Onko itkuisuudesta haittaa masu-aukille?Rv 30 ja stressaava elämäntilanne.

["Mä"]

Illallakin itkin itseni uneen,välillä ei vaan jaksa!!Aamusta iltaan hoidan lapset yksin,joka paikkaan otan heidät mukaan.Hirveesti ei oo sosiaalista verkkoa itsellä,joten iltaisin ootan et saisin olla miehen kanssa ja jutskailla.Mutta eilinen iltaki meni siihen kun mies puhui puhelimessa.Jotenki ärsyttää ettei se mua muka osaa sen vertaa lukea ku olin eilen niin väsynyt ja ahistunut että olisi ollut mun kanssa ennemmin kuin puhelimessa pälpättänyt!!Tiedän tää on niin turhaa narinaa.suunnattomasti ollaan kolmas lapsi haluttu.Se onkin asia mikä saa mut aina piristymään,sekä tietty kaks aiempaa lasta.Kai tää vaan johtuu näistä raskaushormooneita,yleensä oon niin iloinen ihminen

 

[mjaa]

äidin stressi raskausaikana altistaa sikiön vanhemmiten skitsofrenialle vai miten se oli pari vuotta sitten lööpeissä? tosin ihan normaaleja on tullut sodan aikana syntyneistäkin!

 

[taikamatto]

Vauva kestää kyllä äidin "normaalia" stressiä, eli ei stressistä lisää ainakaan kannata stressata.

 

[ohis]

[QUOTE="Mä";22000329]Tiedän tää on niin turhaa narinaa.suunnattomasti ollaan kolmas lapsi haluttu.
[/QUOTE]

Olette halunneet kolmannen lapsen, mutta oletteko oikeasti yhdessä halunneet kolmilapsisen perheen arkea? Tuntuu siltä, ettette ole kunnolla keskustelleet ja sopineet miten arki rullaa ja mitä toivotte toisiltanne. Pelkkä raskaaksi hankkiutuminen ei ole mikään todiste siitä, että oikeasti on sitoutunut myös lapsen mukana tulevaan arkeen ja sen vaatimuksiin. Puhumatta ette ymmärrä toisianne, ei se mieskään osaa lukea ajatuksiasi. Voihan sitä marttyyrina itkeä illat ja lykkiä päivät kersoja puistoon, mutta ei se miehesi osaa tulla paikalle, jos et sitä ääneen sano.

 

[...]

Mulla hormonit teki raskausaikana sn, että itkin useasti kun oli niin paha olla. Raskaus ei vain sovi elimistölleni. Menen ihan sekaisin aina ja lähestulkoon itsemurhaakin mietin. Se on aina mennyt ohi synnytyksessä ja terveitä lapsia syntynyt Älä huoli turhaan.

 

["vieras"]

Olette halunneet kolmannen lapsen, mutta oletteko oikeasti yhdessä halunneet kolmilapsisen perheen arkea? Tuntuu siltä, ettette ole kunnolla keskustelleet ja sopineet miten arki rullaa ja mitä toivotte toisiltanne. Pelkkä raskaaksi hankkiutuminen ei ole mikään todiste siitä, että oikeasti on sitoutunut myös lapsen mukana tulevaan arkeen ja sen vaatimuksiin. Puhumatta ette ymmärrä toisianne, ei se mieskään osaa lukea ajatuksiasi. Voihan sitä marttyyrina itkeä illat ja lykkiä päivät kersoja puistoon, mutta ei se miehesi osaa tulla paikalle, jos et sitä ääneen sano.

Mä en sanois, että iahn turhaa narinaa.. enkä usko, että tuosta vauvalle on haittaa.. sulle itselles kyllä.

Eli KOMMUNIKAATIOTA peliin! Rehellistä, rauhallista keskustelua. Jonka tuloksena toivottavasti mihesi ottaa vastuuta enemmän jo olemassaolevista lapsista ja osaat myös paremmin ilmaista omia olojasi miehelle ja kertoa mitä tarvitset.