Onko kahden perättäisen keskenmenon jälkeen toivoa?

Kertokaa minulle onnistuneita raskauksia kahden tai useamman keskenmenon jälkeen. Minulla on nyt kaksi perättäistä keskenmenoa, jotka molemmat keskeytyneet viikolla 7+. Ehkä vielä haluaisin yrittää, mutta nyt pelkään keskenmenoa entistä enemmän ja juuri tuota viikkoa. Miten olette tuosta pelosta selviytyneet?

Kaipaisin kovasti syitä näihin keskenmenoihin, mutta vasta kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen julkisella puolella aletaan tutkia. En oikein myös tiedä, mistä apua hakisin, osaako kukaan kertoa minulle syitä tai auttaa millään keinolla mahdollisissa tulevissa raskauksissa. Tyhjennyslääkkeet määrännyt gynekologi ei osannut oikein sanoa juuta tai jaata. Lapsettomuushoidot eivät oikein kai ole minua varten, minulla on jo lapsia ja siis onnistuneita raskauksia ja mieskin on yhä sama. Ainoa muuttunut tekijä taitaa olla, että olen yli nelikymppinen ja kromosomipoikkeamariskit kasvaa.

 

Hei!

Uskon, että toivoa on, mutta jokainen keskenmeno on menetys ja se on rankkaa! Me aloitimme todellisen yrittämisen aikanaan, kun olin alle kolmekymppinen ja esikoista tehtiin yli kaksi vuotta ilman tärpin tärppiä. Olin jo hyvin masentunut ja lapsettomuus koetteli suhdettamme toden teolla. Viimein raskaus onnistui ja sujui loistavasti päätyen esikoisen syntymään. Seuraava onnistuminen tapahtuikin sitten kerrasta ovulaatioon toivotusti esikoisen ollessa 7kk. Tämä raskaus kuitenkin päättyi rv15 synnytykseen. Vauva oli täydellinen, mutta istukka ei ja minä kärsin koko ajan hirveistä vuodoista. Kokemus oli todella, todella rankka ja itkettää vieläkin, vaikka siitä on jo kolme vuotta. Seuraava keskenmeno oli puolen vuoden päästä, rv8+2. Sitten pidimmekin taukoa, suhde oli aika hajalla ja me molemmat erikseenkin. Puolen vuoden päästä aloimme uuden yrityksen, vaikka pelottikin järjettömästi. Muutaman kuukauden päästä tärppäsi, mutta odotusaika oli RANKKA!!Pelkäsin koko ajan, enkä uskonut terveen lapsen syntymiseen kuin vasta synnytyslaitoksella. Nyt sitten vauvakuume nosti päätään jälleen ja tärppäsi nopeasti, mutta km tuli 7+4. Tuntuu, että näihin keskenmenoihin turtuu, tai ei jaksa enää niin paljon itkeä. Minun on myös oltava kiitollinen lapsistani!

Voimia kaikille kohtalotovereille ja :hug:

 

Tässä tarinaani. 1992 odotin kaksosia, josta vain toisen sain kotiin asti. Tyttö menehtyi muutaman tunnin ikäisenä kauhkon tuhonneeseen kystaan. Tulin pian uudelleen raskaaksi ja sain tytön 1993.

Aloin taas odottamaan ja sain pojan 1996 jouluna. Sit olikin hetken aikaa taukoa ja ajattelin, että joskos neljäskin lapsi saisi jo tulla. Olin onnellinen, kun sain plussan. Se päätyi kuitenkin keskenmenoon 6+3 vuonna 1998. Liian aikaisin ja päädyttiin kaavintaan, kun mitään keskenmeno oireita ei ollut. Menin vain varhaisultraan, kun tuntui, et kaikki ei ole ok, kun oireita ei ollut. Siellä todettiin, että sikiön sydän ei lyö. Vastasi kuitenkin viikkoja, joten oli menehtynyt aivan äskettäin.

Uutta raskautta suunniteltiin ja taas meni muutamia kuukausia. Vuosi vaihtui ja onni tuli sen mukana. Ihanaa, odotettiin vauvaa, np ultrassakin kaikki mitä parhaimmin. Pieni kasvoi ja kehittyi. Tunsin kovaa kipua 15 viikon alussa ja pelkäsin pahinta. Sydän vielä sykki, mutta vettä oli vähän. Kipu oli niin kovaa, että en voinut kuvitella, että mikään päätyisi enää hyvin. Rv 15+5 pienokainen syntyi kesän kynnyksellä 1999. Jouduin hyvästelemään toisen enkeliprinsessan.

Suru kesti aikansa. Olo helpottui välillä ja taas tuli suurena pilvenä pääni päälle. Kuin huomamatta tulin vielä raskaaksi. Vuonna 2001 syntyi poika. Tämän jälkeen tuli ero ja jäin neljän lapsen kanssa yksin. Nuorin ihan vauva vielä. Elmä kulki rataansa ja asioilla on taipumus järjestyä. Tutustuin nykyiseen mieheeni ja elämä oli mitä ihaninta.

Meitä vaivasi kuitenkin ongelma. Emme saaneet lapsia ihan tuosta vaan. Käytiin läpi hoitoja ja lopuksi IVF tuotti tulosta. Plussa tuli lokakuun alussa. Se onni kuitenkin päätyi keskenmenoon marraskuussa 2004 10 viikolla. Kaavinta taas, kun sikiö vastasi viikkoja 8+ ja astmani oli silloin huonossa kunnossa, joten lääkkeillä ei tohdittu yrittää. jälkitarkastus oli jo kuukauden päästä ja saatiin lupa uuteen koitokseen. Oltiin menossa tarkituttamaan mitä munatorville kuuluu ja vietiin uutta speme näytettä. Oli helmikuun loppu ja menkat oli ollu kerran kaavinan jälkeen. Mun kierto oli muutenkin silloin mitä sattuu. Siinä sitten lääkäri ultrasi ja katseli, en nähnyt näyttöä sen enempää kuin miehenikään. Lääkäri ei sanonut mitään, vaan käänti monitorin meihin päin ja hymyili. Ei tarvita hoitoja, onneksi olkoon, sykekin on jo nähtävissä. Me itkettiin vuorostaan ilosta ja onnesta. Kaikki meni hyvin ja saimme ihanan tytön. Ekan yhteisen lapsemme.

Tätä toista yritettiin yli puolitoista vuotta keinolla jos toisella. Luomuna lähti raskaus käyntiin ja voi sitä iloa ja onnea. Se päätyi nyt kuitenkin kaskeytykseen rv 15+5, diagnoosilla anankefalia. 9.2.08 synnytin ja hyvästelimme pienen poikamme ja tulevaisuus on auki. uskallammeko, jaksammeko vielä. Voimmeko viel saada terveen lapsen, tai edes lapsen, joka pystyy elämään.

Mimulille haluan sanoa sen, että vaikka keskenmenot ovat harmina, voi kuitenkin myös tulla raskaaksi. Se kolmen km komeminen ennen tukimuksia on kyllä syvältä. Haluaisin minäkin saada tiedon, miksi omat km ovat olleet, mutta tätä viimeistä lukuunottamatta taitavat jäädä ikuiseksi arvoitukseski.

Paljon voimia sinulle ja toivotaan, että te vielä pienen saatte elämää sulostuttamaan. Kaikkea hyvää sinulle :hug:

Lumi-Marja

 

Kiitos teille vastauksistanne Lumi-Marja ja suruvaippa72. Itkin kuin luin tekstinne. Minun keskenmenoni ovat olleet helppoja verrattuna niin moneen muuhun, vaikka helppoja keskenmenoja ei olekkaan, mutta koen silti päässeeni helpommalla kuin moni muu. Nuorempana kuin kaikki lapset tuli kuin nappia painamalla keskenmeno tuntui kovin kaukaiselta. Koettelemukset kasvattavat ihmistä ja minua nämä keskenmenot ovat kyllä kasvattaneet.
Kevät kuitenkin tulee ja jo mietin, että yritän kyllä uudelleen. Teillekin voimia tulevaan!
Mimuli

 

minulla on itselläni ollut 3 peräkkäistä keskenmenoa, kaksi ensimmäistä viikoilla 6 ja viimesin viikolla 8+5, tutkimuksia ei ruvettu tekemään, paitsi kromosominäyte otettiin minusta josta ei löytynyt mitään vikaa.
Nyt olen viikolla 15+3, puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja ei auta kuin toivoa että tämä jatkuisi loppuun saakka. Lääkitykseksi sain primaspan:in jonka pitäisi parantaa istukan verenkiertoa.

Mut tsemppiä täältä ja toivotaan että tärppäisi ja saisitte pienokaisen.

 

Mihin primaspan auttaa? Onko sinullakin hb korkea? Eli joka aamu otat yhden Primaspan 100mg ilmeisesti. Kun aloit Primaspanin käytön raskauduitko nopeasti sen jälkeen, vaiko aloitko käyttää Primaspamia, vasta raskauduttuasi?

Kiitos jos vastaat! :flower:

Rva Pikkumyy (hb myös korkea)

 

Raskauduttani, kävin lääkärissä joka oli sitä mieltä että perättäisten keskenmenojen vuoksi, olisi pitänyt aloittaa tutkimukset, joten minusta otettiin jotain tuma-natiivi-dna ja ena vasta aineet ja fosfolidivasta aineet (en tiedä itekkään mitä nuo ovat, käsitykseni mukaan hyytymis yms kokeita)
ja sitten sain tuon primaspanin parantamaan istukkaverenkiertoa, jos "hyytymisjutuissa" olisi jotain vikaa. Tulokset tuli vasta, joissa ei onneksi ollut mitään, mutta primaspania 100mg/pvä käskettiin kuitenkin syömään, käsitykseni mukaan ja netistä lukiessani sitä käytetään myös keskenmenojen jälkeen raskautuneille, varsinkaan jos mitään varsinaista syytä ei löydetä. sehän kun estää tulemasta mahdollisia hyytymiä istukkaan. Hb ei ole korkea.

Toivottavasti vastaukseni ei ollut liian sekava.

 

Ihan selvä vastaus oli! :flower:

 

hei,
tuo primaspan tieto oli mielenkiintoinen. Yritän nyt selvitellä, josko mitään voi tehdä keskenmenojen ennalta ehkäisemiseksi. Varasin jo ensi viikolle lääkärin, jossa samalla voin keskustellla asiasta ja hän voi katsoa, onko kohtu tyhjentynyt.
sunnuntain jatkoa, mimuli

 

Samaa asiaa minäkin ajattelin kysellä lääkäriltä! :heart:

 

itselläni takana kahden vuoden sisään kolme keskeytynyttä keskenmenoa. Kaksi lasta (00,03) ja sitten nämä niin rankat keskenmenot rv 16, 11 ja 19.
En tiedä uskaltaudummeko koskaan enää yrittämään, mutta lääkäri kertoi kolmannen keskenmenon jälkeen, että primaspan olis yksi vaihtoehto. Tietty pistoshoito on myös yksi vaihtoehto, mutta siihen tuskin heti omalla kohdallani ruvettaisiin, koska hyytymistekijöissä ei ollut mitään selkeää merkkiä, että keskenmenot olisivat siitä johtuneet...
Primaspanista olis silti lisätietoa kiva saada, jospa se antaisi voimia yrittää vielä kerran

 

Piditkö aina taukoa, ennenkuin aloitte uutta raskautta harkitsemaan näidin km jälkeen? Yksi lääkäri sanoi meille, että heti saa alkaa uutta yrittämään, sitä vaan mietin.

Pahoittelut sinullekkin kskenmenoistasi! :hug: :heart:

 

Primaspanhan on periaatteessa tai onkin, aspiriiniä, joka hajoaa vasta suolistossa, ja sitä käytetään mun käsittääkseni km hoidossa just siks että se estää niitä hyytymiä, koska epäillään että selittämättömät keskenmenot voisivat osittain johtua siitä, vaikkei hyytymis tekijöissä olisikaan mitään vikaa.

Netistä kopsattua :

Jopa 80% "selittämättömistä" toistuvista keskenmenoista johtuu immunologisista tekijöistä. Näissä naisen elimistö hylkii joko omaa perintöainestaan (autoimmuuniongelmat) tai miehen perintöainesta (alloimmuniongelmat) siten aiheuttaen raskauden keskeytymisen. Autoimmuuniongelmia voidaan hoitaa aspirinilla ja heparinilla tai immunoglobulinilla (IVIg). Aspirinilla ja heparinilla vähennetään veren hyytymistä ja immunoglobulinilla pienennetään naisen immuunireaktion vahvuutta. Alloimmuuniongelmia voidaan hoitaa immuniterapialla, jossa miehen valkosoluja siirretään naiseen, näin vähentäen immuunireaktion vahvuutta.

Minulla on kauhea pelko kokoajan siitä että tämäkin menisi kesken, heräilen nykyään öisin siihen et kädet on mahan päällä ja itkeskelen unissani et nyt se menee kesken, kaikki unet on verensekaista mössöä. Mut nyt onneks seuraillaan koko ajan tilannetta, mutta eipä tässä auta kuin toivoa parasta, ja pelätä pahinta. kyllä ne km vaan syö aika paljon ja jättää jälkensä. tsemppiä kaikille!

 

:flower:
Ja Paljon onnea Sinulle tähän kallisarvoiseen raskauteesi! :heart: :heart:
Peukut pystyssä täällä suunassa, että kaikki sujuu hyvin! :flower:

Terveisin RvaPikkumyy :heart: :wave:

 

ensimmäisen keskenmenon jälkeen raskaus alkoi heti perään eli emme pitäneet taukoa. Joten ensimmäistä keskenmenoa itse pidin huonona onnena ja toisesta ajattelin, että se johtui tauottomuudesta. Surua ja tuskaahan se ei vähentänyt, mutta antoi edes jonkinlaista lohtua...Kolmas keskenmeno iskikin jo paljon pahemmin ja kovemmin, kun tajusin että tätä se nyt, raskaudet eivät jatku jostakin syystä yli puolenvälin.
Vain me saman kokeneet tiedämme kuinka syvälle sydämeen se sattuu. Edelleen toivon voimia kaikille keskenmenon kokeneille tai pikkuisensa muulla tavalla menettäneille :hug:

 

Me käytiin noissa tutkimuksissa jotka tehdään kolmen keskenmenon jälkeen, meillä on ollut ns. kemiallisia raskauksia monta, kesken mennyt 4-6 viikoilla. Ei löytynyt mitään vikaa, mutta sain silti reseptin tohon prismapaniin.

Äsken gyne soitteli ja sanoi että nyt on tullut joku uudempi pistoslääke joka on tehokkaampi, olisiko ollut klexane? saan siitä reseptin kotiin parin viikon päästä..

Mutta siis minun mielestä jännä että ne määrää noita lääkkeitä vaikka ei ole vikaa? hmm. Mutta toivotaan että auttaa

 

Klexanesta, ei se lääkkeenä kyllä kovin uusi voi olla, kun sitä on ainakin muhun pistetty leikkausten ja synnytysten jälkeen ehkäisemään veritulppaa. Mulla oli sektion jälkeen pieni keuhkoveritulppa ja pistin klexanea kuukauden sektion jälkeen. Mulla on korkea hb (160-180) ja kyllä tuota samaista lääkettä navanseudulle pistettynä sain jo yli kymmenen vuotta sitten.

Toivottavasti kaikki joilla useita km peräkkäin, saa avun ja nyytin syliin. Mulla kaksi perättäistä eikä sen kummemmin asiaa tutkittu. Niiden jälkeen kuitenkin seuraava raskaus oli normaali. Kaikille mitä parhainta jatkoa, L-M

 

Olen yhdelle asiakkaalle pistänyt muutaman viikon ajan , siis vanhus oli tämä, mutta toisiaan, veritulppien jälkeen käytetään esim ja miksei myös näissä keskenmenoa ehkäisevissä hoidoissa! :heart:

 

Mitäköhän se sit oli..Jos lääkäri tarkoitti että käytetään uutena tähän keskenmeno hommaan? Voi olla et tajusinkin väärin, meen aina ihan kipsiin noiden lääkäreiden kanssa, unohtuu puolet asioista joita piti kysyä

 

Kyllä se voi hyvinkin olla klexane, mitä lääkäri sinulle suositteli! :heart: Sekin poistaa tukostaipumusta, vaikka sitä ei edes olisi varsinaisesti todettu, samoin kuin minidisperiini! :heart: Arvaappa kahdesti, kenellä on täällä kotona nyt minidisperiinit hankittuna ja raskauvitamiinipurkki Multi-Tabs myös?

Niin pitäähän miun varautua hyvin!

Ihanaa pvää sinulle!

Samoin muille pinolaisille myös! :flower:

 

Tuosta klexanesta vielä, kyllä sitä käytetään näihin tukostaipumusjuttuihin raskaudessa, varsinkin jos asperin tms. ei sovi. Mulla on astma ja kaikki särkylääkkeet panadolia lukuunottamatta on pois. joten, jos päädytään johonkin lääkitykseen korkean hempan takia, saan piikittää tuota klexanea sitten koko mahdollisen raskausajan. Kovin kauaa sitä ei tosin ole siihen tarkoitukseen käytetty, niin ainakin ymmärsin. Lääkäri vaan soitteli tuossa ihan hetki sitten tuloksia ja mun osalta oli kaikki hyvin. Istukasta oli löytynyt pari isohkoa hyytymää, sen verran jo patologi oli ehtinyt ilmoitella. Ne hyytymät ovat tosin saattaneet muodostua pienen menehtymisen yhteydessäkin, joten niistä ei kuulemma sinällään voi vielä mitään päätellä. Parempia tuloksia odotellessa...

Rva Pikkumyy vitamiinifriikiksi myös voisin ilmoittautua Arsenaali on kattava ja jotain vois tietty jättää pois ja korvata jollain toisella, missä on enemmän niitä kaikkia...

 

Heippa!Olen uusi täällä ja kokenut myös kaksi perättäistä keskenmenoa :'( Esikoisesta haaveillaan. Lopetimme ehkäisyn toukokuussa 2007. Eka tärppi tuli elokuussa ja syke nähtiin rv 6+3. Keskenmeno todettiin rv8 ja ultrassa näkyi, että kehitys oli loppunut jo 6+5. Uusi tärppi tuli joulukuussa. Taas syke nähtiin rv 5+6. Enpä kauan saanut nauttia tästäkään raskaudesta kun niukka vuoto alkoi ja sykettä ei enää löytynyt kun piti olla rv7.Kehitys oli loppunut rv 6+2. Nyt mentiin yksityiselle tutkimuksiin ja musta otettiin verikokeita. Ja siellä korostettiin ettei yleensä syytä löydy, mutta mulle riittäisi edes sekin vastaus ettei mitään syytä ole vaan kyse on "huonosta tuurista".

Onko täällä muita kellä on pitkät kierrot? Lääkäri esitti että sekin voi osaltaan olla keskenmenojen syy.Ekassa tärpissä ovulaatio tapahtui vasta kp24 ja tässä toisessa vasta kp28. Luulin aina että on hyvä että edes ovuloi, en edes ajatellut että myöhäisen ovulaation takia munasoluni on jotenkin huonompi. Nyt muutenkin masentaa kun lääkäri ultratessaan sanoi ettei kohdun limakalvo le yhtään paksuuntunut ja kaavinnasta on nyt 19 päivää eli kuukautisia saa odottaa vielä monta viikkoa. Eli taas superpitkä kierto tulossa. Kierrot mulla on ollut toukokuusta 35, 28, 36 ja ekan km:n jälkeen 39 eli pitenee vain... Jos jollain on pitkästä kierrosta ja myöhäisestä ovulaatiosta huolimatta ollut onnistunut raskaus niin saa kertoa! Saisi edes jotain toivoa paremmasta huomisesta...Kiitos että sain purkaa.Tällä hetkellä on vaan niin toivoton olo ja suuri pelko ettei koskaan saadaa omaa lasta!

 

Vitamiineista...

Olen kyllä ihan niiden puolesta! En siis tiedä mitään tarkkaa hienoa tieteellistä näyttöä, mutta jaksan uskoa niihinkin. Mulla ilmaantui iholle kuivia, punaisia laikkuja ajan saatossa ja kuittasin ne atooppisella iholla... km jälkeen otettiin iso liuta veriarvoja ja todettiinkin lopulta folaattiarvon olevan todella matalalla. Tämä selitti ihon kuivumisen, mutta foolihappohan on myös erittäin tärkeää raskautta ja sikiön kehitystä ajatellen. Lisäsin reilusti vihreiden kasvisten osuutta ja aloitin syömään niitä MultiTabsin raskaus+imetys -vitamiineja kaksi päivässä (sisältävät foolihappoa). Arvo tarkastettiin kun raskauduin, oli ok ja jatkoin syömistä yhdellä tabulla. Tämä raskaus onneksi meni hyvin loppuun saakka ja nyt iki-ihana esikoistyttömme on 3,5kk.

 

:flower: Ihanasta tyttärestä! :flower: :heart:

 

Kiitoksia... Halusin siis vaan sanoa, että ei niistä ainakaan haittaa ole, ne voivat vaikka olla se piste sinne iin päälle jolloin kaikki onnistuukin... Hyvää jatkoa kaikille ja onnistuneita plussatuulia kun niiden aika on!