Onko järkeä mainostaa lapsen erityisyyttä?

["vieras"]

Oltiin joku aika sitten sukulaisten kanssa viikonloppua viettämässä ja siellä tuli taas esiin tuo juttu mitä olen usein miettinyt. Yhdellä sukulaisperheellä on 6v lapsi joka on jollain lailla erityislapsi, tosin mitään diagnoosia ei kai ole vielä saanut kun se varmistuu myöhemmin mutta useamman vuoden ajan on tutkittu.

Toi lapsi on kuitenkin siinä muiden lasten kanssa leikkiessä kuin kuka tahansa. Muistan kyllä että oppi vähän myöhemmin puhumaan ja kävelemäänkin joskus 1,5v ikäisenä, mutta ei mitään mikä sen enempää kiinnittäisi kenenkään huomioa. Äiti kuitenkin tämänkin vierailun ajan moneen kertaan mainosti sitä kuinka Ville on erityislapsi ja Villellä on niin vaikeaa. Mä ymmärrän jos puhuu noita aikuisten kesken, mutta siis puhui Villen ja muiden lasten kuullen. Ville meni vaikean oloiseksi aina kun äiti alkoi sitä puhua, teki välillä mieli sanoa että olisi hiljaa. Jutut saattoivat olla vaikka että Ville pärjäsi ihan hyvin jossain lasten pelissä ja oli iloinen suorituksestaan, niin sitten äiti käy selittämään että kyllä Ville nyt on jo saanut muita lapsia kiinni, mutta vielä pari vuotta sitten Ville ei olisi millään pärjännyt tässäkään. Muistutteli vielä poikaansa "muistathan Ville miten vaikeaa sulle oli oppia kiipeämään?".

Mä vaan meinaan että jos Villen erityisyys ei näy lastenkeskeisissä leikeissä eikä vieraiden aikuistenkaan silmiin mitenkään, niin onko siitä pakko puhua toisille lapsillekin? Eikö olisi parempi että Ville saisi olla vain Ville eikä se erityislapsi-Ville?

 

["alkup"]

Mä vielä lisään että mulla on itsellä vähän Villeä nuorempi lapsi joka reissun jälkeen kyseli mikä se erityislapsi on. Mä selitin sitten että se on lapsi jolle on vaikeampi oppia uusia asioita ja siksi ei osaa kaikkia juttuja yhtä hyvin kuin muut. Oma lapseni sitten ihmetteli että miksi Ville on erityislapsi kun kyllähän se osaa kaikkea.

 

[aek]

Samaa mieltä. Ainakin isompana on sitten huono itsetunto ja vääristynyt kuva itsestään, vaikka ei mitään sen kummempaa olisikaan muihin verrattuna. Todella rasittava äiti. Ehkä olisi pitänytkin jonkun sille sanoa, että pitäis päänsä kiinni.

 

["vieras"]

Voihan sitä mainita diagnoosista sellaisille jotka eivät tiedä, mutta muuten pitäisi keskittyä hyviin puoliin. Esimerkiksi ilmiömäinen muisti tai joku muu vahva puoli.

 

["äiti87"]

no aika outo mamma kyseessä :O Tollasta toitottelua... Onkohan se erityisyys hälle kovempi paikka mitä antaa ymmärtää. Jos erityisyys ei niinkään ulospäin näy niin hän haluaa koko ajan itselleen ja muille selittää lapsen käytöstä sillä erityisyydellä. Meillä on downlapsi eikä minulla tulis mieleenkään tuommoinen.

Ja sana erityislapsi on muuttunut termiksi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Sen takia koska jokainen on erityinen.

 

["vieras"]

Villen äiti vaan on saanut liikaa huomauttelua kaikilta teidän sukulaisilta siitä, kuinka Ville on hidas ja eikö se vielä osaa sitä ja tätä. Samaten Villen kaikki poikkeavuus on varmaan laitettu Villen äidin huonon kasvatuksen syyksi.

 

[juu juu]

Inhoan ihmisiä jotka tekeävt itsestän numeron. tuo nyt on sitä.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="vieras";23798963]Villen äiti vaan on saanut liikaa huomauttelua kaikilta teidän sukulaisilta siitä, kuinka Ville on hidas ja eikö se vielä osaa sitä ja tätä. Samaten Villen kaikki poikkeavuus on varmaan laitettu Villen äidin huonon kasvatuksen syyksi.[/QUOTE]näion se varmaan on. mulla on erityislapsi, ja mulle on just koko ajan muut äidit sanoneet että meidän matti osaa jo sitä, tai eikö teidä jussi vielä puhu, kun meidän maija on jo ajat sitten puhunut. niinpä meillä kerrotaan rehellisesti, mikä diagnoosi pojalla on. sen kummemmin asiaa kuitenkaan korostamatta. mutta ei sitä myöskään salailla. koska olen huomannut, että jos yrität olla puhumatta ja kiinnittämättä asiaan huomiota, niin ei muut äidit jätä rauhaan ennen kuin on saaneet juurta jaksain selityksen

 

[ymmärrän]

Ymmärrän lapsen äitiä. Mullakin erityislapsi ja olis ihanaa jutella tästä asiasta, jos joku vaan kuuntelisi. se helpottaisi. Eikä toisen tarvitsis kuin kuunnella. Mitään viisasta ei tarvitsisi sanoa. Mutta jutella pitäisi niin ettei lapsi itse kuule. Mutta kuten sanoin ymmärrän sitä äitiä hyvin.

 

["vieras"]

Ehkä äiti omalla tavallaan yritti pönkittää lapsen itsetuntoa. Eli kun on vaikeaa oppia asioita, on hyvä huomata, että onhan sitä edistystä tapahtunut. Asia saattoi siis olla kehumista- se kuinka onnitunutta se oli, on hankala arvioida sivullisen kirjoituksesta, me kaikki, kun tulkitsemme tapahtumia omien kokemustemme pohjalta.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";23798963]Villen äiti vaan on saanut liikaa huomauttelua kaikilta teidän sukulaisilta siitä, kuinka Ville on hidas ja eikö se vielä osaa sitä ja tätä. Samaten Villen kaikki poikkeavuus on varmaan laitettu Villen äidin huonon kasvatuksen syyksi.[/QUOTE]

Mä en ole tuollaista huomannut mutten tietty ole aina ollut läsnäkään, Voi olla että on enemmän saanut arvostelu ja ihmettelyä muilta ihmisiltä ja siksi haluaa heti tuoda asian esille. Enkä mä sitä niinkään ihmettele että puhuu aikuisille, onhan se hyvä jakaa omiakin tuntojaan. Se vaan kummastuttaa kun pitää sitä lapsille toitotta kun Villen taidoissa eikä käytöksessä ole mitään ihmeellistä. Villen itsensä puolesta harmittaa kun hän näytti kiusaantuvan siitä.

 

[inhoat?]

Inhoan ihmisiä jotka tekeävt itsestän numeron. tuo nyt on sitä.

Hohhoijaa!!

 

[PölyEsteri]

Minustakin Villellä on vaikeaa, koska äiti puhuu hänestä kuin hän olisi ihan vajaa tai ei paikalla ollenkaan. :-/
Jos lapsen ongelmista puhuu, ei pitäisi nolata lasta sillä.

 

[123rfjkbvdtjvi]

Tuntuu, ettei se ole aina oikein selvää ammattilaisillekaan. Monissa tilanteissa keskustelut pitäisi käydä vanhempien ja lääkärin/psykologin/hoitajan/jne kesken, eikä niin että lapsi on läsnä siinä tilanteessa.

 

[Seanna]

Olen huomannut muutamien äitien oikeasti tykkäävän siitä että lapsensa on erityinen. Jopa lapsen huonot käytöstavat laitetaan erityisyyden piikkiin. Jotkut äidit oikeasti sanovat lapsensa kuullen: ei se pysty tohon ku sillä on sitä-ja-tätä. Päivästä toiseen, kyllä tuli paha olo kun 6- vuotias sanoo suoraan ettei pysty tekemään jotain.

Toisaalta, erityisyydestä mainitsee useammin kun nyky- yhteiskunnassa lapsen poikkeuksellinen käytös on yleistetty käytöstapojen puutteeksi ja huonoksi kasvatukseksi.

Mulla on kaikilla kolmella pojalla adhd ja useammankin kerran on mun pojista sanottu ettei niillä oo käytöstapoja, ovat kasvatettu pellossa jne jne. En minä heidän käytöstään adhd:lla puolustele, mutta sen takia esimerkiksi hiljaa istuminen on vaikeaa ja puhetulvaa ei saa poikki millään kun sille päälle sattuu. Olen huomannut että yleisesti ottaen normaali lapsi on kuin suolapatsas joka on täysin huomaamaton ja hiljaa, kun taas aktiivinen, vilkas, eloisa lapsi on huonon kasvatuksen tulos.

Koeta tässä sitten oikeasti yrittää elää niin että kaikki muut hyväksyy lapsen sellaisena kuin on.

edit. liikaa kirjoitusvirheitä