Onko "järkeä" lisääntyä vai ei?

[mistä tietää?]

Huhhuh, taas heräsin painajaismaisesta unesta. Unessa olin juuri viimeisilläni raskaana. Sain lapsen, ja olihan se tavallaan jotenkin tosi mullistavaa ja kivaa. Silti noissa unissa iskee aina se ahdistusvaihe. Tuntuu siltä että MIKSI oi miksi ryhdyin tähän, mies on kuitenkin maatilallisena aina töissä ja olen yksin lapsen kanssa. Ja minun oma elämä on mennyttä, vaikka kova kotihiiri olenkin. Herätessa jumalaton helpotus. Onneksi se oli vain unta.

Mies haluaisi lapsia. Hänellä on karjatilla, ja esim. nyt talvisaikaan on kotona joskus 8 maissa illalla. Eläinten hoidon lisäksi tekee koneurakointia jonkun verran. Eipä se sinänsä kovasti haittaa, kun olen siihen niin tottunut. Kesällä mies ei tule kotiin kun vaan käymään illalla, ja lähtee sitten takaisin pellolle. Yksin olen paljon, mutta olen kehitellyt itselleni kotona kaikenlaista puuhaa.

Mies kyllä lupailee että juu ottaa lapsen mukaan töihin ja kyllähän ne traktorissa jaksaa istua. En oikein usko, kun mies ei kestä sitä että ei voi tehdä hommia täysillä ja kunnolla. Ja pienen lapsen kanssa hommat hidastuu AINA. Jos töissä kaikki ei mene nappiin heti, hänestä tulee tosi kärttyisä ja kiukkuinen. Ei mitään pikkulasta voi hänen mukaansa vaan tuupata. Hänen ratkaisu asiaan on se että pistetään lapsi naapurissa asuvan anopin luo. Että hän hoitaa jos mies ei ehdi. Ihan kaunis ajatus, mutta ei isovanhemmat omaa isää korvaa.Minulla ei ollut LÄSNÄolevaa isää pienenä, ja sellaisen omalle lapselle haluan.

Tavallaan silti haluaisin lapsen. Mutta en haluaisi olla yksinhuoltaja. Mies kyllä lupailee että kyllä onnistuu ja hän ottaa mukaan hommiin jne... Mutta anna mä arvaan että jo ekan päivän jälkeen huomaa ettei se onnistu. Ja mitä JOS lapsi ei viihdy töissä mukana? Lapsi jää minun hoidettavaksi. Tai jos ei kiinnosta. Sama homma. Oma pieni tyyppi vaan kiinnostaisi niiin paljon. Mutta en ole varma haluanko elää sitten lapsen kanssa melkein aina yksin? Ja isä on kuvioissa vasta sitten kun joskus ehtii...

 

[mistä tietää?]

Eikö kellään ole samaa vikaa?

 

["V ieras"]

Etukäteen ei voi tietää minkälaiseksi elämä lapsen syntymän jälkeen muovaantuu. Se on hyppy tuntemattomaan.
Joko siihen hyppyyn on valmis tai sitten ei.

 

[kristallipallo?]

Eipä tuota mistään voi tietää miten käypi, arvailla voi. Usein tietysti se todennäköinen ja enteilty vaihtoehto ennuste toteutuu. Eli juoppo pysyy juoppona, kiireinen kiireisenä ja lempeä ja höveli lastenystävä lempeänä ja hövelinä lastenystävänä, edelleen isäksi tullessaan.

Mutta mistään ei voi olla varma. Me haluttiin lapset yhdessä, oltiin lapsirakkaita ja jaksavaisia, rakastettiin toisiamme. Mieheni olikin ihana isä, aluksi. Esikoisen ollessa neljä ja kuopuksen yksi mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hyvästi isä. Ensin hävisi persoona lasten elämästä ja sitten minunkin elämästä, muutaman vuoden kuluttua. Ennen eroa kävin itsekin depiksessä, nimittäin meni tuo elämä aika hallitsemattomaksi ja kolmen pienen kanssa katoilevien langanpätkien ja järjen pyydystäminen oli rankan puoleista. Eron jälkeen elämämme vakiintui, mutta yksinhuoltajaksi jäin. Mies ilmestyy joskus paremmin voidessaan näkösälle, välillä ei näy kuukausiin.

Semmoista se on, elämä.

 

[säpäle harmaana]

Eli oletko nykyään muutenkin päivät kotosalla? Eihän nyt ihan pientä lasta voi hommiin ottaa, mutta eihän lapsi ole ikuisesti pieni. Ja jos olet itsekin kotona, en oikein ymmärrä, miksi miehen pitäisi lasta ottaa mukaan töihin. Jos itse kaipaat huilitaukoa, niin isovanhemmat voivat ihan hyvin hoitaa. Tai yksi vaihtoehto on se, että sinä menet tekemään joinakin päivinä töitä ja mies jää kotiin.

 

[Aina mahdollista]

Aina kun tekee lapsia, pitää varautua siihen että jää yksinhuoltajaksi. Niin moni eroaa, ja jotkut kuolevatkin. Jotkut sairastuvat jne. Jos ei ole valmis yksinhuoltajaksi ei kannata lisääntyä.

 

[mistä tietää?]

Minä opiskelen vielä elokuuhun asti...

Minulle on tärkeää että lapsen kanssa sitten oikeasti ollaan läsnä. Minä olisin sen kanssa kotona ainakin pari vuotta, mutta en halua että olen sen ajan yksin lapsen kanssa. Haluaisin lapselle isän, joka olisi läsnä. Saisin minä lapsen hoitoon anopille tai omille vanhemmille. Mutta se ei ole se pointti, haluaisin että lapsi olisi oman isänsä kanssa. Mutta mitä jos isällä ei ole aikaa?

 

[säpäle harmaana]

Minä opiskelen vielä elokuuhun asti...

Minulle on tärkeää että lapsen kanssa sitten oikeasti ollaan läsnä. Minä olisin sen kanssa kotona ainakin pari vuotta, mutta en halua että olen sen ajan yksin lapsen kanssa. Haluaisin lapselle isän, joka olisi läsnä. Saisin minä lapsen hoitoon anopille tai omille vanhemmille. Mutta se ei ole se pointti, haluaisin että lapsi olisi oman isänsä kanssa. Mutta mitä jos isällä ei ole aikaa?

No sitten sitä aikaa revitään jostain. Vähennetään vastuuta joko jakamalla töitä tai luopumalla jostain. Tai sitten hyväksytään se, ettei ole aikaa.

Eipä se asia kyllä pelkästään lupaamalla muutu. Kyllä teidän tapauksessa pitää tehdä jotain konkreettisia järjestelyjä asian eteen. Jos muutoksia ei tehdä, ei kannata laskea sen varaan, että "kyllä kai se sitten kuitenkin jotenkin ehtii".

 

[Aina mahdollista]

Kuinka realistisena pidät sitä, että a) nyt kellonympäri töitä tekevä mies vähentäisi töiden tekoa b) hän edes pystyisi vähentämään työntekoa c) olisi mitenkään realistista pitää alle 10 vuotiasta lasta mukana maatilan töissä (naurettava ajatuskin)

 

[mistä tietää?]

Niin, silloin kun on oikeasti kiire ja sesonkiaika päällä, niin se työnteko on oikeasti reipasta työntekoa eikä mitään puuhastelua. Ei siihen yhtälöön mikään lapsi sovi, kun pitäisi saada hommat tehtyä. Varsinkin kun mies on sellainen että häntä ätsyttää jos kaikki ei mene kuten hän ajattelee.

Oispa jollain tutulla joku uhmaikäinen lapsi, jonka mies voisi ottaa "mukaan töihin"... Voin kuvitella että aika äkkiä mies huomaa että helpommalla pääsee kun livistää yksin töihin.

En usko että mies haluaa vähentää työmäärää. Eikä hän varsinkaan halua antaa omia töitään muiden tehtäväksi. Hän ei anna esim. oman isänsä enää kyntää ollenkaan, koska hän on mielestään isäänsä parempi siinä jne... Monia tällaisia juttuja hän on ominut itselleen, että kukaan muu ei hänen töitään saa tehdä.

Mä kyllä ymmärrän että JOSKUS olisi ehkä ok ottaa lapsi mukaan trakoriin sellaiseen helppoon ja kiireettömään hommaan, mikä ei kestä tuntutolkulla. Mutta eipä ainakaan minun tuntemat alle 10v lapset viihtyisi kovalla penkillä tuntia pidempään.

 

[tilanne korjattava]

No mitkä aktiviteetit miehesi on sanonut laittavansa syrjään, jotta voi hoitaa lastaan ja osallistua normaalisti perhe-elämään? Ei tuo ole sinullekaan hyvä tilanne, että ukko huitelee siellä täällä. Kokeilepa sellaista, ettet olekaan kotona tavoitettavissa, kun herra suvaitsee saapua paikalle.

 

[rgd]

No mitkä aktiviteetit miehesi on sanonut laittavansa syrjään, jotta voi hoitaa lastaan ja osallistua normaalisti perhe-elämään? Ei tuo ole sinullekaan hyvä tilanne, että ukko huitelee siellä täällä. Kokeilepa sellaista, ettet olekaan kotona tavoitettavissa, kun herra suvaitsee saapua paikalle.

äh. tämä on asia, joka toimisi "tavallisessa" elämäntilanteessa mutta ei maatilallisella. ärsyttävä ajatusmalli tuo että "herra suvaitsee saapua paikalle". ilmeisesti mitään käsitystä karjatilallisista ja heidän elämästään ei ole. Se on oma elämäntapansa, joka yksinkertaisesti vie pakolla suurimman osan ajasta, ja jos lähtee morsioksi maatilalle tämä on hyvä käsittää. niitä töitä ei vaan voi jättää tekemättä, siellä on maata ja eläimiä jotka tarvitsevat hoitajaansa, eikä niitä töitä kukaan tee jos tilallinen ne tekemättä jättäisi.

tottahan on että tälläisissä tapauksissa lastenhoito jää lähes kokonaan äidille ja anopille/isovanhemmille jotka usein välittömässä läheisyydessä asuvat. eikä asialle voi mitään.

 

[mistä tietää?]

Se on kyllä totta, että ne työt vaan vähän pakolla menee kaiken edelle. Sen olen sisäistänyt ja minulle se on ihan ok.

Mutta sitten jos lapsi olisi mukana arjessa, niin en haluaisi että minä olisin hänelle se melkein ainoa vanhempi... Mitä jos se tuntuukin sellaiselta "ei omalta" jutulta. Tai koko homma alkaa kyllästyttää...

 

[Itsekin äiti 40 v]

Teehän miehelle jälkipolvea. Myös mun isä on tuollainen. Iän kanssa olen oppinut ymmärtämään häntä, vaikka isän kaipuu on kova. Halaan häntä aina kotona käydessäni.

 

[semmosta se on]

Ei susta välttämättä ole maajussin muijaksi ja maajussin lapsen äidiksi. Eihän kaikista ole.

Niinkuin ei kaikista ole lentäjän puolisoksi, tai merimiehen, tai yrittäjän...

 

[maajussin muija]

Milloin niitä lapsia tehdään jos mies on aina töissä? Miksi mies lapsia haluaisi jos on aina töissä ja työ menee kaiken edelle?

 

[maajussin muija]

"Jussin" kanssa on tullut lisäännyttyäkin, sitä en tiedä onko päätöksessä ollut järkeä. Katunut en asiaa ole. Ja normaalissa arjessa "jussi" ottaa vastuuta ainaki yhtä paljon kuin minä, vaikka on toki tilanteita ja hetkiä jolloin tuntuu että "kaikki muu menee perheen edelle", järkevästi ajateltuna asia ei kuitenkaan onneksi niin ole.

 

[vieras*]

Auttaako appivanhemmat miestä yhtään maatilalla? Onko mahdollista palkata apua? Pystytkö itse tekemään mitään tilan töitä, että mies voisi sillä aikaa olla lapsen kanssa?

Meillä on aika hyvä tilanne, kun vanha pari asuu vielä tässä ja auttaa missä tarvitaan. Toki välillä on päiviä, että mies käy kotona vain nukkumassa, mutta sellaista se on... Mä olen opetellut tekemään jotain töitä, että voin välillä vapauttaa miestä, ja joskus tehdään koko perheenä porukalla sellaisia hommia, mitä voi tehdä lapsia vahtien ja ilman vaaratilanteita.

 

[***]

Jos puhutaan järkevyydestä, niin ei tietenkään lasten tekeminen minkäänlaiseen tilanteeseen ole se rationaalisin vaihtoehto.