Toggle sidebar

Onko henkilö mielestäsi väkivaltaan taipuvainen jos hän suutuksissaan hajottaa esineitä tai paikkoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ilkku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

"ilkku"

Vieras
Tällaista kyselen, kun aihe itseäni koskettaa moneltakin suunnalta. Olen itse tuollainen, joka pahasti suuttuessaan pistää sisustuksen uusiksi, tinttaa nyrkeillään seinään niin että rystyset on viikon kipeinä jne. No se minusta itsestäni, mutta ajatus lähti lähinnä siitä, kun monesti vastaavasti toimivia miehiä pidetään jo melkein automaattisesti naistenhakkaajina tai ainakin siihen helposti taipuvaisina.

Onko siis sinun mielestäsi miten loogista yhdistää suuttuessaan paikkojen hajottajat myös ihmisiä kohtaan väkivaltaisiksi henkilöiksi? Korreloivatko nämä kaksi asiaa vai pidätkö näitä paikkojen hajottajia vain tempperamenttisina ilman uhkaa käydä ihmisiin käsiksi?
 
Riippuu. Jos menet mätkimään seinää toiseen huoneeseen, en pidä sitä väkivaltana.

Jos taas jäät siihen naaman eteen pistämään paikkoja paloiksi, koen sen tietyssä määrin henkiseksi väkivallaksi. Se vastapuoli kun saattaa pelätä tilannetta ja sitä, ettei hän tietyllä tapaa pääse tilanteesta halutessaan pois.

Mun mielestäni paikkoja hajottava on vähän enemmänkin, kuin temperamenttinen...hällä homma luisuu ikäänkuin yli.
 
Väkivalta taitaa käsitteenä olla sellainen että se kohdistuu ihmiseen, että tavaroita hajottava ei suoranaisesti olis väkivaltainen... Mutta toki tuo henkistä väkivaltaa on, koska pelotteluahan se on toista kohtaan jos esim riidan aikana tavaroita paiskoo, ja osoittaa myös sen ettei kyseinen henkilö osaa käsitellä ja hallita vihaansa.
 
Paikkojen, tavaroiden hajottaminen on eräänlaista väkivaltaa. Myös uhkaava käytös. Pelottaa, aiheuttaa rahallista vahinkoa jne.

Jos fyysisesti haluat purkaa pahaa oloa, tee se yksin ja tyynyyn tai muuhun vastaavaan. Silloin ei pitäisi haitata ketään.
 
Kyllä pidän mutta olen tuollaisen tavaroiden särkijän kanssa asunut. Minuun ei koskaan koskenut mutta kyllä se määrä joka tavaraa meni roskiin ja remppaa tuli aikaseks oli melkosta väkivaltaa mua kohtaan, ei siinäkään tilanteessa pysty rauhassa elämään.
Noihin on muuten saatavana jotain terapia apua.
 
hei,
itse olen joskus suutuspäissäni heittänyt esim. lasin säpäleiksi...
joskus ennen lapsia lenteli miehen pelikoneet...
tunnistan kyllä ongelmani, vaikka nykyään tätä ei enää tapahdukaan.
olen koittanut etsiä jotain vihanhallintakursseja, mutta en löydä mistään?
 
Pidän tällaista ihmistä arvaamattomana ja myös väkivaltaisena. Ihan todella satunnaisesti tapahtuvana pienenä purkauksena ok, ei jatkuvana/joka ärsyyntymisessä paikkkoja rikkovana. En kyllä hyväksyisi puolisoltani tallaista, ärtymys pitää osata tuoda muulla tavoin esiin.
 
exä oli tuollainen, hajoitti mitä milloinkin, jos joku asia ei mennyt kuten hän halusi, niin jotain hajosi ja yleensä jotain mikä oli minun. Pitemmän päälle siinä kävi sitten niin, että minäkin sain kokea sitä väkivaltaisuutta, milloin runttasi minut lattiaan, milloin potki minut sängystä alas tai vastaavaa
 
Mun mielestä ei ole hyväksyttävää. (On myös ihan eri asia paukuttaako jotain seinää ja tyynyä että saa agression johonkin ilman sen isompia vahinkoja) vai rikkooko toisen edessä pelottelu- tai loukkamistarkoituksessa (siis henkinen loukkaaminen) esimerkiksi jotain toiselle tärkeitä esineitä. Ihan sama mies tai nainen, kummaltakaan tällainen käytös ei ole hyväksyttävää. Varsinkin lapset säikähtävät tällaista kovin ja helpostihan siinä saattaa tapahtua pahakin vahinko ihan tarkoittamatta (esim jonkun osan tai sirun kimmotessa toista silmään tms.) En hyväksyisi omalta puolisoltani tällaista, enkä myöskään itseltäni.

Mielestäni jos tekee paiskomisen pelotteluna, kohti tai toisen lähelle, tai niin että rikkoo juuri niitä toiselle todella tärkeitä esineitä tahallaan, niin ihan yhtä hyvin voisi huitaista ihmistäkin, varsinkin jos tilanne kärjistyy.

Itseäni häiritsee myös ovien hullu paiskominen riidellessä jota itse teen. Yritänkin opetella tästä tavasta pois.
 
Nuorempana minulla oli tapana hajottaa astioita kun oikein raivostutti.
Se oli kuitenkin jotain mitä tein yksin ollessani eli ei pelottanut muita eikä kohdistunut muiden omaisuuteenkaan.

Viimeisestä "posliinitappelusta" taitaa olla vajaa kymmenen vuotta.
Silloin tosin yksi pojista sattui sen näkemään ja kirjoitti asiasta kouluaineenkin,
äidistä, joka heitti kahvimukin taivaisiin ja haastoi jumalan alas tappelemaan kuin mies sen sijaan että kävisi aina puskista heikoimman kimppuun kuin mikäkin raukkis...

En usko pojan traumatisoituneen.
:)
 
Kiitos vastauksistanne. Asia kävi mietityttämään minua, kun tapailemani mies ottaa normaalit riidat kylmänrauhallisesti, mutta vähän enemmän suuttuessaan kävikin pistämään kämppää säpäleiksi. Se säpsähdytti vähän enemmän, kun olin tottunut aiempien pikkukinojen kohdalla siihen, ettei mies edes huuda. Eikä toisesta voi ikinä tietää onko ollut väkivaltainen ihmisiä kohtaan vaikka hän kuinka väittäisi ettei ole. Joku voisi sanoa, että sittenhän meitä on kaksi. Niin, ehkäpä. Itsestään vain on niin helppo tietää, etten kävisi ihmisiin käsiksi. Toisista ei voi tietää.
 
no on taipuvainen väkivaltaan mut ei se oo just niin et semmosella ihmisellä katoo kontrolli jossain vaiheessa ja mätkii ihmistä..mut en kattelis tavaroiden hajottamista,aika pelottavaakin :( jos olisin mies ni sama päteis..
 
Tavaroiden hajottaminenhan on vähintään henkistä väkivaltaa. Se on ahdistavaa, yleensä tuottaa pelkoa ja ainakin pelon siitä, että riehuja hajottaa jotain tärkeää. Minun kokemukseni mukaan tavaroiden hajottajat yleensä uhittelevat juuri "uhrille" tärkeiden tavaroiden rikkomisella, ja yrittävät yleensäkin kontrolloida samalla tapaa kuin fyysisellä väkivallalla uhkailijatkin. "Jos et miellytä minua, rikon taas paikkoja." Ahdistavaa.
 
Todellakin on väkivaltaista käytöstä tuo. Itse olin samanlainen nuorempana, kun join reilusti ja olin muutenkin todella tasapainoton. Eli sanoisin että vain epätasapainoinen ihminen tekee tuollaista suuttuessaan enkä tosiaankaan haluaisi esim. puolisokseni sellaista ihmistä, joka hajottaa paikkoja.
 
Kyllä mä pitäisin ihmistä väkivaltaisena siitä huolimatta, ettei olisi koskaan satuttanut toista ihmistä. Se esineisiin kohdistuva, väkivaltainen käytös on kuitenkin tosi pelottavaa ja ahdistavaa sille osapuolelle, joka sitä joutuu katselemaan. Itseäni ainakin pelottaisi, ja miettisin, uskallanko poistua paikalta vai käykö toinen sitten mun kimppuun jos sitä ärsyttää tai suututtaa lisää mun lähteminen jne. Ja tietenkään ei ole normaalia rikkoa tahallaan toiselle ihmiselle kuuluvia (tai yhteisiä) tavaroita! Jos mies lähtisi vaikka ulos purkamaan aggressioitaan ja potkisi jotain ladon seinää, tilanne olisi mulle ihan ok, mutta jos mun lähellä alkaa riehumaan tai hajottamaan mun tavaroita, kokisin sen kyllä uhkailuna, että seuraavaksi mä olen se kohde...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa