onko ihmiset nykyään paljon itsekkäämpiä, vai onko aina olleet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullista

Vieras
tätä palstaa seuratessa ja työelämässäkin tullut pantua merkille, että todella monella on asenne minäminäminä, muita ei kuunnella, muiden mielipiteet yritetään polkea maahan, koska minäminäminä on oikeessa.

naiset puhuvat kahvitauolla kuinka mies laitetaan tottelemaan ja jos ei tule ruusua ties minäkin kissanristiäispäivänä, suututaan,mökötetään ja vaaditaan hyvittelyjä vähintään jollain korulla ja suklaarasialla.

kun sitten aletaan puhumaan yhteiskunnan vähäosaisimmista, tulee kommentteja että hyii mikä luuseri, paskaduuneja se pirkkokin tekee ja puhutaan alemman kastin kansalaisista, taas ollaan minäminäminäminä olen ihkuihana ja teen kaiken juuri oikein ja minäminäminä olen aina oikeassa.

eikö ole rasittavaa kenestäkään muusta? milloin sitä löytäs keskustelukumppaniksi sellaisia ihmisiä, jotka osaavat asettua toisen asemaan ja ajatella niitä asioita sieltä toiseltakin kantilta, eikä tyrmätä hetikättelyssä toisen ihmisen mielipidettä, vaan rakentavasti keskusteltaisiin asioista, lyttäämättä toista ihmistä? ihan mahdotonko yhtälö?
 
Länsimaalaisilla ihmisillä ei ole sen suurempia huolia selviytymisen kanssa joten on aikaa keskittyä epäolennaisuuksiin. Taloudellisen hyvinvoinnin ja materian tavoitteluun keskittyvän yhteiskunnan kasvateilta tuskin voi odottaa muuta kuin 'minäminäminä' -asennetta, koska sitähän viimeistään koulumaailmasta saakka ihmiset kasvatetaan pitämään tärkeimpänä.

Ihmiset ovat itsekkäitä koska elämällä ei ole todellista sisältöä. Huomaahan sen vertailussa, jos aletaan käsitellä aidosti sitä miten suhtautuu esim. omiin lapsiinsa verrattuna muihin ihmisiin, osataan niiden todella tärkeiden asioiden (eli ihmisten) kohdalla olla epäitsekkäitä (no ei kaikki, mutta aika moni), mutta vähemmän tärkeät pystytään taas jättämään 'minäminäminä'n taakse hyvinkin kevyesti.

Mutta on sitä onneksi muunkinlaisia ihmisiä, heitä kun löytää kannattaa pitää kiinni koska ihan joka päivä ei kävele vastaan ;)
 
Länsimaalaisilla ihmisillä ei ole sen suurempia huolia selviytymisen kanssa joten on aikaa keskittyä epäolennaisuuksiin. Taloudellisen hyvinvoinnin ja materian tavoitteluun keskittyvän yhteiskunnan kasvateilta tuskin voi odottaa muuta kuin 'minäminäminä' -asennetta, koska sitähän viimeistään koulumaailmasta saakka ihmiset kasvatetaan pitämään tärkeimpänä.

Ihmiset ovat itsekkäitä koska elämällä ei ole todellista sisältöä. Huomaahan sen vertailussa, jos aletaan käsitellä aidosti sitä miten suhtautuu esim. omiin lapsiinsa verrattuna muihin ihmisiin, osataan niiden todella tärkeiden asioiden (eli ihmisten) kohdalla olla epäitsekkäitä (no ei kaikki, mutta aika moni), mutta vähemmän tärkeät pystytään taas jättämään 'minäminäminä'n taakse hyvinkin kevyesti.

Mutta on sitä onneksi muunkinlaisia ihmisiä, heitä kun löytää kannattaa pitää kiinni koska ihan joka päivä ei kävele vastaan ;)

mä voisin sut ottaa ystäväkseni :) ihanaa normaali ihminen! :)
 
tätä palstaa seuratessa ja työelämässäkin tullut pantua merkille, että todella monella on asenne minäminäminä, muita ei kuunnella, muiden mielipiteet yritetään polkea maahan, koska minäminäminä on oikeessa.

naiset puhuvat kahvitauolla kuinka mies laitetaan tottelemaan ja jos ei tule ruusua ties minäkin kissanristiäispäivänä, suututaan,mökötetään ja vaaditaan hyvittelyjä vähintään jollain korulla ja suklaarasialla.

kun sitten aletaan puhumaan yhteiskunnan vähäosaisimmista, tulee kommentteja että hyii mikä luuseri, paskaduuneja se pirkkokin tekee ja puhutaan alemman kastin kansalaisista, taas ollaan minäminäminäminä olen ihkuihana ja teen kaiken juuri oikein ja minäminäminä olen aina oikeassa.

eikö ole rasittavaa kenestäkään muusta? milloin sitä löytäs keskustelukumppaniksi sellaisia ihmisiä, jotka osaavat asettua toisen asemaan ja ajatella niitä asioita sieltä toiseltakin kantilta, eikä tyrmätä hetikättelyssä toisen ihmisen mielipidettä, vaan rakentavasti keskusteltaisiin asioista, lyttäämättä toista ihmistä? ihan mahdotonko yhtälö?

Tätä palstaa en ottais tohon otantaan ollenkaan, ja työpaikkakin on yleensä jonkin verran kilpailuhenkinen.

Ihmiset on, niin... kilpailijoita ja ne ketkä ei ole, joko sen vuoksi tai monista muista syistä (yleensä todellakin) johtuen eivät tunne kuuluvansa ns. massaan ja voi tosiaan tuntua toisten tyyli oudolta.

Mulle riittää että mulla on muutama todella ihana ihminen elämässäni, joiden kanssa voin puhua kaikesta ja välittäminen on aitoa. Jokaiselle pitäisi mielestäni riittää ne muutama, muu on suuruuden hulluutta. :D

Joo ja ihmiset on melko rasittavia, ainakin massana.
 
Mulle tulee nyt mieleen vähä sellasta, että jos ennen on ollu vähä pakko mennä massan mukana ja liikaaki ajatella toisia ja yhteistä hyvää, omaa itseään ei ole voinut toteuttaa kunnolla, ni nyt kun on paremmat mahdollisuudet siihe ni se heittää sitte vähä yliki. Oman itsen ja itsearvostuksen etsiminen...

Jos nyt tuosta sai taas mitään tolkkua.. :D
 
Mulle tulee nyt mieleen vähä sellasta, että jos ennen on ollu vähä pakko mennä massan mukana ja liikaaki ajatella toisia ja yhteistä hyvää, omaa itseään ei ole voinut toteuttaa kunnolla, ni nyt kun on paremmat mahdollisuudet siihe ni se heittää sitte vähä yliki. Oman itsen ja itsearvostuksen etsiminen...

Jos nyt tuosta sai taas mitään tolkkua.. :D

Sain tolkkua... ylikompensointia?

Ihmiset on ainakin nykyään törkeämpiä toisilleen ja fiilis kyllä tarttuu ja sellanen "niin metsä vastaa..."-meininki myös.

Jos sitä tietäis että about kaikki ympärillä on ihania ihmisiä, sitähän olis se oma ihana itsensä eikä murahteleva vittupää? :D
 
  • Tykkää
Reactions: minävaan78

Yhteistyössä