Onko ketään muita, jotka rakastavat nälän tunnetta?

Olen nyt kuukauden ollut vähemmällä ruualla. Toisin sanoen ennen söin ja söin. Kerran päivässä tunsin nälkää ja se oli aamulla. Nyt kun olen harventanut ruokavälejä ja pienentäny annoksia. Nyt kun tiedän, mitä oikeasti nälän tunne on.
Nyt ootan aina, että tulisi kova nälkä. Nautin siitä, kun tuntuu oikein kunnolla vatsassa.

 

Vain silloin kun laihdutin.. pieni nälkä pieni pudotus. Nykyään tulen nälästä sairaaksi, päätä särkeää, huimaa yms.

 

minä.. myönnän

 

mutta jatkanpa samalla että siihenkin voi jäädä koukkuun.. eli kannattaa hieman varoa. Itsellä meni syömishäiriöön asti.

 

Minä, taas nykyään. On tervettä tuntea nälkää.

Joskus (10 v sitten) rakastin sitä tunnetta niin, etten syönyt oikeastaan mitään moneen päivään. En kyllä tuntenut nälkääkään sitten enää. Lopputulos: upea painonpudotus ja makee kroppa. Varjopuolet: tappava väsymys, joka johti siihen että olin pari vuorokautta sairaalassa tiputuksessa. Ei enää, kiitos...

 

On se kivaa, mutta se ei kun alkaa heikottaa. Pari kertaa olen jättänyt eväät ottamatta töihin ja kyllä siinä hieman ennen kotiinlähtöä tuntuu aika heikolta. Toisaalta olen ylpeä siitä, että kykenen olemaan syömättä pitkiäkin aikoja silloin tällöin...piilosyömishäiriö???

 

Minä nautin. Välillä oikein pitkitän ruokavälejä, että tulisi isompi nälkä. Tämä nälän 'rakastaminen' alkoi silloin, kun aloin karistelemaan raskauskiloja. Ja oikein yltyi, kun jatkoin taas töitä.

 

Minä, mielestäni on ihan tervettä nauttia siitä tunteesta jollain tasolla.
On kamalaa jos ei ehdi tuntea nälkää monta kertaa päivässä.
Jos nälkä taas menee kunnolla överiksi(kuten aamuisin), alan helposti voida pahoin,pää on kipeä,pyörryttää,en ymmärrä mistään mitään, en voi tehdä mitään jne.
Joten aamuisin on pakko jotain sinne suuhun tunkea vaikkei mieli tekisikään, etten sitten pyörry koulussa/työpaikalla ja olen niin hyvässä terässä kuin suinkin aamuisin pystyn olemaan.

 

Minä en nauti. Tai tokikaan ole koko ajan puputtamassa jotain, mutta sitten kun tulee selkeä nälkä, on se merkki siitä että nyt on aika syödä ja syönkin. Nälkäisenä muutun lähinnä kiukkuiseksi.

 

Kyllä siinä nälän tunteessa joku viehätys on. Nautin siitä, että vatsa pysyy kuosissaan, eikä ole turvonnut, kuten usein käy syönnin jälkeen. Nälän tunteeseen jää helposti koukkuun, eikä haluakaan syödä, ainakaan isoja määriä. Nuorempana olen ollut 10 kiloa kevyempi, koska minusta oli mukava olla nälissään.

 

No tunnen tosi harvoin nälkää, en tiedä miksi, helposti voin porhaltaa koko päivän vaikka viiteen asti ja syödä sillon ekan aterian, yleensä siihen asti kuvottaa kaikki, mutta nykyään jo 2-3pv viikosta syön jo kahentoista aikaan ekan ruoan, eli ruokahalu on parantunut. Joskus jopa aikaisemmin, tosin aika harvoin. Jos se sellanen tyhjä tunne mahassa on näläntunne niin juu nautin tavallaan, koska toimin paremmin, pienessä paniikinomaisessa vauhdissa ja jaksan tehdä mitä vaan. Mutta sitten kun tulee se huutava nälkä niin en nauti enää, se tuntuu pahalta, oksettaa ja pyörryttää.

Jos joku joskus osaisi selittää miksei se nälkä iske melkein ollenkaan, olisin kiitollinen.

 

Minä. Rakastin tunnetta jo 10-vuotiaana, kun laihdutin mahtuakseni ihaniin housuihin, jotka äiti mulle oli ostanut. Serkkutytölle housut mahtuivat, joten pelkäsin, että menetän housut. Iltaisin kuuntelin mahan kurinaa nukkumaan mennessä ja oikein tunsin, miten läskit saa kyytiä. Siitä lähtien olen nauttinut nälän tunteesta. Olen normaalipainoinen eikä syömishäiriötä ole ollut koskaan.

 

hmmm... mä rakastan syömistä, nin että tämmöinen ei ole tullut mylle mieleenkään, ei edes laihduttaessa. Koska nälkäisenä olen aivan sietämättömän kärttyinen.

Niin ja varmaan alhaisesta verenpaineesta johtuen, mä pyörryn ennen kuin ehtii oikein nälkä tullakaan, mun on pakko syödä säännöllisesti. Viitti ny esim autoa ajatessa pökrätä...

 

Hyvin harvoin syön itseni täyteen. Syön että olen kylläinen mutta niin että pari palaa mahtuisi vielä. En kuitenkaan syö niitä paria palaa enää. Kroppa on kunnossa.

 

Itse olen alkanut tuntemaan nälkää vasta kun lopetin joka iltaisen mässäilyn ja sitten aamulla ei mikään maistunut. Nykyisin on ihanaa herätä ja syödä aamupalaa. Nykyisin muutenkin nälkä tuntuu enemmän ja syön useammin ja silti paino on lähtenyt tippumaan. On se ihana tunne kun alkaa syömään tyhjään mahaan..

 

En syö koskaan, kuin nälkääni. Ei TV tai lukemismässyjä. Täytyy olla oikeasti nälkä syödäkseni.

 

Mäkin rakastan nälän tunnetta, sitä oloa kun tuntuu että meinaa oksentaa kun on niin nälkä! Ja se kun maha kurisee ja nurisee vaatien ruokaa!
Harmi vaan kun mulla on tosi harvoin edes nälkä, saattaa mennä helposti iltaan asti ennenko tajuun että en oo koko päivänä syöny mitään eikä oo ees nälättäny!

 

onkohan tämä itsensä nälällä kiduttaminen jotain piilotettua vihaa/inhoa itseään kohtaan?

 

Nykyään, sillä syömishäiriö vei aikanaan näläntunteen kokonaan eikä se ole tervettä. Nälkä on siis hyvä merkki minulle ja sitten pitää tietenkn syödä.

 

En pysty tykkäämään nälästä, kun tulee heti pää kipeäksi ja alkaa aika nopeasti heikottamaan.

 

Älä hyvä nainen pidä näläntunteesta. Minä en voi käsittää, kuinka joku siitä nauttisi, itselläni kun alkaa maha möyriä ja murista jo kirkossakin tun tiedän olevan öylättiä tulossa. Luulen, että tämä on juuri sinun kohdallasi tätä vääristynyttä kauneusihannetta, jonka verhot haaleaan valheeseen siitä, että muka oikeasti nauttisit näläntunteesta. Eivät esimerkiksi Goassa asuvat oikeasti nälkäiset intiaanit niissä Fahrenheit-asteissa ja kuumassa ilmastossa riemuitse ja pidä näläntuneesta. Nyt kuule tyttö otat draivia elämään ja suuntaat kohti uusia asioita ja aiheita.

 

Minulla on nyt nälkä ja eilisen ahmimisen jälkeen tuntuu mukavalta tunteelta.

 

Se vähän riippuu. Jos on innostunut laihdutusfiilis näläntunne tuntuu hyvältä, mutta jos ei huvita laihduttaa, nälkäisyys tuntuu aika kauhealta.

 

Onko kukaan teistä kannattanut miettiä terapiaan menoa?

 

Onko kukaan teistä kannattanut miettiä terapiaan menoa?

Ootko sä ku tämmöstä googlailet XD