Onko kaikki miehet pettäjiä????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyynä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Iso osa pettää, se on niillä verissä :D
Mutta ämmät ne vasta tossa suhteessa pahempia on.

en mä ainakaan ole :kieh:

No en mäkään :laugh:

Mut pettävät muijat osaa olla niiiiin ovelia, ettei ne jää ikinä kiinni. Ainakin ku kaveripiirejä kattoo sivusta, niin huhhuh :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Iso osa pettää, se on niillä verissä :D
Mutta ämmät ne vasta tossa suhteessa pahempia on.

en mä ainakaan ole :kieh:

enkä mie. en oo IKINÄ pettäny!

jos tuntuu ettei toista ennää halua niin sitte on keskustelun paikka. ei se pettäminen oo mikään ratkasu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Iso osa pettää, se on niillä verissä :D
Mutta ämmät ne vasta tossa suhteessa pahempia on.

en mä ainakaan ole :kieh:

No en mäkään :laugh:

Mut pettävät muijat osaa olla niiiiin ovelia, ettei ne jää ikinä kiinni. Ainakin ku kaveripiirejä kattoo sivusta, niin huhhuh :kieh:

Muijat osaa olla kyllä melko ovelia ja peittää jälkensä... Mun miehellä on melko synkkä menneisyys pettämisen suhteen, ja voin sanoa että seuraavana aamuna jo tiesin, että mitä oli mennyt tekeen, ilman sanoja tai mitään. Jotkut miehet on tyhmiä... :whistle:
 
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!

Jos ei toiseen luota, mielestäni jokin on koko suhteessa vialla. Call me romantic, if you must, mutta mielestäni rakkaussuhteessa ja rakkaudessa ylipäätänsä on tärkeää luottamus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!

Jos ei toiseen luota, mielestäni jokin on koko suhteessa vialla. Call me romantic, if you must, mutta mielestäni rakkaussuhteessa ja rakkaudessa ylipäätänsä on tärkeää luottamus.

Niin oli minunkin mielestäni. Kuvittele, että joku yhtäkkiä vetäisee sinulta maton jalkojen alta. Monta vuotta valehtelua päin naamaa, pettämistä selän takana, niin oman sisaren kuin parhaan ystävänkin kanssa... Kyllä mun usko rakkauteen horjui aika paljon...
 
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!

Jos ei toiseen luota, mielestäni jokin on koko suhteessa vialla. Call me romantic, if you must, mutta mielestäni rakkaussuhteessa ja rakkaudessa ylipäätänsä on tärkeää luottamus.

Niin oli minunkin mielestäni. Kuvittele, että joku yhtäkkiä vetäisee sinulta maton jalkojen alta. Monta vuotta valehtelua päin naamaa, pettämistä selän takana, niin oman sisaren kuin parhaan ystävänkin kanssa... Kyllä mun usko rakkauteen horjui aika paljon...

Se, että tämä yksi ihminen petti, ei tarkoita että kaikki ovat pettäjiä. Onhan se surullista, että näin on käynyt, mutta siitä tulisi syyttää vain pettäjää itseään. Olen pahoillani jos uskosi rakkauteen on horjunut, mutta itse en kykenisi suhteeseen ilman molemminpuolista luottamusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!

Jos ei toiseen luota, mielestäni jokin on koko suhteessa vialla. Call me romantic, if you must, mutta mielestäni rakkaussuhteessa ja rakkaudessa ylipäätänsä on tärkeää luottamus.

Niin oli minunkin mielestäni. Kuvittele, että joku yhtäkkiä vetäisee sinulta maton jalkojen alta. Monta vuotta valehtelua päin naamaa, pettämistä selän takana, niin oman sisaren kuin parhaan ystävänkin kanssa... Kyllä mun usko rakkauteen horjui aika paljon...

Se, että tämä yksi ihminen petti, ei tarkoita että kaikki ovat pettäjiä. Onhan se surullista, että näin on käynyt, mutta siitä tulisi syyttää vain pettäjää itseään. Olen pahoillani jos uskosi rakkauteen on horjunut, mutta itse en kykenisi suhteeseen ilman molemminpuolista luottamusta.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti sinä et joudu koskaan oppimaan kantapään kautta sitä, että kehenkään muuhun kuin itseensä ei voi luottaa. Jos siihenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Alkuperäinen kirjoittaja rasvie:
Alkuperäinen kirjoittaja Vesimies:
Näin miesnäkökulmasta: Asenne, joka täällä näyttää suurelta osin vallitsevan on minusta aika surullinen. Tuntuu kovin väärältä, että joidenkin ihmisten pettämisen seurauksena meihin ei-pettäjiin (ja sanon niin painokkaasti kuin voin: ikinä en ole pettänyt enkä taatusti tule kertaakaan elämässäni pettämään) ei luoteta. Ikään kuin se olisi koko miessukupuolen vika, että jotkut toimivat väärin. Pelkkä ajatus, että kumppani ei luottaisi minuun joidenkin muiden tekojen seurauksena olisi minusta äärimmäisen murskaavaa henkisesti.

Niin mut tuliko mieleen, että ehkä sit on ekalla kerralla luottanut ja uskonut toiseen ja sit on tippunut kovaa ja korkealta ja ikinä ikinä ikinä enää ei halua olla niin tyhmä, että sokeasti toiseen ihmiseen luottaisi!

Jos ei toiseen luota, mielestäni jokin on koko suhteessa vialla. Call me romantic, if you must, mutta mielestäni rakkaussuhteessa ja rakkaudessa ylipäätänsä on tärkeää luottamus.

Niin oli minunkin mielestäni. Kuvittele, että joku yhtäkkiä vetäisee sinulta maton jalkojen alta. Monta vuotta valehtelua päin naamaa, pettämistä selän takana, niin oman sisaren kuin parhaan ystävänkin kanssa... Kyllä mun usko rakkauteen horjui aika paljon...

Se, että tämä yksi ihminen petti, ei tarkoita että kaikki ovat pettäjiä. Onhan se surullista, että näin on käynyt, mutta siitä tulisi syyttää vain pettäjää itseään. Olen pahoillani jos uskosi rakkauteen on horjunut, mutta itse en kykenisi suhteeseen ilman molemminpuolista luottamusta.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti sinä et joudu koskaan oppimaan kantapään kautta sitä, että kehenkään muuhun kuin itseensä ei voi luottaa. Jos siihenkään.

En ole kyyninen enkä pessimisti. Minulle on tärkeää voida luottaa ihmisiin senkin uhalla, että tulisin joskus pettymään.
 
Mä en ymmärrä sitä, että yhden hairahduksen takia jotkut ovat valmiita heti eroamaan, ilman että edes yrittää antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Kyllä mä ainakin yrittäisin, ihan jo lasten takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vepasto:
Mä en ymmärrä sitä, että yhden hairahduksen takia jotkut ovat valmiita heti eroamaan, ilman että edes yrittää antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta. Kyllä mä ainakin yrittäisin, ihan jo lasten takia.
Aiemmin olisin voinut heivata yhdestäkin hairahduksesta, mutta tosiaan lapsen takia olisin valmis vielä yrittämään.

Onneksi ei tarvitse tuollaista miettiä, koska mun mies ei petä. Ei petä, vaikka tulisi minkälainen tilaisuus eteen. Ei petä, vaikka meillä menisi kuinka huonosti. Enkä petä minäkään. En, vaikka mikä olisi. Koska kumpikin tietää sen, että vaikka se tapahtuisi vain kerran, niin mikään ei kuitenkaan palaa ennalleen, vaikka asiat saataisiinkin selvitettyä. Sitä paitsi meillä ei ole siihen tarvetta, eikä kiinnostusta.

 
On niitä rehellisiä, kunnollisia ja luotettaviakin miehiä. Ainakin mun mies on. Sille sano sen kaveritkin kerran, että siitä näkee jo kilometrin päähän, että se seurustelee eikä ole kiinnostunut muista naisista. Eikä se flirttaile muille ikinä.
 

Yhteistyössä