Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Onko ero edessä?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Miekö, post: 29610783, member: 132519"]</p><p>Ohoh, ihan kuin olisi omaa tarinaa lukenut...</p><p></p><p>Puitteet on kutakuinkin samat mutta meillä on kaksi lasta, 7 ja 4. Yhdessä ollaan oltu kohta 11v josta naimisissa 7.</p><p></p><p>Joulukuussa riideltiin paljon ja lopulta vaimo tekstiviestillä ilmoitti ettei halua jatkaa yhteistä elämää. Saatiin kuitenkin näennäisesti sovittua asia ja luulin että kaikki oli taas kunnossa. Kunnes reilu kk sitten hän alkoi puhua että haluaa erota. Asiasta keskusteltiin ja todettiin että on parempi ottaa etäisyyttä toisistamme. Aluksi koin suuren surun lisäksi myös jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Oltiin ikäänkuin eletty viimeiset pari v molemmat omaa elämäämme. En osaa oikein selittää paremmin...</p><p></p><p>Seuraavat viikkot kului toisiamme mahdollisimman vähän tavaten, mitä nyt muutaman kerran juteltiin asioista. Sovittiin että molemmat saavat tehdä omalla sarallaan mitä haluavat. Ainoastaan töissä pystyi irtaantumaan omasta pahasta olosta, vaikka varmasti myös työkaverit näkivät että kaikki ei oo kunnossa.</p><p></p><p>Vaimo ehdotti että mentäisiin parisuhdeterapeutille. Itse olin hieman epäileväinen, "suomalainen tosimies" kun luulin olevani... Lupauduin kuitenkin. Tässä vaiheessa oikeastaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aloin nähdä puolisossa asioita joihin aikanaan olin rakastunut ja minkä olin nyt vaarassa menettää. Tajusin myös että olin pitänyt meitä itsestäänselvyytenä ja omat menot olivat ajaneet parisuhteen ohi.</p><p></p><p>Tajusin, että olin ollut äärettömän itsekäs. En ollut kovin paljon osallistunut kotitöihin, muutakuin pakon ja huudon säestämänä... Aina tuntui että oli menoa jonnekkin. Äitini saikin lempinimen "kaiken mahdollistaja" koska lapset sai halutessa lähes koska vaan hoitoon. Kävipä hän joskus meillä tekemässä kotiaskareitakin... Jälkikäteen oikeen hävettää miten "mammanpoika" lopulta olen ollutkaan. Yhteistä aikaa meillä ei vaimon kanssa juuri ollut, mitä nyt lauantai iltaisin saunan jälkeen koitin seksiä vongata, usein tuloksetta ja sekös se aina sapetti. Seksielämää ei siis juurikaan ollut. Viimeisen vuoden kerrat varmaan sormin ja varpain laskettavissa. Siinä taas yksi itsestäänselvyys ja itsekkyys lisää...</p><p></p><p>Itse olin tullut siihen päätökseen että rakastan vaimoani edelleen ja halusin yrittää jatkaa ja muuttua. Vaimosta en oikein ottanut selvää, tuntui että hän oli päätöksensä tehnyt ja halusi erota. Välillä olinkin jo vähällä muuttaa pois koska halusin antaa hänelle tilaa.</p><p></p><p>No kävimme viime viikolla parisuhdeterapiassa. Tuntui hyvältä puhua tunteista vaikka aika lukossa koin olevani. Syyttelyä meinasi tulla asioista puolin ja toisin mutta kummatkin pysyimme asialinjalla. Tuntui suorastaan typerältä miten pienistä asioista oli kertynyt suuri musta möykky molempien mieliin. Terapeutti kysyi onko kummallakaan kolmatta osapuolea johon molemmat vastasivat kieltävästi. Kysyi myös että tunteeko lämpimiä tunteita toista kohtaan, minä tunsin mutta vaimo ei oikein osannut sanoa. Tuntui tosi pahalle.</p><p></p><p>Seuraavana päivän sain töissä tekstarin jossa vaimoni myönsi että oli ollu vähän "säätöä" mutta vakuutti että se oli alkanut sen jälkeen kun oltiin sovittu olevamme "vapaita". Tuntui niin pahalta että en pystynyt puoleen tuntiin muuta kuin tuijottamaan näyttöä. Myös suuri ihmetys siitä että edellisenä päivän terapiassa oli valehdellut päin naamaa kuin vettä vaan. Tunsin itseni täysin nollaksi koska näin nopeasti toinen oli päättänyt haluta olla toisen kanssa. Perään hän kuitenkin kertoi kaipaavansa minua ja että haluaisi vielä yrittää. Tämä sulatti järkytyksen ja ilta vietettiinkin yhdessä, harrastettiinpa jopa seksiä joka tuntuikin molemmista mahtavalle. Ajattelin että ehkä asiat on korjattavissa.</p><p></p><p>Viikon ajan olen yrittänyt puhua tunteistani ja osoittaa huomiota ja hellyyttä. Voin suoraan myöntää että en varmaan ole kovin hyvä tässä ollut mutta olen tosissani yrittänyt. Olen järjestänyt yhteistä aikaa ilman lapsia, koittanut olla kaikin puolin huomaavainen. Pariin otteeseen olen myös kysellyt tästä kolmannesta osapuolesta mutta siitä hän ei ole halunnut puhua. Vakuutti että teki selväksi haluavansa jatkaa mun kanssa. Viime yönä en saanut edes nukuttua kun ajatuksia ja kysymyksiä pyöri mielessä tästä tyypistä. Tänään koitin taas asiaa ottaa esille tekstiviestitse ja kasvokkain puhuen mutta ei, sanoi tarvitsevansa tilaa ja lähti omaan harrastukseensa. Tiedän että pitäisi luottaa toiseen enkä halua millään lailla loukata toista mutta kun tästä asiasta ei suostuta puhumaan niin ikävät ajatukset ja epäilykset heräävät.</p><p></p><p>Ohhoh tulipas pitkä ja sekava teksti. Silti tuntui hyvältä pukea omia ajatuksia sanoiksi.</p><p></p><p>Saxonille voimia ja jaksamista, toivottavasti saatte asiat kuntoon. Voisin kuvitella että aikalailla samanlaisissa tuntemuksissa eletään.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Miekö, post: 29610783, member: 132519"] Ohoh, ihan kuin olisi omaa tarinaa lukenut... Puitteet on kutakuinkin samat mutta meillä on kaksi lasta, 7 ja 4. Yhdessä ollaan oltu kohta 11v josta naimisissa 7. Joulukuussa riideltiin paljon ja lopulta vaimo tekstiviestillä ilmoitti ettei halua jatkaa yhteistä elämää. Saatiin kuitenkin näennäisesti sovittua asia ja luulin että kaikki oli taas kunnossa. Kunnes reilu kk sitten hän alkoi puhua että haluaa erota. Asiasta keskusteltiin ja todettiin että on parempi ottaa etäisyyttä toisistamme. Aluksi koin suuren surun lisäksi myös jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Oltiin ikäänkuin eletty viimeiset pari v molemmat omaa elämäämme. En osaa oikein selittää paremmin... Seuraavat viikkot kului toisiamme mahdollisimman vähän tavaten, mitä nyt muutaman kerran juteltiin asioista. Sovittiin että molemmat saavat tehdä omalla sarallaan mitä haluavat. Ainoastaan töissä pystyi irtaantumaan omasta pahasta olosta, vaikka varmasti myös työkaverit näkivät että kaikki ei oo kunnossa. Vaimo ehdotti että mentäisiin parisuhdeterapeutille. Itse olin hieman epäileväinen, "suomalainen tosimies" kun luulin olevani... Lupauduin kuitenkin. Tässä vaiheessa oikeastaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen aloin nähdä puolisossa asioita joihin aikanaan olin rakastunut ja minkä olin nyt vaarassa menettää. Tajusin myös että olin pitänyt meitä itsestäänselvyytenä ja omat menot olivat ajaneet parisuhteen ohi. Tajusin, että olin ollut äärettömän itsekäs. En ollut kovin paljon osallistunut kotitöihin, muutakuin pakon ja huudon säestämänä... Aina tuntui että oli menoa jonnekkin. Äitini saikin lempinimen "kaiken mahdollistaja" koska lapset sai halutessa lähes koska vaan hoitoon. Kävipä hän joskus meillä tekemässä kotiaskareitakin... Jälkikäteen oikeen hävettää miten "mammanpoika" lopulta olen ollutkaan. Yhteistä aikaa meillä ei vaimon kanssa juuri ollut, mitä nyt lauantai iltaisin saunan jälkeen koitin seksiä vongata, usein tuloksetta ja sekös se aina sapetti. Seksielämää ei siis juurikaan ollut. Viimeisen vuoden kerrat varmaan sormin ja varpain laskettavissa. Siinä taas yksi itsestäänselvyys ja itsekkyys lisää... Itse olin tullut siihen päätökseen että rakastan vaimoani edelleen ja halusin yrittää jatkaa ja muuttua. Vaimosta en oikein ottanut selvää, tuntui että hän oli päätöksensä tehnyt ja halusi erota. Välillä olinkin jo vähällä muuttaa pois koska halusin antaa hänelle tilaa. No kävimme viime viikolla parisuhdeterapiassa. Tuntui hyvältä puhua tunteista vaikka aika lukossa koin olevani. Syyttelyä meinasi tulla asioista puolin ja toisin mutta kummatkin pysyimme asialinjalla. Tuntui suorastaan typerältä miten pienistä asioista oli kertynyt suuri musta möykky molempien mieliin. Terapeutti kysyi onko kummallakaan kolmatta osapuolea johon molemmat vastasivat kieltävästi. Kysyi myös että tunteeko lämpimiä tunteita toista kohtaan, minä tunsin mutta vaimo ei oikein osannut sanoa. Tuntui tosi pahalle. Seuraavana päivän sain töissä tekstarin jossa vaimoni myönsi että oli ollu vähän "säätöä" mutta vakuutti että se oli alkanut sen jälkeen kun oltiin sovittu olevamme "vapaita". Tuntui niin pahalta että en pystynyt puoleen tuntiin muuta kuin tuijottamaan näyttöä. Myös suuri ihmetys siitä että edellisenä päivän terapiassa oli valehdellut päin naamaa kuin vettä vaan. Tunsin itseni täysin nollaksi koska näin nopeasti toinen oli päättänyt haluta olla toisen kanssa. Perään hän kuitenkin kertoi kaipaavansa minua ja että haluaisi vielä yrittää. Tämä sulatti järkytyksen ja ilta vietettiinkin yhdessä, harrastettiinpa jopa seksiä joka tuntuikin molemmista mahtavalle. Ajattelin että ehkä asiat on korjattavissa. Viikon ajan olen yrittänyt puhua tunteistani ja osoittaa huomiota ja hellyyttä. Voin suoraan myöntää että en varmaan ole kovin hyvä tässä ollut mutta olen tosissani yrittänyt. Olen järjestänyt yhteistä aikaa ilman lapsia, koittanut olla kaikin puolin huomaavainen. Pariin otteeseen olen myös kysellyt tästä kolmannesta osapuolesta mutta siitä hän ei ole halunnut puhua. Vakuutti että teki selväksi haluavansa jatkaa mun kanssa. Viime yönä en saanut edes nukuttua kun ajatuksia ja kysymyksiä pyöri mielessä tästä tyypistä. Tänään koitin taas asiaa ottaa esille tekstiviestitse ja kasvokkain puhuen mutta ei, sanoi tarvitsevansa tilaa ja lähti omaan harrastukseensa. Tiedän että pitäisi luottaa toiseen enkä halua millään lailla loukata toista mutta kun tästä asiasta ei suostuta puhumaan niin ikävät ajatukset ja epäilykset heräävät. Ohhoh tulipas pitkä ja sekava teksti. Silti tuntui hyvältä pukea omia ajatuksia sanoiksi. Saxonille voimia ja jaksamista, toivottavasti saatte asiat kuntoon. Voisin kuvitella että aikalailla samanlaisissa tuntemuksissa eletään. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
49 min sitten
Johnny Appleseed
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kuu. Muilla kuvia?
Tänään 00:23
-roosaruusa-
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Eilen 22:11
Scarlett-79
11 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Viikon OrpoPurra: Vihantunteet politiikkaa kohtaan nousseet vuodessa 33%:sta 50%:iin
Eilen 21:32
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Hallituksen velkakello käy, mutta kasvua ei vain näy
Eilen 21:08
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Donald Trump teki harvinaisen comebackin, aivan kuten esikuvansa Richard Nixonkin"
Eilen 20:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Mummaa ja puppaa!!!👴🏻👵🏻
Eilen 20:48
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Pormestariehdokas Wille Rydman: On aika tehdä Helsingistä jälleen saavutettava myös autoliikenteelle"
Eilen 20:47
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kuu. Muilla kuvia?
Started by -roosaruusa-
Tänään 00:23
Luettu: 36
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
49 min sitten
Luettu: 8
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Miss Universum-kisojen jatkot täällä
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kuu. Muilla kuvia?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
Raportti paljastaa: Näin tyttöviisikko mokasi koronapandemian hoidossa
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
6.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
7.
Mummaa ja puppaa!!!👴🏻👵🏻
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
8.
”Näyttelijä Eva Longoria jätti Yhdysvallat – masentui Trumpin voitosta.” Tsemiä ihqu Eva, ymmärrämme sinua. Ota ero ja tule minun luokseni 🥰
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:52
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Onko ero edessä?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
