nuntaina 7. elokuuta 2005 Helsingin Sanomissa tuli vasten kasvoja taas yksi yhteiskuntamme epäkohta, tai pikemminkin vähemmän sokerihuuruinen kuva lapsiperheiden arkitodellisuudesta.
HS:n artikkeli siteeraa Stakesin tutkimusta, jonka mukaan maassamme elää yli 130 000 lasta köyhyysrajan alapuolella. Se tarkoittaa sitä, että joka kahdeksas alle 18-vuotias asuu kotitaloudessa, jonka tulot ovat alle 60% kotitalouksien keskituloista: 12% lapsistamme elää köyhyydessä. Tiukimmilla ovat lasten yksinhuoltajat ja suurperheet, mikä ei varmastikaan yllätä ketään.
Alkaako väestömme polarisoituminen rikkaisiin ja köyhiin lapsista? Jostain syystä köyhiä lapsia on nyt suhteessa enemmän kuin köyhiä koko väestössä. Toisaalta eläminen on muuttunut yhä kalliimmaksi ja elintaso noussut "pakollisten" teknisten laitteiden hankinnan takia. Perusperhe tarvinnee muun muassa pesukoneen, mikroaaltouunin, tietokoneen ja Internetyhteyden, puhelimen tai kännykän, auton ym., joita vielä muutama vuosikymmen ei tarvittu.
Tämän artikkelin tarkoituksena ei kuitenkaan ole ruotia köyhtymisen syvimpiä syitä eikä sitä, miksi joku on köyhä. Lähden siitä, että jokaisella lapsella tulisi olla lämmintä puhdasta ja ehjää päällepantavaa, sillä muistattehan, ettei lapsi ei valitse vanhempiaan, vaan syntyy perheeseen.
Stakesin erikoistutkija Pasi Moisio kertoo HS:n artikkelissa: "1990-luvun lopulla lapsiperheiden taloudellinen tilanne lähti heikkenemään. Lapsiperheiden osuus alimmissa tuloluokissa alkoi kasvaa, lapsiköyhyys rupesi kasvamaan paljon nopeammin kuin köyhyys koko väestössä."
Toimittaja Tommi Nieminen toteaa tähän: "Ennen 1990-luvun alun lamaa meillä oli vähän köyhiä lapsia. Laman jälkeen moni lapsiperhe köyhtyi merkittävästi suurtyöttömyyden seurauksena. Nykyisten pienten lasten vanhemmat ovat 1970-luvun taitteessa syntyneitä työmarkkinoiden väliinputoajia, joka pahentaa tilannetta entisestään. Lapsiperheet, joissa ei ole tehty yhtään työkuukautta vuoden aikana, on kymmenessä vuodessa kasvanut viidestä prosentista 30 prosenttiin."
Tämä on kehitystä täysin väärään suuntaan ja täysin väärässä asiassa. Artikkelissa mainitaan perheen eniten ansaitsevaksi jopa henkilö, joka on työtön tai opiskelija. 1990-luvun alussa tämä kaikki oli täysin tuntematonta.
Artikkelissa kerrotaan kaksi esimerkkiä erilaisista köyhistä lapsiperheistä ja heidän arjestaan. Toisen äidin, Satu Koposen, kommentti sai aikaan tämän jutun kirjoittamisen ja tämän keräyksen järjestämisen. Koponen sanoo: "Pari kertaa olen ollut ilman viikon ilman lääkkeitä, koska ei ole ollut varaa niihin. Kaikki tavarat hankitaan kirppikseltä ja roskalavoilta. Olen dyykannut muun muassa Reiman lastenvaatteita. Onneksi lapseni ovat oivia dyykkareita, niiden mielestä ei ole outoa, että me hypitään roskalavoilla".
Samaan aikaan markkinointikoneisto lanseeraa syksyn uusimpia pukeutumislinjauksia huiman hintaisine kenkineen ja asusteineen. Ravintoterapeutit kannustavat yhä terveelliseempään syömiseen, kun nälkää näkee yhä useampi lapsi, joihin maamme tulevaisuus, meidän tulevaisuutemme, perustuu. Tekeekö muotivaatteita enää mieli ostaa tämän jutun lukemisen jälkeen? Ei todellakaan.
Haastan jokaisen Ullan lukijan, neulebloggaajan ja asian läheiseksi kokevan osallistumaan kahdella itse neulomallaan vaatteella. Otathan huomioon sen, että kaikki vaatteita tarvitsevat lapset eivät ole vauvoja, vaan tavoitteenamme on kerätä neuleita noin 0-10-vuotiaille lapsille. Langan materiaali on vapaavalintaista. Vaatteiden lisäksi peittoja, talvivarusteita ym. tarvitaan varmasti.
Joulukuussa toimitamme vaatteet niitä eniten tarvitseville, muun muassa kirkon diakonissa-avulle, Mannerheimin lastensuojeluliittoon, ensi- ja turvakotiyhdistyksille ja Pelastusarmeijalle lahjoitusten määrän mukaan.
Tarttukaa haasteeseen ja käyttäkää esimerkiksi uusien farkkujen verran rahaa itse tehtyihin ihaniin neuleisiin, jotka menevät takuulla hyvään tarkoitukseen! Pikku G:n lyriikoin: "Tää on meidän maa ja meidän aikaa..." Ottakaamme siitä vastuu ja näyttäkäämme, miten sivistyneitä me neulojat voimme ja osaamme olla.
Neuleita ottavat vastaan ja välittävät edelleen pääkaupunkiseudulla Marjut (marjut @ katajala.net), Tampereella Laura (gesmonder @ hotmail.com) ja Turussa tämän artikkelin kirjoittaja (kilkattaja @ luukku.com), jolle voitte lähettää myös muita kysymyksiänne. Muista paikkakunnista tiedotetaan tarpeen mukaan.
Keräysaikaa on marraskuun 2005 loppuun saakka.
Ki
