onko kaikilla muilla unelma anopit ja äidit

Jotka auttavat teitä? Suorastaan tyrkyttävät apuaan? Mulla ei ole, mutta ei se mitään. Pärjään kyllä ilmankin heidän apuaan, mietin vaan tossa kun puistossa käytiin lasten kanssa niin siellä oli muitakin odottavia äitejä joilla kaikilla tuntuu olevan semmoiset anopit ja äidit jotka auttaa heitä kovasti joka asiassa. Siivoamisessa, puutarhan laitossa, lastenhoidossa, ostelee vauvalle tarvikkeita jne jne.

Kuuntelin vähän kateellisena (pakko myöntää) ja pala nousi kurkkuun. En ole kyllä koskaan ajatellutkaan että minäkin voisin jotain apua saada tai että kaikkea ei tavitsisi itse tehdä ja laittaa. Jotenkin vaan tottunut siihen ettei apuja tule ja eikä siinä mitään. Itsepä olen osani valinnut.

Jos teillä on avuliaita sukulaisia niin pyydättekö apua vai tarjotaanko sitä pyytämättä kun tajutaan että olette väsyneitä tai avun tarpeessa muuten vaan?

Ihmetteeleepi hän :/

 

Ei todellakaan ole. Mun äiti on ainoa, joka katsoo lasta ja sitä pitää pyytää ja rukoilla häneltä monta kertaa..

 

Mun oma äitini on kyllä aivan ihana.. välit tuntuu aina vaan paranevan. Auttaa kun pyydän ja kuuntelee tyhmempiäki murheitani..

Anoppini.. noh.. suoraan sanottuna meidän mun ja ukkoseni seurustelun aikana mä olen hänet vain alle 10kertaa nähnyt selvänä joten pahemmin mitään sanottavaa hänestä ole..

ja sitten päästään appiukon uuteen vaimoon.. :kieh: mua niin ärsyttää ku neuvotaan tavoilla miten on kasvatettu lasta YLI 20v sitten.. kysellään tyhmiä sun muuta.. esim. kai lapsi kulkee turvakaukalossa selkämenosuuntaan.. tai että onko sillä edes ylipäätäänsä edes turvakaukaloa \|O

ihmisiä on moneen junaan.. <br><br>

 

Oma äiti ei jaksa kuo on viikot töis. Anoppi kattois lasten perään joka päivä, mut mä en anna ku väsyy likaa. (Hänellä on syöpä. )

 

unelmaäitee on, ehkä... unelma-anoppi...nooh miten sen nyt ottaa...

äitee auttaa lastenhoidossa, jos tarviin, mut anoppi ei. he kyllä asuvat vajaan 200km päässä, mutta...kyllä hän toisen poikansa lapsia menee hoitamaan, jos on tarve, mut harvemmin tänne tulee... on pyytänyt tyttöä yöksi ja katin kontit pariin vuoteen ei ole toteutunut...

anoppi on kade äiteelle, jonka luona tyttö käy harva se viikko yökylässä ja muuten vain. anoppi kysyy tytöltä koskas heille tulet ja sit sanon yleensä et varmaan tulis jos otettais... sit anoppi nikottelee jotai koottuja selityksiä... onneksi tyttö on viel nii pieni, ettei ymmärrä petettyjä lupauksia...

äitee auttaa mua lähes kaikessa mitä vaan keksin... lainaa/antaa rahaa,jos pyydän jne jne ja tulee AINA (melkee) jos pyydän lasten hoitoapua!!! eli mulle äitee on unelma lastenhoidossa, muuten vähä kiikun kaakun...

 

en minä ainakaan konkreettista apua kummaltakaan saa kun asuvat kaukana. Jos asuisivat lähempänä niin luulen, että oma äitini auttaisi meitä, mutta anoppi ei kun hän on niin kovasti kiireinen ihminen.

Silloin kun mummolassa käydään niin omat vanhempani kyllä hoitavat poikaa, anoppi harvemmin.

Pakko myöntää, että kyllä mäkin toivoisin, etä nuo mummolat olisi lähempänä ja saisin mummoilta apua aina silloin tällöin. Nyt esimerkikis on hankala tilanne kun poika on kipeä ja pitäsi ehkä käyttää lääkärissä, mutta autottomana on hankala lähteä kipeää lasta linja-autossa kuljettamaan. Ketään meillä ei ole, jolta voisi minkäänlaista apua pyytää ja kyllähän tämä välillä raskasta on, varsinkin kun olen ajoittain pojan kanssa paljon yksin.

Olisi ihana, kun voisi joskus mennä vaikka äidin luokse valmiiseen pöytään syömään tai äiti hoitaisi poikaa niin, että saisin pestyä vaikkapa ikkunat rauhassa tai joskus pienen oman hetken.

Minusta myös tuntuu, että kaikilla muilla äiti ja anoppi pyörivät jaloissa auttamassa liiaallisuuksiin asti.

 

Toinen anoppi on enkelinä ja toinen asuu kaukana, eikä tee oikeastaan mitään meidän eteen. Eli itsestään tässä saa pärjäillä. Minulle kävi samoin, etten ollut ajatellut koko asiaa vaan aloin sitten kuulostella muiden perheiden kuulumisia. Mutta totuus on, että ehkä sitä jotenkin on tottunut pärjäämään, niin ei sitä apua ehkä osais ottaa vastaankaan enää sieltä puolelta. Onneksi miehen muut sukulaiset ovat apuna niin paljon kuin tarvitsee

 

emäntää ei ole., mutta anoppi on ihan jees,mutta appiukkoon menee hermot!!!! välillä tuntuu ettei ne tajuu et mie oon likan äiti eikä ne! esim. täs yhtenä viikonloppuna likka meni käymään siel pariksi tunniksi et saatiin miehen kans tehtyä pihahommia niin siellä se likka söi vaan jäätelöö (kolmas oli menossa ku mentiin takas) eikä likka ollu kuulemma halunnu syyä ruokaa ja jäätelö mennee alas.... IHME!!!! ei helevetti... et tämmöstä.. pari kertaa oon kyl joutunu avautuun ku menny hermot

 

meillä on vähän yli-innokkaat isovanhemmat. aina saa apua jos pyytää ja välillä pyytämättäkin ja jopa liikaa. ollaan tosi ilosia että tyttö on saanut tosi hyvät isovanhemmat, toisaalta ne on mun ja mieheni vanhemmat joten tiesin jo ennen tytön syntymää että apuja saisin jos tarvisin.

 

Ei todellakaan tyrkytetä. Harvoin saa apuja, kiitollinen olen siitäkin.

 

juu on.. ei anoppi tuppaa liiaks.. käydään noin kerran viikos tai kahdessa.. mutsi joo.. on kyllä kiva sillo kun on tavattavissa.. (joskus tuppaa juopottelee viikon tai kuukauden putkee) sillo siitä ei oo kyl kauheesti iloo.. huh huh.. no.. eipä kauheesti sukulaiset auttele..

 

\

emäntää ei ole., mutta anoppi on ihan jees,mutta appiukkoon menee hermot!!!! välillä tuntuu ettei ne tajuu et mie oon likan äiti eikä ne! esim. täs yhtenä viikonloppuna likka meni käymään siel pariksi tunniksi et saatiin miehen kans tehtyä pihahommia niin siellä se likka söi vaan jäätelöö (kolmas oli menossa ku mentiin takas) eikä likka ollu kuulemma halunnu syyä ruokaa ja jäätelö mennee alas.... IHME!!!! ei helevetti... et tämmöstä.. pari kertaa oon kyl joutunu avautuun ku menny hermot

ainakaan odota että parin tunnin vierailulla ruokakin tarjotaan lapsille!

 

Ei ne tyrkytä apuaan ja äitiä en näe kovin usein. sillä muita menoja ja ei oo ihan mummo-ihminen. anoppi on kyllä huippu tyyppi. on kiinnostunu lapsista ja tullaan hyvin toimeen. viihdyn hänen seurassaan. :heart: <br><br>

 

Ok, eli yleistä tuntuu olevan muillakin. Mutta entä saatteko apua jos pyydätte? Meilläkin isovanhemmat asuvat tietty aika kaukana. Ennen kävivät useammin, nyt eivät enää ilmeisesti jaksa käydä.

lasten puolesta tulee surullinen olo joskus kun eivät edes synttäreillä käy, saati kevätjuhlassa tai muissa lapselle tärkeissä tapahtumissa. Lapsetkin on jo lakanneet puhumasta heistä melkein kokonaan -kun eivät kuule meidän elämään niin tiiviisti.

 

äitini ja isäni ovat sellaisia. auttavat aina kun tarvitsen ja tarjoavat apuaan myös muuten. olen äärimmäisen onnellinen siitä. :heart:

 

Olen monesti meittinyt kuinka onnekkaita olemme kun meillä lastenhoitajia riittää jotka mielellään katsovat neitiä. Meillä äitini rakastaa ylikaiken olla neitimme kanssa ja anoppikin katsoo mielellään. Näiden lisäksi mieheni kummitäti (lastenneuvolan terkkari) katsoo tosi mielellään lastamme, ilahtuu aina tosi paljon jos pyydämme. Meiltä ei kukaan kinu hoitoon mutta yleensä kaikki edhokkaat hoitavat meilellään jos vain ehtivät, kaikki ovat vielä työikäisiä, äitini (45) on nuorempi kuin anoppi (55) ja jaksaa myös sen vuoksi ennemmän olla lapsemme kanssa. Ihanaa kun lapsellamme on läheiset suhteet isovanhempiin, itselläni ei ollut, heitä ei kiinnostanut lastenhoito.