Niin, asiaanhan kyllä vaikuttaa lasten ikäerot. Ehkä aiempi tekstini kuvaa enemmän 3:n melko pienen (ja vielä uhmaikää elävän) lapsen perhekuviota. Jos meilläkin olisi yksi kolmesta jo yläasteella, olisi varmaan vähän helpompaa.On se ero aikamoinen, mutta yhtäkään en pois antaisi. Esikoinen pian 11v, keskimmäinen 4,5v ja kuopus 3v2kk. Kannatan =)
Joo, tiedän kyllä. Meillä toinen kaksosista vastaa myös viittä lasta. (Eli voimahali sinne päin!) Ollaan aika puhki jo ihan hänen takiaan: todella vaativa temperamentti: kiukkuaa ja tulistuu ja saa äärimmäisiä raivareita, on täydellisyyden tavoittelija mikä estää oppimasta sinänsä häntä kiinnostavia asioita, saa raivarit kun ei heti osaa. Veli treenaa lungisti vieressä ja viilettää ihan omissa sfääreissään. Hän on juuri sellainen lapsi jota raivoavana kannetaan autoon hiki valuen sieltä marketin kassajonosta. Toivoisin niin että hän pääsisi jo eteenpäin tuosta uhmasta, mutta pahaa pelkään että neidin perusviritys on ns. haastava, eli tullaan elämään kuin miinakentällä kävellen hänen kanssaan vielä vuosia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.Aina ei toki voi näin olettaa. Meillä tuo isoin vastaa viittä mein 4- ja 3-vuotiasta |O
Tämä vastaus siis 3:n äidille
ymmärrän, kuulostaa liiankin tutulta. meillä tuo helmikuussa 11v täyttävä saa edelleen niitä raivareita. Sellaisia, että pikkusisaruksetkin vaan ihmettelee vieressä. Ovat niin erilaisia. Just äidilleni sanoin, että onneksi enää 7v ja on täysi-ikäinen =) Jos sitten helpottaisi. Voimahali sinnekin.Alkuperäinen kirjoittaja 3:n äiti;22640615:Joo, tiedän kyllä. Meillä toinen kaksosista vastaa myös viittä lasta. (Eli voimahali sinne päin!) Ollaan aika puhki jo ihan hänen takiaan: todella vaativa temperamentti: kiukkuaa ja tulistuu ja saa äärimmäisiä raivareita, on täydellisyyden tavoittelija mikä estää oppimasta sinänsä häntä kiinnostavia asioita, saa raivarit kun ei heti osaa. Veli treenaa lungisti vieressä ja viilettää ihan omissa sfääreissään. Hän on juuri sellainen lapsi jota raivoavana kannetaan autoon hiki valuen sieltä marketin kassajonosta. Toivoisin niin että hän pääsisi jo eteenpäin tuosta uhmasta, mutta pahaa pelkään että neidin perusviritys on ns. haastava, eli tullaan elämään kuin miinakentällä kävellen hänen kanssaan vielä vuosia. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Kaikkea ei ole pakko leipoa itse.Alkuperäinen kirjoittaja 3:n äiti;22640481:Meillä on 4 v kaksoset ja puolivuotias vauva ja elämä on ihan hirveetä hässäkkää. VAikka isot ovat jo noin vanhoja, niin silti. Olen aika poikki, ja kaikki extra, kuten synttäreiden järjestäminen kaksosille, joihin tulee aika paljon porukkaa kun olemme kohtuu suurista perheistä, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mitään ei ehdi tehdä paitsi pakolliset ja nekin niin, että vauva huutaa kiinni lahkeessa. Illalla olemme niin poikki että vain makaamme sohvalla.
Esimerkiksi syntärileipomiset tein tänään niin, että isovanhemmat tulivat meile yökylään leikkimään ja vahtimaan hyvin energisiä kaksosiamme ja puoliso pääosin vahti vauvaa. ELi vaikka puoliso olisi kotona, niin silti kahden voimin tämän paletin pyörittäminen on aikamoista eikä kuviossamme ole varaa millekään erityiselle. Kun joku sairastuu, pesukone leviää, tulee taloyhtiön aitaremontti johon täytyy itse työllä osallistua, niin tilanne muuttuu heti mahdottomaksi, ei ole vain aikaa tehdä mitään muuta kuin ne pakolliset: pyykit, ruoka, vähimmäissiivoukset, lasten vahtiminen.
On meillä raskasta. Silti olen onnellinen jokaisesta lapsestamme, ja kasvavathan ne.
hohhoiijaa. Piti sitten tehdä kolmas kakara, jos edellisiä pitää koko ajan leikittää, vaikka kaksi samanikäistä isoa poikaa. ja jos noin kamalaa on, että 3 henkeä tarvitaan 3 kakaralle.Alkuperäinen kirjoittaja 3:n äiti;22640481:Meillä on 4 v kaksoset ja puolivuotias vauva ja elämä on ihan hirveetä hässäkkää. VAikka isot ovat jo noin vanhoja, niin silti. Olen aika poikki, ja kaikki extra, kuten synttäreiden järjestäminen kaksosille, joihin tulee aika paljon porukkaa kun olemme kohtuu suurista perheistä, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mitään ei ehdi tehdä paitsi pakolliset ja nekin niin, että vauva huutaa kiinni lahkeessa. Illalla olemme niin poikki että vain makaamme sohvalla.
Esimerkiksi syntärileipomiset tein tänään niin, että isovanhemmat tulivat meile yökylään leikkimään ja vahtimaan hyvin energisiä kaksosiamme ja puoliso pääosin vahti vauvaa. ELi vaikka puoliso olisi kotona, niin silti kahden voimin tämän paletin pyörittäminen on aikamoista eikä kuviossamme ole varaa millekään erityiselle. Kun joku sairastuu, pesukone leviää, tulee taloyhtiön aitaremontti johon täytyy itse työllä osallistua, niin tilanne muuttuu heti mahdottomaksi, ei ole vain aikaa tehdä mitään muuta kuin ne pakolliset: pyykit, ruoka, vähimmäissiivoukset, lasten vahtiminen.
On meillä raskasta. Silti olen onnellinen jokaisesta lapsestamme, ja kasvavathan ne.
Siis tottakai minä haluaisin sen vauvan. Hirvitys tuli mieleeni vasta jälkeenpäin sen jälkeen, kun olimme vehtailleet. Tunne ja järki taistelee, mutta kaikesta selvitään kyllä yhdessä. Haluaisin kyllä sen vauvan ehdottomasti.Alkuperäinen kirjoittaja klaö;22640848:Voi elämä... kannattaako tuohon tilanteeseen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä jos epäilee noin kovasti onko oikea ratkaisu. Eikö olisi syntymättömän lapsen kannaltakin reilua antaa hänen elämälleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Eli oletko miettinyt että miksi yritätte vauvaa kun ette ilmiselvästikään ole varma asiasta?
Tuota, isompien kanssa on sitten omat kiireet ja murheet. Mulla 3 poikaa, 6-vuotias eskarilainen, 8-vuotias tokaluokkalainen ja 13-vuotias seiskaluokkalainen. Me vanhemmat olemme molemmat töissä. Arkea rytmittää poikien koulut ja eskari sekä harrastukset. Aamuisin minä huolehdin lapset kouluun. Esikoinen kulkee itse matkat bussilla, herätän hänet, hoputan ja huolehdin, että tekee aamutoimet ja lähtee ajoissa. Keskimmäisen kouluun on miltei 3 kilometriä ja matka vaarallinen, joten minä vien ja eskarin vien tietenkin.Alkuperäinen kirjoittaja 3:n äiti;22640512:Niin, asiaanhan kyllä vaikuttaa lasten ikäerot. Ehkä aiempi tekstini kuvaa enemmän 3:n melko pienen (ja vielä uhmaikää elävän) lapsen perhekuviota. Jos meilläkin olisi yksi kolmesta jo yläasteella, olisi varmaan vähän helpompaa.
Taputtakaa itseänne olalle, kolmen äidit(!) (Ja isät myös).