Onko kiinnostuksen kohteet periytyviä?

[Scarlett O Harava]

Mä lapsena ja teininä keräsin postikortteja. Lempiruoka oli jauhelihakastike ja perunat.

Ja mitä tekee mun lapseni 7v. Kerää kortteja ja lempiruokansa on jauhelihakastike ja perunat.

Sanallakaan en ole likalle maininnut tuosta mun korttienkeruusta tai lempiruoasta ennen kuin likka rupes tekemään noita.

Multa opittuja on sitten esim. musiikin kuuntelussa Elvis yms. Tai valokuvaaminen. No tuo valokuvaaminen taitaa olla sukuvika koska menee jo viidennessä sukupolvessa.

 

["vieras"]

Eiköhän, kuten taidotkin. Terv. ties miten monessa polvessa käsityöläisyrittäjä.

 

["vieras"]

kyl ne vaan periytyy.. mä olen ikäni pelannut lentistä ja niin pelaa lapsetkin

 

["sanna"]

voihan se olla. Mutta mun kohdallani ei näin ole. Siis omassa elämässäni. Äitini ei ole koskaan ollut joukkueurheilija eikä mikään yleisurheilutyyppi. Ei isänikään, oli juoppo ja onkin jo kuollut. Itse silti henkeen ja vereen pelaan joukkuepelejä, kahta lajia, penskana yleisurheilin. Äitini taas on ollut todella kova tekemään käsitöitä ja taitava piirtäjä. Itse olen aina ollut huono ja ei ole kiinnostanut, kässä oli yläasteella 7-8 ja kuvis 8. Musiikki on mua kiinnostanut, äitiäni ei koskaaan eikä isäänikään. Siis tarkoitan soittaminen jne. Kyllähän ne nyt on musiikkia kuunnelleet muttei koskaan mitään soittaneet. Ei se aina siis mene noinkaan

Toivon, että omat lapseni ovat urheilullisia ja taiteellisia. Siihen en kuitenkaan itse voi täysin vaikuttaa, joten tehkööt mitä tekee kunhan pysyvät kaidalla tiellä <3

 

[Keittiönoita]

Varmaan ainakin osittain periytyy. Luulen, että jos lapsi kiinnostuu samoista asioista kuin vanhempanasa aikanaan, lapsen kiinnostusta ehkä tuetaan eri tavalla kuin jos lapsi olisi kiinnostunut ihan jostain muusta. Esikoinen tykkäsi jo pienenä piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelemisesta, mutta meiltä löytyikin aina runsain mitoin tarvikkeita noihin, koska olin lapsena ja olen edelleen kiinnostunut niistä.

 

["ilona"]

Taitaa olla. Lapsi on kiinnostunut taiteista ja harrastaa niitä kuten minäkin ja puhuu ammattimaisin termein musiikista kuten isänsä. Ihastui jo 3v. Pink Floydin musiikkiin kun näki telkassa, sitä minäkin fanitin aikoinaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";23133448]Eiköhän, kuten taidotkin. Terv. ties miten monessa polvessa käsityöläisyrittäjä.[/QUOTE]

Ei nyt sentään yrittäjiä, mutta kutominen, virkkaus ja ompelu osataan. Siis äiti osaa ja niin osasi mummuki. Mummu oli töissä tekemässä vaatteita ennen kuin sairastui. Likka on kiinnostunut virkkaamaan ja kutomaan, osaa virkata ketjusilmukkaa.

Valokuvaus tosiaan suvussa koska äitin eno on valokuvaaja ja isänsä eli mun isoisoisä oli kans.

 

["vieras"]

Luulen, että jos lapsi kiinnostuu samoista asioista kuin vanhempanasa aikanaan, lapsen kiinnostusta ehkä tuetaan eri tavalla kuin jos lapsi olisi kiinnostunut ihan jostain muusta.

Aivan. Esim. jos mun lapseni kiinnostuisi laskettelusta, se olisi minulle hankalaa kun itse en osaa enkä tietenkään omista välineitä, sen sijaan ompelemiseen olisi sekä välineet että neuvot.

 

[nuunuunuu]

Pohdintoja.

a) Pienillä tytöillä ja pojilla on omien sukupuolien mukaisia innostuksen ja kiinnostuksen kohteita, jotka seuraavat jossain määrin samoja malleja. Seurataan kavereita, seurataan kulttuuripiireittäin muita. Mm. leikkeissä on selviä eroja kulttuureittain (myös sukupuolien välillä verrattuna kulttuureittain)
b) vanhemmilta otetaan paljon myös sanattomia viestejä ja malliajattelua. Mitään ei tarvitse erikseen ääneen sanoa tai sitä sanotaan ja tehdään huomaamatta. Ihastellaan, ostetaan, ylistetään.
c) taipumukset taitoihin on periytyviä, mikä voi innostaa samoihin asioihin sukupolvesta toiseen. Samoin makutaipumukset ovat varmasti osittain periytyviä, vaikka ympäristökin vaikuttaa.
Mitäs muita syitä voisi keksiä?

 

[pompula93]

Nojaa... mun vanhemmat ei oo kumpikaan olleet ikinä hyviä matikassa (no ihan perus jutut menee, mut ei mitkään vaikeemmat) eikä oikein kielissäkään, tai käyneet lukiota. Minä taas olen, ja hinkuna olis ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa valmistua lääkäriks... Samoin mun pappa on kyllä kanssa viisas mies, opiskellu nyt vanhemmalla iällä vaikka missä (jotain fysiikan ja matikan juttuja ym.).

Toisaalta meidän äiti on aina ollu kova lukemaan, samoin minä varsinkin ala-asteikäisenä. Sitte taas meidän iskä lukee paljon sarjakuvia, kuten myös sisko. Meillä on äidin kanssa myös aika pitkälle samanlainen musa- ja tv-sarjamaku.

Eli onhan ne jonkun verran periytyviä vissiin, tai ainaki "tarttuvia".

 

["vieras"]

Varmaan se on vähän kuten allergioiden kanssa, että alttius niihin periytyy. Samaten varmaan alttius tietynlaisiin harrastuksiinkiin periytyy.

Makuaistinhan sanotaan alkavan kehittyä jo sikiöaikana, vauva 'maistaa' äidin syömät jutut ja ne tuntuvat yleensä hyviltä ja tutuilta mauilta.

 

[sekavia pohdintoja]

No en kyl usko et menevät mitenkään geeneis polvelta toiselle.
Näkevät,kuulevat,oppivat..jostain kiinnostuvat,toisest eivät.

Äitini piti/ja pitää paljon lukemisesta.Itse en kirjoista kiinnostunut,tein mieluummin jotain muuta..esim.helmitöitä.Tarvitsin nuihin hiljaisiin hetkiin tekemistä.
Siskoni sen sijaan makoili mielellään äidin vieressä,ja lueskeli siin sivus sit kirjoja.Tavallaan oppi siihen.

Oma lempiruokani on makaroonilaatikko (mummin ohjeella),tyttäreni on myös nimennyt tuon lemppari ruuakseen.
Muiden tekemästä (paitsi tietty mummin) laatikost hän ei silti pidä niin paljoo.
Ja kun tuo on lempparii niin sitä tehdään suhteellisen usein.Vois toki myös olla et koska sitä on niin usein,niin se ei oiskaan enää hyvää/lempparii..kuten pojan kohdal on käyny.

 

["sama"]

No olipas juu hienosti sanottu.
Elikkäs pojan kohdalla käynyt niin et hän ei enää pidä tuota ruokaa hyvänä.