Onko dobermanni sopiva lapsiperheeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koirakuumeilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

koirakuumeilija

Vieras
Haluaisin sellaisen entisajan mallisen dobermannin, kookkaan vahvan ja ennenkaikkea rohkean. Mutta millainen dobermanni on kotioloissa käytökseltään? Sopiiko hyvin lapsiperheeseen?
 
Kellään tutulla ei ole dobermannia. Olen niitä nähnyt ja seurannut käytöstä, mutta mistä voin tietää millainen se on kotioloissa, kun kokemusta rodusta ei ole. Joten se että kysyn, ei tee rotua sopivaksi tai sopimattomaksi.
 
arvaamattomia, ja niissä on aivan älytön kouluttaminen. tarvii ihan tajuttomasti aktiviteetteja. en itse lähtis lapsiperheeseen ottamaan. (serkullani on kyseisen lajin koira.)
 
onko kokemusta koirista? Miksi juuri dobberi? Minkä ikäisiä lapsia? Kuinka paljon koira saisi liikuntaa? Eipä ne lapset mikään poissulkeva tekijä asiassa ole, monet muut jutut sitten saattaa ollakkin.
 
Dobberi on pentuna sellainen nopeasti kasvava hyrrä, jonka hetkelliseen pysäyttämiseen tarvitaan ruokakuppi, pissahätä tai suuren suuri väsymys...eli äärimmäisen energisiä ja sen energian purkamiseen on järkättävä paljon toimintaa, jottei turhaudu ja keksi tekemistä itse (mikä on yleensä epäsuotavaa). Lasten kanssa kiltti kun molemmat opetetaan toimimaan keskenään kunnolla ja varmasti siinä mielessä vähiten ongelmia tuleekaan. Dobberi on aika kova vahti, joten omien suojelemista ei ainakaan pidä yhtään opettaa vaan tarkoin tukahduttaa mahdollisimman hyvin. Se vahtii joka tapauksessa, sen puutteesta harvemmin on pelkoa ;)

Eli jos sulla on paljon aikaa ja tarmoa, sun lapset on tarpeeks isoja ettei sun tartte niitten kanssa häärätä koko aikaa, oot johdonmukainen kärsivällinen ja pitkäpinnainen, innokas oppimaan uutta, valmis sitoutumaan vaativaan pentuaikaan, niin joo, dobberi sopii lapsiperheeseen ja ehkä sulle :)
 
[QUOTE="tiuku";24965938]onko kokemusta koirista? Miksi juuri dobberi? Minkä ikäisiä lapsia? Kuinka paljon koira saisi liikuntaa? Eipä ne lapset mikään poissulkeva tekijä asiassa ole, monet muut jutut sitten saattaa ollakkin.[/QUOTE]

Vankka kokemus on muutamasta rodusta. Lapsi on pian 1v 4kk. Liikuntaa omalla pihalla+ lenkit.
 
Dobberi on pentuna sellainen nopeasti kasvava hyrrä, jonka hetkelliseen pysäyttämiseen tarvitaan ruokakuppi, pissahätä tai suuren suuri väsymys...eli äärimmäisen energisiä ja sen energian purkamiseen on järkättävä paljon toimintaa, jottei turhaudu ja keksi tekemistä itse (mikä on yleensä epäsuotavaa). Lasten kanssa kiltti kun molemmat opetetaan toimimaan keskenään kunnolla ja varmasti siinä mielessä vähiten ongelmia tuleekaan. Dobberi on aika kova vahti, joten omien suojelemista ei ainakaan pidä yhtään opettaa vaan tarkoin tukahduttaa mahdollisimman hyvin. Se vahtii joka tapauksessa, sen puutteesta harvemmin on pelkoa ;)

Eli jos sulla on paljon aikaa ja tarmoa, sun lapset on tarpeeks isoja ettei sun tartte niitten kanssa häärätä koko aikaa, oot johdonmukainen kärsivällinen ja pitkäpinnainen, innokas oppimaan uutta, valmis sitoutumaan vaativaan pentuaikaan, niin joo, dobberi sopii lapsiperheeseen ja ehkä sulle :)


Osaako se sisällä kuitenkin rauhoittua, kun saa ulkona liikuntaa ja tekemistä?
 
eeeei ku niillä on ollu kaks.. molemmat vähän arvaamattomia.. siis ei sillä tavalla et ny kimppuun hyökkää (arvaamaton ehkä vähän huono sana) mutta siis juurikin tuollaisia "energia hyrryiä" mitä tossa edellä mainittiin. Saa välillä ihan hulluja energia piikkejä jne. jos sulla on viel noin pieni lapsi, niin ei oikeesti kannata. Se on semmonen rotu et sitä ei kyl pidättele juur mikää jos se koira sille päälle sattuu.. sehän energia piikissänsä jyrää ihan tosta noin vaan ton ikäsen,..
 
Mutta millainen dobermanni on kotioloissa käytökseltään? Sopiiko hyvin lapsiperheeseen?

Dobermanni sopii oikein hyvin. Jos joku pelkää tummaa isoa koiraa, ehkä hänelle se ei sovi. Paimenkoiria välttäisin lapsiperheessä, ellei tiedä mitä tahtoo. Kaikki palveluskoirat pitää kouluttaa ja ne tarvitsevat paljon liikuntaa. Dobberi tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, mutta on erittäin lapsirakas. Sen osalta ei kannata uskoa ennakkokäsityksiin.

Meillä oli lapsuudenkodissa pari dobermannia. Nyt on paimenkoira ja lapsiperhe. Jos haluaa viisaan koiran, jonka mielestä lapset eivät saa juoksennella päättömästi ulkona leikkiessään, paimenkoira on hyvä. Jos haluaa viisaan koiran, joka ystävystyy tosissaan lasten kanssa, dobermanni on hyvä. Kaikesta miellyttämishalustaan huolimatta dobermanni on yhden isännän koira.
 
mun vähäisen kokemukseni mukaan sitä energiaa on riittämättömiin.. eli ei välttämättä kyl rauhotu. se liikunnan määrä pitäis olla niin älytön määrä et semmosen saa rauhalliseks.. ne tarvii niin hulluna sitä liikuntaa.. eiks joku vähän helpompi ja pienempi koira olisi järkevämpi kun on noin pieni lapsikin?
 
Osaako se sisällä kuitenkin rauhoittua, kun saa ulkona liikuntaa ja tekemistä?

Kyllä se oppii. Helpottaa elämää, jos sen kanssa ei tehdä mitään riehuleikkejä sisällä edes pikkupentuna, vaan viedään säännönmukaisesti aina ulos leikkimään. Ei niillä kauaa mene tajuta, että kukaan ei innostu leikkimään sen kanssa sisällä, ja niin sisällä olemisesta tulee rauhallista. Se edellyttää kyllä, että energia puretaan ulkona huolellisesti. Sisällä voi tietysti touhuta rauhallisia juttuja, nenähommia ja koulutusta ;)

Pentuna se tulee kyllä kokeilemaan kaikkensa, mutta jos itse ei lähde siihen yhtään mukaan niin...
 
[QUOTE="evakko";24965958]Dobermanni sopii oikein hyvin. Jos joku pelkää tummaa isoa koiraa, ehkä hänelle se ei sovi. Paimenkoiria välttäisin lapsiperheessä, ellei tiedä mitä tahtoo. Kaikki palveluskoirat pitää kouluttaa ja ne tarvitsevat paljon liikuntaa. Dobberi tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, mutta on erittäin lapsirakas. Sen osalta ei kannata uskoa ennakkokäsityksiin.

Meillä oli lapsuudenkodissa pari dobermannia. Nyt on paimenkoira ja lapsiperhe. Jos haluaa viisaan koiran, jonka mielestä lapset eivät saa juoksennella päättömästi ulkona leikkiessään, paimenkoira on hyvä. Jos haluaa viisaan koiran, joka ystävystyy tosissaan lasten kanssa, dobermanni on hyvä. Kaikesta miellyttämishalustaan huolimatta dobermanni on yhden isännän koira.[/QUOTE]

Perheessämme on ennestään palveluskoira, joten kokemusta on. Kuulostaa miedän rodulta :)
 
Paljon hyviä pointteja oli tuossa Jebsin viestissä :) Kiva kerrankin lukea asiallisia juttuja täällä.

Apn kannattaa kasvattajiltakin kysyä mielipidettä. Ja muksukin tuosta ehtii kasvamaan sopivaa pentuetta etsiessä niin lapsikin jo pennun saapuessa saattaa jopa uskoa että pennun saatava oma rauha..

Siitä piti mielä mainita että dopperi varmasti kaipaa muutakin aktivointia kuin lenkit. Miten olisi joku mukava harrastus?
 
[QUOTE="tiuku";24965969]Paljon hyviä pointteja oli tuossa Jebsin viestissä :) Kiva kerrankin lukea asiallisia juttuja täällä.

Apn kannattaa kasvattajiltakin kysyä mielipidettä. Ja muksukin tuosta ehtii kasvamaan sopivaa pentuetta etsiessä niin lapsikin jo pennun saapuessa saattaa jopa uskoa että pennun saatava oma rauha..

Siitä piti mielä mainita että dopperi varmasti kaipaa muutakin aktivointia kuin lenkit. Miten olisi joku mukava harrastus?[/QUOTE]

Nimenomaan harrastuskoiraksi ottaisin :)
 
[QUOTE="...";24965965]mun vähäisen kokemukseni mukaan sitä energiaa on riittämättömiin.. eli ei välttämättä kyl rauhotu. se liikunnan määrä pitäis olla niin älytön määrä et semmosen saa rauhalliseks.. ne tarvii niin hulluna sitä liikuntaa.. eiks joku vähän helpompi ja pienempi koira olisi järkevämpi kun on noin pieni lapsikin?[/QUOTE]

No mikä sitten on kenellekin hulluna ja hulluna? Jos on itte sohvaperuna ni se puolen tunnin ulkoilu on "ihan hulluna liikuntaa", kun taas muuten aktiiviselle ihmiselle se on normaali aamupissalenkki koiran kanssa. Noin kärjistetysti ilmaistuna ;)
 
Koira tarvitsee aivoille tekemistä, että se väsyy. Aika harvassa on kookkaammmat koirat, jotka lenkittämällä saa väsyksiin. Toki toisille koirille riittää pelkkä lenkutys, mutta kyllä koira kuin koira tarvitsee aivojumppaa! Ja miksei dobermanni sopisi lapsiperheeseen siinä kuin muutkin koirat, jos vain koulutus ja ulkoilutus on kunnossa!
 
[QUOTE="Juh";24965979]Koira tarvitsee aivoille tekemistä, että se väsyy. Aika harvassa on kookkaammmat koirat, jotka lenkittämällä saa väsyksiin. Toki toisille koirille riittää pelkkä lenkutys, mutta kyllä koira kuin koira tarvitsee aivojumppaa! Ja miksei dobermanni sopisi lapsiperheeseen siinä kuin muutkin koirat, jos vain koulutus ja ulkoilutus on kunnossa![/QUOTE]

Juuri näin! Miettiminen kuluttaa koiran energiaa huomattavasti tehokkaammin kuin juokseminen. Onkin fiksua keskittyä pentuaikana opettamaan paljon perusjuttuja (istu, maahan, seuraa, paikka, kieri, tassu, kierrä +lukematon määrä sirkustemppuja jotka vaan on hauskoja) siis opettamaan näitä enemmän kuin lenkittämään sitä energiaa pois. Pari minuuttia kerrallaan koulutusta leikin ohella monta kertaa päivässä. Näin koiran kunto ei kasva tolkuttomaksi -> koira ei jaksa riehua kahta kauheemmin, ja samalla koira oppii nauttimaan yhteistyöstä kanssasi. Kaikkein tärkeintä on opettaa koira rakastamaan leikkimistä! Siinä on sulla myöhempää varten verraton motivaattori ja palkka koulukentille, mitä ikinä alattekaan harrastaa :)

Ilman muuta koira tarvitsee silti paljon vapaana juoksemista ja fyysistä rasitusta energian purkamiseen ja kasvamiseen. Myös namien etsintä ja jäljestäminen on hyviä pennun kanssa. Pennun pitää kovasti keskittyä ja se kuluttaa hirveesti energiaa. Samaten pennun pitää olla jäljestäessä rauhallinen, mikä on harjoituksena omiaan muuten tosi vilkkaalle otukselle.
 

Yhteistyössä