Onko joku luopunut koirasta kun ei pysty itse tarjoamaan hyviä olosuhteita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "koirallinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"koirallinen"

Vieras
Olen pyöritellyt todella vaikeaa päätöstä. Luopuisinko koirastani. Koiralla olisi varmasti paremmat olosuhteet harrastavassa kodissa, jossa pääsee lenkille paljon yms. Meillä on aika suureksi osin narun jatkeena pihassa. Jos ajattelen pelkästään itseäni ja sitä, että ole todella kiintynyt koiraan ja pidän siitä kovasti, niin pidän sen itselläni. Jos ajatten koiran kannalta, jos se pääsisi harrastavaan perheeseen, antaisin koiran mennä. Voi kun on vaikeaa.
Onko kukaan käynyt tätä läpi?
Osaisi neuvoa?
 
Apula on täynnä ilmoituksia, joista koirasta ollaan luopumassa kaikenlaisten (teko)syiden varjolla. Useimmilla ei vaan riitä energia tai kiinnostus pitää huolta hankkimastaan eläimestä. Onko mitenkään mahdoton ajatus, että lisäisitte koiran liikuntaa? Tai pitäisitte pihassa vapaana aitauksessa?
 
Kyllä mä lähtisin siitä koiran edusta.

Mutta mikä se tilanne todellisuudessa on? Meinaan, että minkä ikäinen ja rotuinen koira sulla on ja minkämoista harrastavaa kotia olit sille meinannut? 2v ikäiselle belgille löytynee harrastava koti, mutta 6v sekarotuiselle se saattaa olla vähän hankalampi juttu.

Ja jos todella välität koirasta, hoidat sitä kunnolla. Eli vähintäänkin pidät huolta siitä, että se saa riittävästi liikuntaa ja hyvää ravintoa, sekä rapsutuksia.

Olen aikoinaan luopunut koirasta, jolle en voinut tarjota sitä mitä se tarvitsi. Myin koiran työkoiraksi, johon se olisi alunperinkin pitänyt myydä. Ja nyt se voi hyvin ja on kaikin puolin onnellinen yksilö. Toista oli silloin, kun se oli mulla, eikä mulla ollut mahdollisuuksia tyarjota koiralle sellaisia puitteita mitä se tarvitsi.

Jos et ole valmis panostamaan koiraan tai sulla ei ole siihen mahdollisuuksia, luovu siitä. Koira kyllä kestää yhden kodinvaihdon ja kiittää hyvästä loppuelämästä.
 
[QUOTE="koirallinen";24300588]Koira on labbiksen/kultaisennoutajan sekoitus, enenpilabbiksen näköinen. Vaalea. Yksivuotias.[/QUOTE]

Harva koiraharastaja etsii nimenomaan sekarotuista. Toki heitäkin löytyy (olen itsekin aikoinaan etsinyt). Mutta eiköhän tuo menisi ihan pelkästään liikunnallisesti aktiivisessa kodissakin. Ja sen pystynet tarjoamaan koiralle itsekin, mikäli haluat. jos et halua, etsin sille liikunnallisen kodin.
 
Olen. Tavallaan kaksi kertaa. Koirille löytynyt sellaiset kodit joissa saavat juuri sitä mitä tarvitsevat ja perhe joka haluaa ja pystyy niille antamaan kaiken mahdollisen :)

Ehdottomasti suosittelen, koiran etu ei ole olla rakastettu mutta tylsistynyt tai vailla virikkeitä, tai tulla pikkuhiljaa inhotuksi kun sen eteen täytyy tehdä uhrauksia joita ei todellakaan haluaisi tehdä (lähinnä omasta tilanteesta nyt tulee mieleen..). Henkisesti normaali koira selviää kyllä kodinvaihdosta kunhan perhe valitaan todellakin tarkkaan ettei vuoden sisällä ole sama tilanne edessä.

Jos kodinvaihtoon lähdetään, kannattaa myös sopia jokin koeaika, kokeilette sopeutuuko koira ja perhe toisiinsa ja toistensa tapoihin ja päätätte lopullisesta muutosta vasta sitten.
 
Lisäisin vielä, että jos etsit koiralle uuden kodin, kerro rehellisesti ihan kaikki hyvät ja huonot puolet ettei tule yllätyksiä jotka romuttavat koko homman vasta muuton jälkeen.
 
Jos ajattelet "koiran parasta", niin sen ajan koiran ulkoiluttamiseen ja sen kanssa harrastamiseen kyllä löytää. Pois antaminen on helpoin ratkaisu, mutta ilmeisesti sinä haluat tätä ajatusta tukevia kommentteja täältä.
 
Luopuisin koirasta, jos en pystyisi sitä hoitamaan. Mutta ensin miettisin, enkö todellakaan pysty vai voisinko muuttaa joitain asioita siten, että pystyisin.
 
Miks oot ylipäänsä ottanut koiran jos ei ole aikaa sille? Ärsyttävää kun ihmiset ottaa söpöjä pentuja mut ei aattele vuosia eteenpäin! En ikimaailmassa pystyis luopumaan omasta koirastani, se on osa perhettä ja sitä on liikutettava joka päivä, siihen on asennoiduttu jo ennen kun koira saapui taloon.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: LuvLucy
Miks oot ylipäänsä ottanut koiran jos ei ole aikaa sille? Ärsyttävää kun ihmiset ottaa söpöjä pentuja mut ei aattele vuosia eteenpäin! En ikimaailmassa pystyis luopumaan omasta koirastani, se on osa perhettä ja sitä on liikutettava joka päivä, siihen on asennoiduttu jo ennen kun koira saapui taloon.

Mua ihmetyttää suuresti nämä sädekehänkiillotusmoralisoinnit. Oletko koskaan törmännyt siihen että elämä muuttuu? Jopa yllättäen niin ettei siihen osannut varautua eikä sitä voinut ennakoida?

En tiedä mitä ap:n tapauksessa on tapahtunut enkä ota siihen kantaa, mutta yleisesti kannattaa joskus miettiä ennenkuin tuomitsee, koska et voi asettua kenenkään toisen asemaan etkä tietää mitä perheessä ja elämässä on tapahtunut.

Koiralle ei riitä rakkaus, koiralle ei riitä syyllisyys ja velvollisuudentunto. Koiran paras voi olla päästä kotiin jossa se saa enemmän.
 
Mua ihmetyttää suuresti nämä sädekehänkiillotusmoralisoinnit. Oletko koskaan törmännyt siihen että elämä muuttuu? Jopa yllättäen niin ettei siihen osannut varautua eikä sitä voinut ennakoida?

En tiedä mitä ap:n tapauksessa on tapahtunut enkä ota siihen kantaa, mutta yleisesti kannattaa joskus miettiä ennenkuin tuomitsee, koska et voi asettua kenenkään toisen asemaan etkä tietää mitä perheessä ja elämässä on tapahtunut.

Koiralle ei riitä rakkaus, koiralle ei riitä syyllisyys ja velvollisuudentunto. Koiran paras voi olla päästä kotiin jossa se saa enemmän.

Joo tilanteet on erilaisia ja elämäntilanteet muuttuu, mut mun mielestä se ei ole syy antaa koiraa pois ettei muka ole aikaa, yleensä sillon on kyse omasta laiskuudesta, ei vaan enää huvita lenkitella koiraa. Ja tästä ap:n tapauksesta en myöskään enempää tiedä mut sain sen kuvan ettei vaan enää kiinnostus riitä. Siks olis hyvä miettiä tarkkaan ennen koiran ottamista, myös siltä kannalta et mitä jos elämätilanteet muuttuu suuntaan tai toiseen!! Myös niitä näkee paljon että annetaan koira pois kun tulee vauva taloon, ei muka enää ehditä yms. Miks niin monet sitten ehtii useampaakin koiraa ja lasta hoitaa yhtäaikaa?
 
Me otettiin aikoinaan miehen vanhempien koira, kun olivat lopettamassa sitä uuden koiran tieltä. Niin ihana koira ja ei vielä kovin vanha (5v), että ei maltettu antaa lopettaa sitä. No loppujen lopuksi huomattiin hyvin nopeasti, ettei meistä ole koiran omistajaksi ainakaan kerrostalossa ja laitettiin ilmoitus, että annetaan pois. Parin päivän päästä joku nuorehko nainen soittikin ja käytiin näyttämässä koiraa hänelle ja sinnehän tuo meni ilostuttamaan tuota naista ja hänen 5 vuotiasta poikaansa =) Kerrottiin ihan rehellisesti tilanne jo ilmoituksessa, eikä mitään turhia valehteluja.
 
Ihan ajatuksia herättäviä vastauksia on tullut. Päätin pitää koiran, haluan viettää sen kanssa aikaa ja harrastaa yhteisiä juttuja. Olisi ollut ihan liian vaikeaa luopua. :)
 
  • Tykkää
Reactions: chef

Yhteistyössä