M
"mamma"
Vieras
Kuukautiseni eivät koskaan ole olleet säännölliset. Kierto on vaihdellut todella paljon, joten en taaskaan ollut yllättynyt siitä, ettei niitä ollut näkynyt reiluun pariin kuukauteen. Olin tehnyt jossain välissä kiertoa raskaustestin, jolta en odottanut mitään suuria. Eipä se suuria näyttänytkään.
Ensimmäinen lapsemme - jota olimme yrittäneet yli vuoden, ennen kuin tulin raskaaksi - oli kymmenen kuukauden ikäinen. Olimme mieheni kanssa puhuneet pienestä ikäerosta ja se tuntui hyvältä ajatukselta. Kuukautiseni vaan siis olivat jälleen epäsäännölliset ja olinkin saanut itselleni lääkeitä niitä varten.
Eräänä aivan tavallisena päivänä olin lähdössä kauppaan. Käväisin ensin vessan kautta ja huomasin, että aikaisemmin ostamastani kahden raskaustestin pakkauksesta oli lipastoon jäänyt yksi liuska. "Tuhlaanpa tämän nyt pois, voin sitten hyvällä omalla tunnolla ruveta syömään niitä lääkkeitä, kun varmistun etten ole raskaana". Tottuneesti sitten tein testin ja lätkäisin sen pöydälle. Ei mennyt montaakaan sekuntia, kunnes luulin saavani paskahalvauksen.
Kaksi viivaa? Siis, minunhan piti varmistaa että EN ole raskaana. Housut puolitangossa lähdin hoipertelemaan olohuoneeseen. Sönkötin jotain epämääräistä, tikku putosi kädestä lattialle ja mieheni toljotti minua kuin hullua. Lopulta sain liuskan mieheni näkyville ja hän oli heti innoissaan. Minäkin toki alkujärkytyksen jälkeen. En vaan jotenkin osannut kuvitella, että testi olisi positiivinen. Olinhan tehnyt jo yhden negatiivisen testin aika myöhään kierrosta.
Kuukautisten mukaan viikkoja olisi ollut jo yli yksitoista. Varasin yksityiselle ultraan ajan ja sainkin sen parin päivän päähän. Ultrassa näkyi jotain pientä, joka saattoi vastata viittä raskausviikkoa Alkiota ei vielä näkynyt kuitenkaan. Vajaan viikon odotin jännityksestä halkeamaisillani, kunnes minulla oli toinen ultra. Siellä sitten onneksi näkyi, kuinka pieni sydän löi ja meidän vauvan alkumme mitattiin päästä peppuun (tai ehkä paremminkin häntään tässä vaiheessa raskautta). Viikkoja oli 6+1.
No, tämmöinen tapaus. Mietin vain että voiko kaikki mennä hyvin, kun ovulaatio on ollut niin myöhään? Minultahan on tavallaan jäänyt yhdet kuukautiset kokonaan välistä. Onko jollain muulla käynyt samoin? Ovulaatiohan on ollut sitten joskus siinä kp 60 tienoilla mun laskujeni mukaan. Eikö limakalvot sun muut kerkeä jotenkin "huonontua" kohdussa? Nyt mulla on viikkoja pian 10. Mitä luulette, miten tässä käy? Onko kokemuksia? En millään jaksaisi odottaa seuraavaa ultraa, että näen onko siellä kaikki hyvin, mutta eipä tässä muuta voi kuin odottaa
Ensimmäinen lapsemme - jota olimme yrittäneet yli vuoden, ennen kuin tulin raskaaksi - oli kymmenen kuukauden ikäinen. Olimme mieheni kanssa puhuneet pienestä ikäerosta ja se tuntui hyvältä ajatukselta. Kuukautiseni vaan siis olivat jälleen epäsäännölliset ja olinkin saanut itselleni lääkeitä niitä varten.
Eräänä aivan tavallisena päivänä olin lähdössä kauppaan. Käväisin ensin vessan kautta ja huomasin, että aikaisemmin ostamastani kahden raskaustestin pakkauksesta oli lipastoon jäänyt yksi liuska. "Tuhlaanpa tämän nyt pois, voin sitten hyvällä omalla tunnolla ruveta syömään niitä lääkkeitä, kun varmistun etten ole raskaana". Tottuneesti sitten tein testin ja lätkäisin sen pöydälle. Ei mennyt montaakaan sekuntia, kunnes luulin saavani paskahalvauksen.
Kaksi viivaa? Siis, minunhan piti varmistaa että EN ole raskaana. Housut puolitangossa lähdin hoipertelemaan olohuoneeseen. Sönkötin jotain epämääräistä, tikku putosi kädestä lattialle ja mieheni toljotti minua kuin hullua. Lopulta sain liuskan mieheni näkyville ja hän oli heti innoissaan. Minäkin toki alkujärkytyksen jälkeen. En vaan jotenkin osannut kuvitella, että testi olisi positiivinen. Olinhan tehnyt jo yhden negatiivisen testin aika myöhään kierrosta.
Kuukautisten mukaan viikkoja olisi ollut jo yli yksitoista. Varasin yksityiselle ultraan ajan ja sainkin sen parin päivän päähän. Ultrassa näkyi jotain pientä, joka saattoi vastata viittä raskausviikkoa Alkiota ei vielä näkynyt kuitenkaan. Vajaan viikon odotin jännityksestä halkeamaisillani, kunnes minulla oli toinen ultra. Siellä sitten onneksi näkyi, kuinka pieni sydän löi ja meidän vauvan alkumme mitattiin päästä peppuun (tai ehkä paremminkin häntään tässä vaiheessa raskautta). Viikkoja oli 6+1.
No, tämmöinen tapaus. Mietin vain että voiko kaikki mennä hyvin, kun ovulaatio on ollut niin myöhään? Minultahan on tavallaan jäänyt yhdet kuukautiset kokonaan välistä. Onko jollain muulla käynyt samoin? Ovulaatiohan on ollut sitten joskus siinä kp 60 tienoilla mun laskujeni mukaan. Eikö limakalvot sun muut kerkeä jotenkin "huonontua" kohdussa? Nyt mulla on viikkoja pian 10. Mitä luulette, miten tässä käy? Onko kokemuksia? En millään jaksaisi odottaa seuraavaa ultraa, että näen onko siellä kaikki hyvin, mutta eipä tässä muuta voi kuin odottaa
