulla laittaa itseni ja koko pesue liikkeelle, viedä lapset mahdollisesti kolmeen eri kouluun/päiväkotiin ilman autoa (tilanne joka on tod.näk edessä kun kuopus aloittaa aikanaan hoidossa) ja sitten suunnata töihin. Työpäivän jälkeen lastenhakua, ruuanlaittoa jne.
Kahden isomman kokoaikaista kotihoitoa en haluaisi kokea, mutta muuten kyllä tämä kotiäitiys tuntuu rennolta.