Onko ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat pettyneitä vauvan sukupuoleen?

  • Viestiketjun aloittaja "tuulevi"
  • Ensimmäinen viesti
"tuulevi"
Olin aivan tyrmistynyt kuunnellessani lounaalla erästä keskustelua. Siinä kolmen pojan äiti kertoi, miten pettynyt oli kolmannenkin vauvan osoittautuessa pojaksi! Ensin ajattelin, että hän vitsailee, mutta ei - oli kuulemma siinä ja siinä ettei itku tullut synnärillä! :O Siis MITÄ?! Itselläni on yksi lapsi ja odotan toista, lapsen sukupuolella ei koskaan ole ollut MITÄÄN merkitystä! Mitä tekemistä sillä on minkään todellisen kanssa?

Jos saat tytön niin eihän se tarkoita, että pääset leikkimään vaaleanpunaista prinsessaleikkiä hänen kanssaan - tyttöhän voi innostua vaikka kilpa-autoilusta. Sama toisinpäin, ei pojalla välttämättä ole sitä pojalle ominaista sukupuoliroolia persoonassaan.

Plus vielä lisäksi - eikö se, että saa TERVEEN ja ELÄVÄN vauvan syliinsä ole kaikkein tärkeintä? Paljon siinä painaa joku sukupuoli ja sen mukana tulevat odotukset siitä, minkälainen lapsen pitäisi olla?!

En ymmärrä, enkä tule koskaan ymmärtämään.
 
vieras...
Kyllä minulle on aina ollut tärkeintä se, että lapsi on terve ja elävä. Toiseksi tärkeintä on ollut sukupuoli. Jos esikoinen olisi osoittautunut pojaksi, olisin ollut pettynyt. Hetken vain, tietenkin rakastaisin häntä yhtä paljon ja en ikinä pois vaihtaisi, vaikka poika olisi tullut.
 
*huokaus*
Kyllä taas on korkealentoisia olettamuksia ap:lta... Voisin sanoa jollekin, että jos seuraava lapsi olisi poika, olisin pettynyt ja moni kavereistani on puhunut samallalailla. Se ei tarkoita hyvänen aika sentään, että lapsi ei olisi tullessaan rakas tai etteikö sen toivoisi olevan ensisijaisesti terve. Toi on niin ihme jeesustelua ettei saisi toivoa lapsen olevan jompaa kumpaa sukupuolta- eri asia sitten jos asian yli ei pääse synnytyksen jälkeen tai se näkyy lapsen kohtelussa.
 
viers
Virallinen vastaus on että "sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi on terve." Tämäkin on niitä jänniä asioita, mistä ei saa olla mitään muuta mieltä. Kyllä minä kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että jos on useampi poika tai tyttö, niin haluaisi myös sen toisen sukupuolen edustajan lapsikatraaseensa. Eikä tässä ole kyse mitään kilpa-autoista tai prinsessaleikeistä. Sukupuolet ovat silti erilaisia, siitä on turha vääntää mitään keskustelua. Erilaisuus on ymmärrettävästi mukavaa, joten kyllä PITÄISI saada toivoa jompaa kumpaa sukupuolta.
 
No minä myönnän suoraan, kyllä jos tämä nykyinen masuasukki on poika, niin petyn. Minulla on kaksi poikaa ennestään ja haluaisin tytön. Ja kuitenkin luku on tämän jälkeen jo kolme, tuskin tulee neljättä, joten se toive meni siinä sitten.

Mutta, sehän on selvä, kun vauvantekohommiin ruvetaan, on mahdollisuudet 50/50 saada kumpi vaan. Ei mun mielestä ole mitään pahaa SANOA ÄÄNEEN (jokainen varmasti toivoo jossain vaiheessa toista) että haluaa tytön/pojan. Ei se tarkoita etteikö lasta rakastaisi, herranjestas.

Ja tietysti, ensisijaisesti kaikki varmasti toivovat tervettä lasta, ei kukaan toivo sairasta lasta. -.-
 
dddd
Virallinen vastaus on että "sukupuolella ei ole väliä, kunhan lapsi on terve." Tämäkin on niitä jänniä asioita, mistä ei saa olla mitään muuta mieltä. Kyllä minä kuitenkin ymmärrän oikein hyvin, että jos on useampi poika tai tyttö, niin haluaisi myös sen toisen sukupuolen edustajan lapsikatraaseensa. Eikä tässä ole kyse mitään kilpa-autoista tai prinsessaleikeistä. Sukupuolet ovat silti erilaisia, siitä on turha vääntää mitään keskustelua. Erilaisuus on ymmärrettävästi mukavaa, joten kyllä PITÄISI saada toivoa jompaa kumpaa sukupuolta.
Tämä '...kunhan lapsi on terve'-fraasi on kammottava. Entä jos ei olekaan terve? Silloinko ei olekaan toivottu? Jos vaikka vanhemmat ovat saaneet seulonnassa tietää, että odottavat sairasta tai vammaista lasta ja muut vain hokevat tätä fraasia, niin aika kamalalta varmasti tuntuu.
 
Oisku ejk
Toki toivoa saa, ei siinä ole mitään pahaa. Mutta tuo että on niin pettynyt että TULEE ITKU menee jo yli. Jos sukupuolella on NIIN paljon väliä kannattaisi varmaan miettiä motiiveitaan lapsentekoon ja laittaa oma pää kuntoon.
 
vierass
Muistan kun kolmas lapsi syntyi ja kätilö sanoi sen olevan tyttö niin vastasin: taas.
Kyllä mulla ainakin oli toiveissa että kolmas olisi ollut poika.
Rakkautta tyttöön se ei silti vähentänyt :heart:
 
vierass
Muistan kun kolmas lapsi syntyi ja kätilö sanoi sen olevan tyttö niin vastasin: taas.
Kyllä mulla ainakin oli toiveissa että kolmas olisi ollut poika.
Rakkautta tyttöön se ei silti vähentänyt :heart:
Eikä edes yritetty kolmatta sen takia että se olisi poika. Ajateltiin lapsimäärän jäävän kahteen.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäsynä oli pillerit.
 
-.-
Mä olin pettynyt kun ultrassa kerrottiin tämän toisen olevan poika. Meillä on tyttö ja toinen olisi ollut kiva. Ei tällaiselle tunteelle voi mitään. Ei se silti kerro sitä ettenkö rakastaisi tätä lasta.

Tiedostan myös että tämä tunne juontuu siitä, että kaikki tuntemani pienet pojat on aivan kauhukakaroita. Nykyajan teinipojatki on aivan karseita tapauksia.
Rakastan silti lastani ja voin vaan toivoa että hänestä kasvaa kunnon poika.
 
"-m-"
Esikoista odottaessani toivoin hartaasti poikaa, ja olisin varmasti ollut aluksi pettynyt, jos tulokas olisi ollut tyttö.

Toista odottaessa toivoin myös poikaa, sukupuoli selvisi vasta synnytyksessä. Tyttö tuli, ja kyllä - vaikka olin iloinen vauvasta, olin ensin pettynyt tytöstä. En tiedä miksi, ei sitä osaa itsekään selittää. Sain sittemmin myös kolmannen lapsen, jonka kohdalla selvisi jo ultrassa, että kolmas on myös tyttö. Sitäkin piti vähän sulatella, koin itseni jotenkin poikien äidiksi.

Ei tunteilleen mitään voi, ja tästä on kirjoitettu hyviä lehtikirjoituksiakin. Nyt, kun lapset ovat 3,6 ja 10, en todellakaan voisi kuvitella, ettei meillä olisi noita tyttöjä. Rakastan heitä yli kaiken, ja olen löytänyt tyttöjen maailmasta kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, ja suunnittelen meille äidin ja tyttöjen juttuja.

Sitä olen miettinyt, että suhteeni oman äitini kanssa ei koskaan ole ollut erityisen läheinen tai lämmin - ehkä siksi toivoin alitajuisesti poikia?
 
laaman nöyhtä
Kyllä olisin ollut pettynyt jos lapsi olisi ollut tyttö!!! Pojille/miehille on paljon enemmän elämässään vaihtoehtoja. Helpompia ja rennonpiakian ovat. Tytöistä kasvataan nykyään jotain henna peltosia :O
 
V.ieras
Me ollaan miehen kanssa yhdeksän vuoden aikana saatu aikaan kaksi lasta, ongelmia siis ollut sillä rintamalla. Eikä todella ole käynyt mielessä toivoa sukupuolta. Ihan on riittänyt että se pitkään toivottu ja yritetty lapsi on ilmoitellut tulostaan.

Onko ne tiettyä sukupuolta toivovat näitä "näin miehen kalsarit ja olen nyt raskaana"-tyyppejä?
 
Vier as
Mä toivoin tyttöjä ja sainkin kaksi, ensimmäisen kohdalla olisin ollut pettynyt, jos olisi pojaksi osottautunut, mutta tuskin nyt sentään olisin itkenyt. Mulla on ihana äiti, vähemmän ihana isä, eikä esim. veljiä. Johtuisiko siitä, että tiedostamattani olen toivonut itselleni samanlaista tytär-äitisuhdetta kuin itselläni on ollut omaan äitiini.
 
"eräs äiti"
Tämä '...kunhan lapsi on terve'-fraasi on kammottava. Entä jos ei olekaan terve? Silloinko ei olekaan toivottu? Jos vaikka vanhemmat ovat saaneet seulonnassa tietää, että odottavat sairasta tai vammaista lasta ja muut vain hokevat tätä fraasia, niin aika kamalalta varmasti tuntuu.
Meillä paljastui epämuodostuma lapsella jo rakenneultrassa ja kysyimme samalla sukupuolenkin. Sukupuolella ei ole ollut mitään merkitystä eikä myöskään sillä, että lapsella on synnynnäinen vamma. Aivan yhtä rakastettu ja odotettu lapsi on ollut joka tapauksessa ja syntyessään hurmasi kyllä koko suvun!
 
HippuTAR
Tämä '...kunhan lapsi on terve'-fraasi on kammottava. Entä jos ei olekaan terve? Silloinko ei olekaan toivottu? Jos vaikka vanhemmat ovat saaneet seulonnassa tietää, että odottavat sairasta tai vammaista lasta ja muut vain hokevat tätä fraasia, niin aika kamalalta varmasti tuntuu.
Mun toinen lapsi ei ollut terve. Selvisi tosin vasta syntymän jälkeen. Mä oon varmaan sit ihan kamala mutta kolmannesta ja neljännestä toivoin silti ensisijaisesti tervettä. Toivoin tosin myös tyttöä ja kun ultras selvis että kolmas on poika niin pari päivää meni sulatelles, niin kovasti sitä tyttöä toivoin.
Ja silti niin noi terveet (2 tyttöä, 1 poika) kuin vammainenkin (poika) ovat kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä.
 
vierailijaa
Miksi tämä asia on edelleen niin tabu? Ap:n kaltaiset ihmiset vain ylläpitävät tätä. Kyllä ihmisille sukupuolella on merkitystä ja siihen kohdistuu toiveita. Miksi ei saisi kokea pettymyksen tunteita? Ei se sitä tarkoita ettei lapsiaan rakastaisi samoin ja hoitaisi hyvin. Minä toivoin salaa tyttöä ja tytön sain. Mutta juuri ap:n kaltaisten ihmisten asenteiden takia en hirveästi kuuluttanut toivettani ihmisille vaan sanoin vain että "ei sukupuolella ole väliä, kunhan on terve lapsi".
 
ijäi
kyllä äiti ja isä saavat toivoa tiettyä sukupuolta. Ei siinä ole mitään väärää. saa se itkukin tulla, mutta jos se suru/ pettymys kestää ja kestää ja kestää synnytyksen jälkeen eikä siitä pääse yli niin silloin se on ongelma! Minulla poika-tyttö-poika ja ensimmäisen kohdalla ei ollut mitään sukupuolitoiveita, toisen kohdalla toivoin ehdottomasti tyttöä ja näin tapahtui. Kolmannen kohdalla ei taaskaan ollut mitään väliä sukupuolella. Minusta on ihanaa kun on kumpaakin sukupuolta, en minä mitään prinsessaunelmaatoivonut, vaan kumpaakin sukupuolta.
 
vie-ras
Täällä kun äidit kirjoittavat että minä olen iloinen tms kun on esim tyttöjä niin mites isät ovat suhtautuneet tyttöihin?
Tuleeko hyvin "toimeen/juttuun" tyttöjen kanssa vai tuntuuko että poika olis isälle kivempi?
 
vie-ras
Alkuperäinen kirjoittaja laaman nöyhtä;30564711:
Kyllä olisin ollut pettynyt jos lapsi olisi ollut tyttö!!! Pojille/miehille on paljon enemmän elämässään vaihtoehtoja. Helpompia ja rennonpiakian ovat. Tytöistä kasvataan nykyään jotain henna peltosia :O
Tuntuu kyllä että tytöt joutuvat jotenkin "kovemmalle" kasvaessaan kuin pojat? Tyttöjä/naisiahan enemmän kuitenkin arvostellaan kuin poikia. Ulkonäöllisesti/vaatetuksesta yms. Ja on tekoripsiä, tekokynsiä ja silikonejakin nykyään niin monilla. Missä se luonnollisuus? Tuntuu että joskus 80-90-luvulla oli helpompaa olla tyttö?
 
Tytön isä
Täällä kun äidit kirjoittavat että minä olen iloinen tms kun on esim tyttöjä niin mites isät ovat suhtautuneet tyttöihin?
Tuleeko hyvin "toimeen/juttuun" tyttöjen kanssa vai tuntuuko että poika olis isälle kivempi?
Meillä vain yksi lapsi ja tyttö, jonka ylpeä isä olen. On jo aikuinen, enkä ole missään vaiheessa edes ajatellut, että voi kun olisi poika. Tytön isänä on hienoa olla, enkä mitään poikien juttuja ole kaivannut, koska kyllä me tytön kanssa kaikki autot ja tietokoneet käytiin läpi, eiväthän ne mitään sukupuolisidonnaisia asioita ole. Ja vaatteita käytiin kanssa tyttären kanssa ostamassa silloin, kun äitinsä ei ehtinyt.

Nyt on sitten kolmekuukautinen tyttärenpoika olemassa, joten katsotaan mitä hänen kanssaan aikanaan keksitään.
 
  • Tykkää
Reactions: TUTUS ja Oisku
.--.
Alkuperäinen kirjoittaja laaman nöyhtä;30564711:
Kyllä olisin ollut pettynyt jos lapsi olisi ollut tyttö!!! Pojille/miehille on paljon enemmän elämässään vaihtoehtoja. Helpompia ja rennonpiakian ovat. Tytöistä kasvataan nykyään jotain henna peltosia :O
Taitaa olla samaa kumpaa "kasvaat", ei taida kummoista tauskia tulla, kun et osaa kirjoittaakaan.
 

Yhteistyössä