Onko hassua purkaa kihlaus vaikka jatkaa silti avoliitossa?

[outo kysymys]

Mentiin 10 vuotta sitten kihloihin,olin tuolloin teini vielä,muta kihlaus on merkinnyt minulle lupausta avioliitosta. Mies taas sanoi kihluaksen merkinneen yhdessäoloa. Hän petti minua kaksi vuotta sitten ja lopetin kihlasormuksen pitämisen silloin. Monesti tulee sanottua että on kihloissa toisen kanssa,olisiko parempi vastedes sanoa olevansa vain parisuhteessa vai ihmetteleekö ihmiset kyseistä muutosta.

 

[Onnsku]

Mun mielestä ei ole hassua. Tiedän pari pariskuntaa, joille kävi niin mutta suhde alkoi uudelleen ja on kestänyt. Ilman sormusta.

 

[+]

no me mentiin kihloihin 8v sitten ja nyt ei olla enää kihloissa,kaikenlaista on ollu matkan varrella,mutta toistaiseksi vielä asutaan saman katon alla mutta ei olla yhdessä...mutta mieshän tuo kai ajattelee et ollaan kuiteskin

 

[chef]

Mikä idea tuossa kuviossa on? Siis puretaan kihlat mutta eletään silti yhdessä vielä kahden vuodenkin jälkeen.

Kun mun logiikalla silloin kun purataan kihlaus ja lupaus avioliitosta, puretaan myös suhde. Jos suhdetta päätetään kuitenkin vielä jatkaa niin silloin päämääränä mulla henk. koht tulisi olla nimenomaan se avioliitto joka oli ollut jo aiemminkin lupauksena ja täten kihlautuisin miehen kanssa uudestaan.

 

[vieras]

No pistän pahemmaksi, me ollaan menty naimisiin ja erottu ja nyt asutaan avoliitossa.

 

[vieras]

Me sovimme menevämme naimisiin, mutta erinäiset riidat sen jälkeen hautasivat kaikki hääajatukset. Sormuksia ei vaihdettu, mutta perinteiden mukaan - ja omasta mielestäni - olimme kihloissa. Nyt emme ole kihloissa. Yksi lapsikin tähän perään saatu yhdessä ja ihan pelkässä avoliitossa ilman kihlausta. Olkoon sitten hassua :wave:

 

[dorka]

Mä olisin lähtenyt lätkimään jo ajat sitten tuosta suhteesta.

 

[Vivian]

Minusta kihlaus on seurausta kosinnasta ja merkki parin aikeesta avioitua. Jos kesken kihlauksen alkaakin päätös kaduttamaan, aloittaisin itsekin uudelta pohjalta, varsinkin jos se kihlaus ei miehelle ole tarkoittanutkaan samaa kuin minulle (kuten tässä tapauksessa). Ihan hyvin voitte jatkaa tyttö- ja poikaystävinä, ja jos joskus myöhemmin tuntuu, että "tämä on minulle se oikea", niin sitten ei muuta kuin kihloihin ja naimisiin. Minusta tuollainen perääntyminen olisi tässä tilanteessa jopa suotavaa; kertoisi paljon ihmisestä ja siitä että suhtautuu kihlaukseen (ja sitoutumiseen) vakavasti ja aidosti, ei leikkimielellä.