Onko kellään kokemusta siitä, että koulukiusaaminen olisi saatu loppumaan?

[Toiveikas]

Ystäväni lapsi kärsii koulukiusaamisesta. On kärsinyt jo 3 vuotta ja on nyt 3. luokalla, eli koko kouluhistoriansa ajan.

Asiaa on yritetty selvittää opettajien ja rehtorin ja vanhempien ja kuraattorin kanssa - ei mitään tulosta. Kiusaaja on mitä herttaisin poika kaikille muille, paitsi tälle kiusatulle. Kukaan ei ota todesta, että kiusaamista edes tapahtuu.

VOIKO koulukiusaamisesta koskaan saada loppua, onko kellään mitään hyviä kokemuksia (tai vaikka niitä huonojakin) kerrottavana?

Omat lapseni eivät ole vielä koulussa, mutta nyt jo hirvittää. Syitä kiusaamiseen kun tuntuu löytyvän ihan mistä vaan, ystäväni lasta alettiin tämän "pääkiusaajan" (joka on luokan kingi ja jota kaikki muut kumartavat ja seuraavat) toimesta kiusaamaan alunperin siksi, että muuttivat eri puolelta suomea paikkakunnalle ja lapsi puhui erilaista murretta kuin muut.

 

[Kylkiluu]

Entisenä koulukiusattuna mua kylmää ja surettaa joka kerta kun näistä jutuista kuulen... Mun kohdallani kiusaaminen loppui vasta mun vaihdettua koulua, se tavallinen tarina siis.

Mä pelkään jo nyt että omat lapseni joutuvat kiusaajan hampaisiin ja tunnen huojennusta siitä, että ovat vielä pieniä

 

[ap]

Mietin vain, että eikö 3.luokan opettajan pitäisi vielä saada tuon ikäiset kakarat kuriin, pitää luokkahenki hyvänä, ettei ketään alettaisi kiusaamaan? Jotenkin tuntuu, että tässä ystäväni lapsen kohdallakin on kysymys vain opettajan ammattitaidottomuudesta. Miten se ei näe sitä kiusaamista? No joo, se tapahtuu enimmäkseen välitunnilla, ennen koulun alkua ja jälkeen... mutta jotenkin tuntuis, että kun se sama ope on niiden lasten kanssa kuusikin tuntia päivässä, sen PITÄISI TIETÄÄ ja osata puutta, LÖYTÄÄ NE KEINOT, joilla kiusaaminen saadaan loppumaan.

Nehän on jumalista kuitenkin vain 9-vuotiaita kakaroita.

 

[Keittiönoita]

Junnua kiusattiin ekat 5 vuotta. Sitten jouduin vastoin periaatteitani sanomaan, että anna takaisin. Ja niin junnu sitten teki vitosluokan keväällä. Ei kiusattu enää sen jälkeen.

 

[vieras]

Mun kohdalla se loppui kun pääsin 9. luokalta :kieh:

Nyt olen töissä eri paikkakunnalla ja alkaa itsetunto olemaan ok, ikää 35 v ja miehelle iso kiitos asiasta.

Jaksamista tilanteeseen, toivottavasti teillä menee paremmin :hug:

 

[hyytikyppynen]

Koulukiusattuna myös mietin aina näitä.... Minun osalta se loppu siihen ku jouduin niihin "koviin" porukoihin, mistä eksäniki löysin. Sitä ennen olin jotenki, en tiä... Liian vähän. Nykyisin aattelen pentujen vanhempien olleen kateellisia meän maitotilalle jolla vanhemmat tienasi ja oli aikaa sitä hoitaa. Rahaa oli. Vaikkei se meistä lapsista näkyny niin silti. Vanhempien sanat ja asenteet ko tarttuu lapsiin.
Nykyään, haluavat olla kavereita, mut mie en.

Aikusten usein vaikea puuttua tuohon kiusaamiseen, kuka uskaltaa sanoa ja kuka uskaltaa olla se PASKA joka sanoo. Mitä siitä seuraa. Lapsilla liian kovat paineet selviytyä ees ala-asteesta. Vituttaa. Ne pienet ihmiset jotka tarvis turvaa ja huolehtimista, yrittää jo selviytyä yksin. Ei hyvä.

 

[vieras]

Nimenomaan se, että koulukiusaamista ei saada loppumaan, johtuu opettajien kyvyttömyydestä ja välinpitämättömyydestä hoitaa asiaa ja sitten taas kiusaajan vanhempien välinpitämättömyydestä.
Kyse on todellakin lapsista, joita hyvänen aika aikuiset ei saa ruotuun!

Mun lapsia on kiusattu joskus ja oon heti ottanut yhteyttä kouluun ja vaatinut rangaistusta kiusaajalle ja näin on myös käynyt ja kiusaaminen on onneksi loppunut. Jos olisi jatkunut, niin olisin ottanut yhteyttä kiusaajan perheeseen ja ampunut kovilla. Mun lapsia ei kiusata eikä ne myöskään kiusaa muita. Jos näin kävisi, että kuulisin meidän lasten olevan kiusaajia, niin se loppuisi siihen paikkaan. Ja jos ei loppuisi, niin turha kuvitella saavansa tehdä kotona muuta kuin läksyt ja nukkua.

 

[Kylkiluu]

Koulukiusattuna myös mietin aina näitä.... Minun osalta se loppu siihen ku jouduin niihin "koviin" porukoihin, mistä eksäniki löysin. Sitä ennen olin jotenki, en tiä... Liian vähän. Nykyisin aattelen pentujen vanhempien olleen kateellisia meän maitotilalle jolla vanhemmat tienasi ja oli aikaa sitä hoitaa. Rahaa oli. Vaikkei se meistä lapsista näkyny niin silti. Vanhempien sanat ja asenteet ko tarttuu lapsiin.
Nykyään, haluavat olla kavereita, mut mie en.

Aikusten usein vaikea puuttua tuohon kiusaamiseen, kuka uskaltaa sanoa ja kuka uskaltaa olla se PASKA joka sanoo. Mitä siitä seuraa. Lapsilla liian kovat paineet selviytyä ees ala-asteesta. Vituttaa. Ne pienet ihmiset jotka tarvis turvaa ja huolehtimista, yrittää jo selviytyä yksin. Ei hyvä.

Sanos muuta Se askel koulumaailmaan on joidenkin lasten kohdalla tosi karu, kuin rätti päin silmiä. Ja siellä ne pienet yrittävät vaan selviytyä :'(
En tiedä millä mallilla nykypäivänä asiat ovat mutta mun kouluaikoinani koululla oli loppujen lopuksi tosi vähän keinoja vaikuttaa kiusaamiseen. Aina siihen ei niin välitettykään puuttua

 

[hyytikyppynen]

Koulukiusattuna myös mietin aina näitä.... Minun osalta se loppu siihen ku jouduin niihin "koviin" porukoihin, mistä eksäniki löysin. Sitä ennen olin jotenki, en tiä... Liian vähän. Nykyisin aattelen pentujen vanhempien olleen kateellisia meän maitotilalle jolla vanhemmat tienasi ja oli aikaa sitä hoitaa. Rahaa oli. Vaikkei se meistä lapsista näkyny niin silti. Vanhempien sanat ja asenteet ko tarttuu lapsiin.
Nykyään, haluavat olla kavereita, mut mie en.

Aikusten usein vaikea puuttua tuohon kiusaamiseen, kuka uskaltaa sanoa ja kuka uskaltaa olla se PASKA joka sanoo. Mitä siitä seuraa. Lapsilla liian kovat paineet selviytyä ees ala-asteesta. Vituttaa. Ne pienet ihmiset jotka tarvis turvaa ja huolehtimista, yrittää jo selviytyä yksin. Ei hyvä.

Sanos muuta Se askel koulumaailmaan on joidenkin lasten kohdalla tosi karu, kuin rätti päin silmiä. Ja siellä ne pienet yrittävät vaan selviytyä :'(
En tiedä millä mallilla nykypäivänä asiat ovat mutta mun kouluaikoinani koululla oli loppujen lopuksi tosi vähän keinoja vaikuttaa kiusaamiseen. Aina siihen ei niin välitettykään puuttua

Mie jo pienenä tyttönä törmäsin kopioidessa opettajan papereita käsitteeseen "kuka haluaa paskat niskaan puhumalla". Aikusena vasta sen käsitin. Mutta jo pienenä se tuntu pahalta. Ko kuulin sen alkuperäsenki keskustelun.

 

[ap]

Hyytikyppynen; mitä tarkoitat?

Tää on aika lohdutonta. Nehän on kaikki vain pieniä lapsia, en käsitä, miten kiusaamista ei saada loppumana... miten sellaiset ihmiset edes hankkiutuu opettajiksi, jos se on heille vain keino tuoda leipä pöytään, eikä kuitenkaan yhtään hetkauta lasten pahoinvointi.

 

[hyytikyppynen]

Muistan vaan ko kuulin opettajien huoneesta ne jutut... Ei kai ne aatellu että kouluavustaja pistää oppilaan asioilleen. Ainoa mukava jonka alakouluajoilta muistan on talkkari. :snotty:

 

[vieras]

Itse olen käynyt ala-asteeni pienehkössä koulussa. Ystävääni kiusattiin 1-2 luokilla isomman pojan toimesta, mutta opettajat puuttuivat siihen, pitivät puhuttelun pojalle ja kiusaaminen loppui siihen. Näin jälkikäteen kun asiaa ajattelee, yksi syy kiusaamisen loppumiseen saattoi olla se, että kiusaaminen oli opettajien taholta asia johon puututaan, mutta kuitenkaan kiusaajaa ei rangaistu ainakaan alkuun julkisesti. Sai siis mahdollisuuden lopettaa menettämättä kasvojaan. Jos tämä ei auttanut, seurasi julkinen puhuttelu, jonka näin vain kerran koko kuuden vuoden aikana. Sen piti rehtori ja sekin tepsi sillä kertaa. Ala-asteella kiusaaminen oli aika pientä ja jokainen tiesi, että siihen puututaan heti.

 

[kiusattu]

Eipä sitä loppumaan saatu.Minun kohdallani.Ja kiusaamisen aihettahan lapset löytävät mistä tahansa...Kotoota se kaikii kuiteskin lähtee.Vanhempien pitäisi muistaa mitä ja varsinkin miten(sanojen painotukset jne) puhuvat lasten kuullen.Jos kotona kasvatetaan hyväksymään ihmisten erilaisuus ja jätetään naapurin ukon haukkuminen pois niin eivätpä lapset ihan heti keksi kiusata luokkatovereitaan.
Tänä päivänäkään kukaan ei halua puutua ettei pidetä tiukkapipona.Täälläpäin tämän päivän opettajat ja rehtorit ovat eräässä koulussa sitä mieltä et kuristaminen kuuluu vaan ekaluokkalaisten poikien arvojärjesyksen hakuun.Elikkäs on normaalia käytöstä...Mitäs vanhempi enää voi tehdä?Koulun vaihtohan siinä on edessä.
Murheellista ja kamalaa.
Voimia meille vanhemmille.

 

[mobilisti]

Tästä asiasta pitäisi puhua. Ja keskustelu kiusaamisesta pitäisi saada myös niiden vanhempien korviin, joiden lapset eivät ole kiusaajia eikä kiusattuja. Heidän lapsensa saattavat olla luokkansa johtajia - hyviä, huonoja, heikkoja tai vahvoja.
Minä en kiusannut, eikä minua kiusattu. Mutta vanhemmat neuvoivat välittämään ja pitämään heikomman puolta. Yksi asia, josta elämässäni olen ylpeä on se, että minun luokallani ei kiusattu. Ja uskon, että olin yhtenä vaikuttamassa siihen. Ja vanhempani taisivat olla aikaansa edellä...

 

[vieras]

Tästä asiasta pitäisi puhua. Ja keskustelu kiusaamisesta pitäisi saada myös niiden vanhempien korviin, joiden lapset eivät ole kiusaajia eikä kiusattuja. Heidän lapsensa saattavat olla luokkansa johtajia - hyviä, huonoja, heikkoja tai vahvoja.
Minä en kiusannut, eikä minua kiusattu. Mutta vanhemmat neuvoivat välittämään ja pitämään heikomman puolta. Yksi asia, josta elämässäni olen ylpeä on se, että minun luokallani ei kiusattu. Ja uskon, että olin yhtenä vaikuttamassa siihen. Ja vanhempani taisivat olla aikaansa edellä...

Olen tuo ylläoleva pikkukoulun kasvatti ja pakko vielä kommentoida tätä. Itse opin jo ala-asteella, että kiusaaminen on tuomittavaa ja uskon kaikkien ko. koulun kasvattien sen oppineen. Meillä oli luokassa vain entisiä kiusaajia eli ei yhtään kiusaajaa enää yläasteella ja ainakin itse uskalsin jutella kaikille luokkakavereille, vaikka luokan ujo olinkin. Ja asenteethan kiertää. Opetin pikkusiskoa pitämään heikompien puolia. Sisko on aina ollut se vahva ja jopa niin vahva, että ala-asteella nousi ekaa kertaa puolustamaan kiusattua. Kyseessä sama pieni koulu, opettajatkin puuttuivat ja kiusaaminen loppui. Ja sisko sai itsevarmuutta. Yläaste ei ollut ihan niin helppo paikka kiusatuille. Sielläkin sisko nousi puolustamaan kiusattua. Pelkäsin hetken, olinko ajanut siskoraasun tekemään asioita, joita saisi katua. Mutta tuopa keräsi joukon puolelleen ja kiusaaminen loppui. Oli jopa luokan emäntänä eli ei todellakaan kärsinyt Hyvät teot lisäävät hyviä tekoja. Näin mä uskon. Mutta jos aikuiset pakoilee, ei lapsetkaan opi.

 

[vieras]

Meidän esikoinen kävi ala-asteen melko pienessä koulussa, jossa kaikki tunsi toisensa. Kun poika oli tokalla, isommat pojat alkoivat häntä kiusata. Kerran sitten oli niin vaikeeta lähteä kouluun ja kertoi viimein mitä on tapahtunut. Otin opettajaan yhteyttä ja kerroin pojan tarinan ja sanoin, että ei tule tänään sitten kouluun. Opettaja sekä näiden isompien poikien opettaja selvittivät sen päivän asiaa ja seuraavana päivänä pojat pyysivät meidän pojalta anteeksi ja siihen loppui kiusaaminen.

Myöhemmin sitten poika itse yritti kiusata muita, mutta kun opettaja soitti kotiin ja puhuttiin siitä, miltä se tuntui, kun itseä oli aikaisemmin kiusattu, niin ihmeesti loppu ne kiusaamishalut. Toki nyt aina lapsilla jotain riitaa ja kinaa on, mutta systemaattista kiusaamista ei pitäisi missään muodossa suvaita.

Tällä hetkellä mulla on pomona nainen, joka on kertonut olleensa aika kova nuorena ja rivien välistä olen ymmärtänyt, että ehkä jopa ollut koulukiusaaja ja on nykyään työpaikkakiusaaja, eikä edes itse tajua, kuinka paljon pahaa saa toiminnallaan aikaan.

 

[sisko]

Kyllä. Veljeäni kiusattiin ala-asteella, ja hän joutui opettajan silmätikuksi. Ala-asteella opettajat eivät kuitenkaan jotenkin ottaneet asiaa tosissaan. Yläasteella hän sitten halusi eri luokalle kuin kiusaajat, ja pääsikin, mutta sitten tuli toinen kiusaaja.
Yläasteella kiusaamistapaus käsiteltiin paljon paremmin kuin ala-asteella, ja tuloksia tuli. Nykyään veljeni ja yläasteen kiusaajansa ovat lähes parhaita kavereita, mistä kiitos kuuluu varmasti sille, että tapaus käsiteltiin perusteellisesti. Kuraattorin kanssa keskustelu oli ilmeisesti erittäin tehokasta.

Opettajat ehkä jotenkin pitävät erityisesti kiusattavaa poikaa (ei niinkään tyttöjä) jotenkin syypäänä kiusaamiseen, minkä vuoksi tilanteisiin ei haluta puuttua. Ja monet opettajatkin syyllistyvät kiusaamiseen.

 

[vieras]

Yläasteella mua koulukiusattiin kaksi vuotta, 9-luokan syksyllä sain siitä niin tarpeeksi että soitin pojan äidille ja sanoin että en enää kestä kiusaamista. No mun kiusaaminen loppu siihen, mut ei toi poika muiden kiusaamista lopettanut, joten kantelin sitten reksille parin muun meidän luokkalaisen tytön kanssa eräästäkin kerrasta kun poika oli pistänyt 7-luokkalaisen reppuun papatteja ja tää pisti sit käden reppuun ottaakseen ne pois.. huoh. En sit tie lopettiko kiusaamisen kokonaan. Nykyisin hän on jo kuollut, rauha sielulleen. Ala-asteella mun pikkuveljeä kiusattiin ja äiti meni koululle valittamaan asiasta. Reksi sai hepulin ja lähetti haukkumiskirjeen. Vähän myöhemmin hän lähetti sitten korjatun version mut painokelvotonta tavaraa sekin. Inhottaa edelleen kun ajattelen.

 

[vieras]

Koulukiusattuna myös mietin aina näitä.... Minun osalta se loppu siihen ku jouduin niihin "koviin" porukoihin, mistä eksäniki löysin. Sitä ennen olin jotenki, en tiä... Liian vähän. Nykyisin aattelen pentujen vanhempien olleen kateellisia meän maitotilalle jolla vanhemmat tienasi ja oli aikaa sitä hoitaa. Rahaa oli. Vaikkei se meistä lapsista näkyny niin silti. Vanhempien sanat ja asenteet ko tarttuu lapsiin.
Nykyään, haluavat olla kavereita, mut mie en.

Aikusten usein vaikea puuttua tuohon kiusaamiseen, kuka uskaltaa sanoa ja kuka uskaltaa olla se PASKA joka sanoo. Mitä siitä seuraa. Lapsilla liian kovat paineet selviytyä ees ala-asteesta. Vituttaa. Ne pienet ihmiset jotka tarvis turvaa ja huolehtimista, yrittää jo selviytyä yksin. Ei hyvä.

Hei. Enpä olisi uskonut, että olet noin viisas. Olen myös huomannut, että se lähtee aina kotoa, vanhempien asenteesta toisia kohtaan. Ilkeä ja kateellinen ja katkera ja panetteleva puhe jotain lasta ja hänen vanhempiaan kohtaan.

Ja jos opettajalla ei ole vakipaikkaa, hän voi haluta hyssytellä tilannetta. Tai muuten vain ei ole voimia tai halua puuttua.

 

[vieras]

Koulukiusaamiseni koin alkaneeni vASTA 7 LUOKALLA ja kestäneen 9.

 

[vieras]

Ei kannata leuhkia, jos lapsi on suosittu. Yleensä luokan suosituin ja puheliain on pahin kiusaaja.