Onko järkeä vai ei? :)

Hei!

Täällä yks vauvakuumeilija. Meidän esikoispoikamme on nyt reilun 2kk vanha ja vauvakuumetta pukkaa päälle... Kysyisinkin, että onko mielestänne järkeä vai yrittettäisiinkö toista vasta myöhemmin? Haluaisin paljon kommentteja ja kokemuksia! Itse tiedän, että rankkaa tulisi ja järki sanookin, että ei, mutta kun tunne on ihan toinen...

 

Ikinä ei tiedä kuinka kauan kestää, että raskaaksi tulet varsinkin jos imetät, joten mä suosittelisin aloittaa yrityksen heti vaan Mulla ei imetyksen takia tullut esikoisen jälkeen menkkoja ollenkaan, mutta kuukausi siitä kun lopetin imettämisen, tulin raskaaksi. Meni kesken, mutta tulin keskenmenosta suoraan taas raskaaksi. Tyttöjen ikäero on 1,5 vuotta eli suht pieni, mutta ikinä en tekisi toista ratkaisua. Esikoinen ei ikinä ole ollut kuopuksesta mustis, kun ei edes muista aikaa että olisi ollut yksin. Heistä on toisilleen leikkiseuraa aamusta iltaan ja pienempi seuraa isomman (onneksi superkiltti) esimerkkiä, esim alkoi kuivaksi 1,5 vuotiaana. Heillä on myös sama rytmi, vaikka toinen on 1,5 vuotta vanhempi niin tarvitsee ikäisekseen aika paljon unta. Esikoinen siis 3,5 ja kuopus juuri täytti 2. Helpottaa kummasti, kun heräävät molemmat klo 8.30, nukkuvat päikkärit klo 13-15 ja iltaunille klo 21. Saan siis kivasti omaa aikaa Järki ja tunteet aina taistelevat, meillä kolmannen hankkimisen suhteen. Järki sanoo ei, kun olen hankkiutunut kaikista vauvakamoista jo eroon ja pitäisi vaihtaa autoa, jouduttaisiin jossain vaiheessa kuopumaan vierashuoneesta, minun töihinpaluu siirtyisi taas ikuisuudella, mutta kun...haluaisin niin kovasti vielä tuntea ne pienet potkut sisällä, haluaisin synnyttää vielä kerran ja saada vauvan syliini, haluaisin nähdä kun tytöt näkee vauvan ekan kerran yms. Olemme yrittäneet heinäkuusta asti ja siihen mahtuu nyt 2 keskenmenoa rv 10 ja rv 7+. Taas mietin oliko nämä joku merkki ettei kannattaisi sitä kolmatta hankkia ja olin luovuttaa, mutta päätettiin nyt vielä yrittää

 

Kiitos kommentista morebabies

Sä kasvatit entisestään mun vauvakuumetta Teillä on mennyt kaikki hienosti ja itsekin miettii, että jos kaikki menisi noin helposti, niin mikäs siinä sitten vaikka lisää lapsia tulisikin Mutta, mutta... Jos kaikki ei menekään hienosti ja on ongelmia, kun on kaksi niin kovin pientä.

Mua pelottaa kanssa pari muutakin asiaa - ensiksikin, miten tuet menee jos en ehdi välillä töihin? Onko ne samalla tavalla kuin esikoisen kohdalla? Ja toiseksi, onko mun kroppa ehtinyt palautua entisestä raskaudesta kunnolla? Toki meilläkin tulisi kysymykseen auton vaihdot sun muut, mutta niiden suhteen olen aika luottavainen, vaikka mieheni ei vielä olekaan valmistunut. Tähän ei kuitenkaan ole kovin pitkää aikaa, joten ehtisimme varmaankin saada asiat kuntoon.

Hurjasti onnea teidän yritykselle morebabies - ja muut, laittakaa lisää kommentteja ja näkökulmia, tekisi hyvää kuulla kaikenlaisia tarinoita

 

Saat saman äitiysrahan kuin esikoisesta, jos lapsien ikäero on alle 3 vuotta. Sen takia meidän yrityksellä on takaraja eli huhtikuu. Sitä ennen jos kolmas saa alkunsa niin saan vielä saman äitiysrahan, kun kuopuksesta eikä mene kodinhoidontuen mukaan millä nyt olen ollut. Eikä minun tarvitse palata tässä välissä töihin ja pistää tyttöjä hoitoon. Sitähän sanotaan, että raskaus ei ala ellein kroppa oli valmis. Kuopuksen raskaus oli mulla 4:s eikä siinä kyllä ollut mitään ongelmia. Ainoa ero, että esikoisen synnytys kesti mielestäni ikuisuuden, mutta kuopus tuli 1,5h supistuksilla täysin ilman kipulääkitystä, ilman yhtään repeämää. Just ja just ehdittiin sairaalaan ja suoraan saliin ja 1:llä ponnistuksella ulos. Olen sitä mieltä, että kun edellisestä synnytyksestä oli niin pieni aika, kroppa muisti mitä tehdä ja "tie" oli raivattu valmiiksi. Tsemppiä!!

 

Kiitos jälleen kommentista morebabies!

Kyllä mulla on alkanut nyt hirveesti tehdä mieli yrittää seuraavaa... Mutta jotenkin järki sanoo, että pitää nyt vielä odottaa. En tiedä, pitäisikö kuunnella sydämen vai järjen ääntä. Mä olen muutenkin epävarma, kun koen, että mulla olis sosiaalista painetta mennä edes hetkeksi töihin tässä välissä, mutta... No, en sitten tiedä onko se vaan omaa mielikuvitusta.

Mä nyt samalla vähän nostan tätä ketjua, sillä kaipailisin edelleen tarinoita ja kommentteja, miten kelläkin on mennyt ja mikä olisi mielestänne hyvä ikäero lapsille. Ja tietty, onko järkeä vai ei mulla aloittaa nyt yritystä, kun poika tulee vasta 3kk Kiitos etukäteen!

 

Mulle iski myös uusi vauvakuume heti kun esikko oli syntynyt, hän on nyt 6kk. Ja miehelle oon siitä puhunut jo monta kuukautta. Nyt on ja toivottavasti pysyy sellainen tilanne että kakkonen saa tulla kun on tullakseen Tsemppiä päätöksentekoon! Veljellä on lapsen reillun vuoden ikäerolla ja heidän mielestään ollut parasratkaisu.

 

Se riippuu ihan siitä, että miten sitten jaksaa kahden pienen kanssa.

Itsellä oli esikoinen 8kk kun kakkonen ilmoitti tulostaan. 1v5kk on heillä ikäeroa. Kakkonen oli koliikki vauva ja muutenkin todella itkuherkkä, semmonen kokoajan sylissä kannettava. Olihan se välillä rankkaa, se on myönnettävä, esikoinen vauvana oli niin niin helppo ja kakkonen täysin vastakohta. Mutta siitä selvittiin ihan kunnialla :heart: Niin kunnialla, että kakkosen ja kolmosen ikäeroa on 1v9kk. Tässäkin kohtaa 3kk ikäisenä alkanut korvakierre hieman verotti, mutta sisulla ja sillä ajatuksella ettei mikään kestä ikuisesti, edes se vaihe kun vauva itkee keskellä yötä useamman tunnin monta kuukautta..

Nyt meillä on 5v, 4v ja 2v ihanuudet. Se rakkaus mikä lasten välillä on toisiinsa, sitä ei voi sanoin kuvata, mutta jotain aivan upeaa se on.

Nyt kuumeilen sitä viimeistä, nro nelosta. Ikäeroksi tulisi sitten kuopukseen reilu 3v! Mikä on jo paljon meidän poppoossa, mutta eiköhän siitäkin selvitä, jos meille vielä 1 vauvanen suodaan.:heart:

 

Itsellä ei henkilökohtaista kokemusta ole kun omat pojat ovat syntyneet reilun 2v ikäerolla, mutta tuttavapiirissä on paljon perheitä joissa lapset syntyneet lyhyellä ikäerolla. Eräillä kävi jopa niin että saivat 2 lasta samalle vuodelle, toinen syntyi tammikuussa ja toinen joulukuussa. Alkuun oli rankkaa kun esikoinenkaan ei vielä kävellyt siinä vaiheessa kun toinen syntyi ja oli 2 vauvaa hoidettavana. Hyvin se kuitenkin siitä lähti sujumaan ja nyt kun ovat jo isompia 3v niin menevät jo samaan tahtiin ja ovat kuin kaksoset. Samaan aikaan tulee sitten kouluun lähtökin ja muut.

Jos itse viihtyy lasten kanssa kotona ja perheen tilanne ei välttämättä vaadi sitä töissä käyntiä niin sosiaalisesta paineesta ei kannata välittää. Joku voi kommentoida sillon kun raskaus tulee tietouteen mutta kyllä se siitä unohtuu kun lapsi syntyy. Toisilla tutuilla on 1,5v ikäerolla 2 lasta ja silloin äiti oli 4v yhteensä pois työelämästä mutta se on kuitenkin ihmiselämässä kokonaisuudessa lyhyt aika joten sen takia ei lapsen tekoa kannata jättää välistä. Toki niitäkin kommentteja olen kuullut ettei välttämättä ole se paras ratkaisu. Työkaverillani on tyttäret 1,5v ikäerolla ja sanoi nyt kun lapset on jo teini-ikäisiä että sen hän tekisi vanhempana nyt toisin että ei hankkisi lapsia noin pienellä ikäerolla, ihan sen takia että esikoinen joutui kasvamaan liian nopeasti "isoksi" kun tuli toinen vauva ja aina ei muistanut vanhemmat huomioida että esikoinenkin on vielä tosi tosi pieni ja tarvihtee sitä "vauvakohtelua"

 

Hei ja kiitos vastauksista kaikille!

Meillä taitaa jäädä haaveen tasolle vielä toinen lapsi, koska ensimmäisen kanssa on ollut aika rankkaa eikä pystytä edes ajattelemaan, että mitä se olisi, jos olisi kaksi... Päätettiin siis odottaa ainakin niin kauan, että esikko on 9kk. Sitten voisi ehkä alkaa yrittää. Saa sitten nähdä miten onnistaa, kun eihän sitä koskaan tiedä etukäteen.

Tsemppiä kaikille kuumeilijoille :heart:

 

Täytyy tulla tänne kertomaan, että ehkäpä aikaistetaan tuota pikkukakkosen yrittämisajankohtaa kuitenkin, kun ei oikein ota kuume laantuakseen :heart: Jospa tästä parin kuukauden päästä alkais aktiivisesti kirjoitella kuumeilijoihin Onko muita samassa tilanteessa olevia?