Niin, siis joskus jo kirjoitellutkin että ero on edessä vääjäämättä. Millä aikataululla, en tiedä vielä. Mennään perjantaina sosiaalityöntekijän kanssa keskustelee koska keskenään näistä asioista ei tulis mitään.
Mutta mä haahuilen kahden vaiheilla. Erotako vai ei? Koko ajan mietin molempia ratkaisuja, hyviä ja huonoja puolia. Ja sitten sitä, että osaanko mä irtaantua nyk puolisostani. Millaista se on ja mitenkä lomat, joulut ym muut pyhät?
Ja poden huonoa omaatuntoa kun vien mieheltä pois se normaalin arjen. Sen että me kaikki ollaan kotona ja iltaisin leikitään lasten kanssa. Välillä tuntuu niin pahalta että meinaa rintakehä pullistua. Sellainen kokonaisvaltainen pahoinvointi että fyysinen pahoinvointikin olisi helpottavampaa.
Mutta vienhän mä samalla itseltä sen normaalin arjen pois. Oon muuttamassa normaalia arkea... mutta jotenkin tuntee olevansa vastuussa siitä että mies pärjäis tän jälkeen.
Ja toki mä mietin että kuinka pahan virheen oon tekemässä. Mutta tiedän että tää meidän juttu ei toimi, ei nyt eikä hetken päästä.
Mutta ihan kauhean epävarma olo kuitenkin. Normaalia??
Mutta mä haahuilen kahden vaiheilla. Erotako vai ei? Koko ajan mietin molempia ratkaisuja, hyviä ja huonoja puolia. Ja sitten sitä, että osaanko mä irtaantua nyk puolisostani. Millaista se on ja mitenkä lomat, joulut ym muut pyhät?
Ja poden huonoa omaatuntoa kun vien mieheltä pois se normaalin arjen. Sen että me kaikki ollaan kotona ja iltaisin leikitään lasten kanssa. Välillä tuntuu niin pahalta että meinaa rintakehä pullistua. Sellainen kokonaisvaltainen pahoinvointi että fyysinen pahoinvointikin olisi helpottavampaa.
Mutta vienhän mä samalla itseltä sen normaalin arjen pois. Oon muuttamassa normaalia arkea... mutta jotenkin tuntee olevansa vastuussa siitä että mies pärjäis tän jälkeen.
Ja toki mä mietin että kuinka pahan virheen oon tekemässä. Mutta tiedän että tää meidän juttu ei toimi, ei nyt eikä hetken päästä.
Mutta ihan kauhean epävarma olo kuitenkin. Normaalia??